Apurahat ja residenssipaikat

Tiede ja taide

Hyvä, syvä hengitys – Kehollisuus, kehotyöskentely ja hengitystekniikoiden harjoittaminen tanssin avulla hengenahdistusoireiden hallinnassa

Hakemuksen tiivistelmä

Hengenahdistus on kokonaisvaltainen tunne, joka aiheuttaa potilaassa voimakkaita fyysisiä ja psyykkisiä kokemuksia. Taustasyyn hoitaminen usein auttaa, mutta aina taustalta ei löydy somaattista tai hoidettavissa olevaa syytä. Erityisen hankalia ovat tilanteet joissa oireilu on invalidisoivaa ja pitkittyy, kuten sisäilmaoireiluun tyypillisesti liittyy. Tällöin helposti ajatellaan että oire on ‘korvien välissä’ ja kliinisen lääketieteen keinot loppuvat. Näille potilaille ei ole tarjolla mitään konkreettista apua. He jäävät oireensa kanssa yksin ja heitä on paljon. Lääketieteen tutkimuksessa ei juuri ole sijaa ‘out of the box’ tyyppiselle ajattelulle. Ihmistä ei nähdä psykofyysisenä kokonaisuutena, vaan yksittäisen sairauden kautta. Hankalien oireiden hallintaan tarvitaan kipeästi työkaluja, mutta tällä hetkellä tutkimus oireiden lievittämisestä on lähes olematonta. Tanssitaiteilija-koreografi Hanna Brotheruksen työpajojen teemana on hengitys. Ne on suunnattu kaikenikäisille hengitysvaikeuksista kärsiville ja niissä lähestytään oireiden kokemista ja niihin liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia tanssin, kehollisuuden, erilaisten liikeharjoitteiden, sekä kosketuksen kautta. Työpajat tarjoavat uudenlaisen lääkkeettömän näkökulman ja mahdollisuuden hoitoon. Hyvä hoito perustuu aina tutkimukseen. Tämän poikkitieteellisen tutkimuksen tavoitteena on luoda työkalu, jonka avulla hengenahdistuksesta kärsivä henkilö voi hallita hengenahdistustaan ja pysyä toimintakykyisenä ja kuntoutua.

Haluamme ensimmäiseksi kiittää Koneen säätiötä hankkeemme mahdollistamisesta. Ilman teitä projektimme ei olisi ollut mahdollinen.
Järjestimme suunnitelmamme mukaan 10 kerran kurssin henkilöille, jotka kärsivät subjektiivisesti hankalasta hengenahdistuksesta. Kurssilla lähestyttiin hengenahdistusoireiden kokemista ja niihin liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia tanssin, kehollisuuden, erilaisten liikeharjoitteiden, sekä kosketuksen kautta.
Kurssille rekrytoitiin 18 henkilöä, joista 12 osallistui jokaiseen tapaamiseen. Osallistujilta kerättiin perustietoja sairauksista ja toimintakyvystä perustietokaavakkeella ennen kurssia.
Tapaamisissa harjoiteltiin toisen ihmisen kohtaamista erilaisin fyysisin harjoittein. Osallistujat pyrittiin saattamaan rentoon, mutta toisaalta itselleen kenties vieraaseen välittömään mielen- ja kehon tilaan.
Osallistujissa tapahtui parin tapaamiskerran jälkeen merkittävää rentoutumista ja liikkuminen helpottui. He muodostivat hyvän ja toimivan ryhmän ja ovat jatkaneet yhteydenpitoa kurssin jälkeen. Merkittävin asia osallistujille oli se, että he uskalsivat liikkua ja hengästyä. Aiemmin he rajoittivat merkittävästi liikkumistaan hengästymisen ja hengenahdistuksen pelossa. Elämänlaadussa ei tapahtunut tilastollisesti merkittävää paranemista mutta subjektiivinen kokemus oli selvä. Yhteenvetona voimme todeta, että keskeistä hengenahdistuksen kanssa elämisessä on pelko sen pahenemisesta. Kehollisilla harjoitteilla ja yhdessä liikkumalla ja toisen ihmisen kohtaamalla tätä pelkoa voi hallita ja hengenahdistuksen kanssa voi opetella elämään.

Takaisin apurahalistaukseen