Apurahat ja residenssipaikat

Taide

FSB:n tekaistuja syytteitä, seksuaalipakolaisuutta ja ihmisoikeusaktivistien valtionrajat ylittävää yhteistyötä ja avunantoa kuvaavan Vainovalkea-romaanikäsikirjoituksen taustoitus ja kirjoittaminen

Tarkastelen romaanissa ihmiskohtaloita, jotka tapahtuvat aikana, jona sekä venäläinen että suomalainen lainsäädäntö, seksuaalipolitiikka ja asenteet ovat läpikäyneet nopeita muutoksia. Vaikka suomalaisen yhteiskunnan asenneilmapiirissä seksuaalinen monimuotoisuus tuntuu olevan leimallinen piirre, on naapurivaltiossamme tilanne päinvastainen. Missä määrin muutokset yhteiskunnassa ja ihmisten asenteissa ovat toisiaan tuottavia tai missä määrin asennemuutokset avaavat tietä yhteiskunnalliselle muutokselle, voidaan vastata tässä hahmottelemani romaanikäsikirjoituksen avulla. Vainovalkea on ajankohtainen, kahdessa tarinalinjassa vyöryvä kriittinen kertomus nykypäivän Suomesta ja Venäjästä, propagandakoneiston mahdista ja venäläisen turvallisuuspalvelun mielivaltaisuudesta, sen tekaistuista syytteistä. Se on inhimillinen tarina paitsi ihmisvainon uhreista, sepitteellisestä identiteetistä ja maastapaosta, myös avunannosta, naisten välisestä avioliitosta ja vastahankaisista, hitaasti muuttuvista asenteista. Idea kolmanteen romaaniini syntyi sekä yhteiskunnallisista että henkilökohtaisista syistä: Olen huolestuneena seurannut Venäjän ihmisoikeuksia polkevaa politiikkaa, Suomeenkin levinneen, uudenlaisen konservatismin nousua sekä federaation alueella toimivien ihmisoikeusjärjestöjen alasajoa. Yhteiskunnat eivät elä tyhjiössä. Siksi on ensisijaisen tärkeää muistuttaa, ettei Suomen hyvä ihmisoikeustilanne ole itsestäänselvyys.

Koneen Säätiön myöntämän apurahan turvin olen saanut kirjoittaa kokopäiväisesti Vainovalkea-romaanikäsikirjoitusta, josta on tulossa tähänastisen kirjailijantyöni pääteos. Olen juuri aloittanut neljännen, ja samalla viimeisen version kirjoittamisen. Nyt kyse on lähinnä editointityöstä ja henkilöhahmoja syventävien yksityiskohtien lisäämisestä. Apurahatyötä on tehty pelkästään Suomessa.

Valtaosan työstä ehdin tehdä kaksivuotisen apurahoituksen turvin. Ilman yleismaailmallisia vastoinkäymisiä, kuten Covid-19, romaani olisi luultavasti jo valmis. Toistaiseksi ainoa asia, jonka koen epäonnistumisena, onkin juuri aikaan liittyvä: en saanut romaania painokuntoon kahdessa vuodessa.

On ollut hämmentävää huomata, miten ajankohtaiseksi kirjoitustyöni lopulta muodostui. Paitsi Suomen ja Venäjän, myös Venäjän ja muun maailman väliset suhteet ovat olleet odottamattomassa myllerryksessä. Sillä on ollut suora vaikutus omaan ajatusmaailmaani ja romaanin henkilökuvaukseen.

Olen viimeisen kolmen vuoden aikana tarkastellut romaanikäsikirjoitustani varten sekä entisiä Itä-Euroopan sosialistisia maita että Venäjää useista eri näkökulmista, kuten historian, tieteen, taiteen, ihmisoikeusjärjestöjen raporttien, yksilöhaastattelujen ja Ylen uutisoinnin kautta. Taustatyöni huipentuminen Ukrainan sotaan asetti työni täysin uuteen valoon. Päätin kuitenkin rajata teostani niin, että sota jää romaanin maailman ulkopuolelle ja näkyy viitteellisenä kehityssuuntana.

Vaikka käsittelen Vainovalkeassa fiktion keinoin erityisesti Venäjän matkaa kohti totalitarismia, olen pyrkinyt luomaan yleistyksiä, joita voi soveltaa yhtäältä esim. Turkin, Kiinan ja Pohjois-Korean nykytilanteeseen, toisaalta mihin tahansa muuhun valtioon, johon kehittyy totalitarismille otolliset olosuhteet. Tämän vuoksi romaani reflektoi myös suomalaisen demokratian nykytilaa venäläisten turvapaikanhakijoiden näkökulmasta. Heidän suhtautumisensa ei ole kritiikitöntä.

Yleisesti koen hankkeeni tavoittaneen sen, mitä olin suunnittelut ja mistä haluan taiteeni avulla muistuttaa. Olen hankkeeni aikana tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kaunokirjallisuus on tärkeä, ellei jopa keskeisin, todellisuuksien kuvittaja. Aivan kuten Vainovalkeassa, myös yleisesti romaaneissa esiintyvät henkilöhahmot ovat aikaan sitoutuvia, ajan ihmiskuvaa ja yhteiskunnallisia ilmiöitä heijastavia muutoksenalaisia esityksiä ihmisenä olemisesta. Uskon, että rikas, monimuotoinen ja sensuroimaton henkilökuvaus edistää ihmisten välistä ymmärrystä yli valtiollisten rajojen. Lukutaidon, tieteen ja koulutuksen lisäksi moniääniset kaunokirjalliset esitykset, niin kuin taide yleensä, ovat tärkeitä kestävän tulevaisuuden rakentajia.

Toivon onnistuneeni rakentamaan vaihtoehtoisia kerronnallisia identiteettejä ja tarjoamaan esimerkkejä uusista kokemisen, olemisen ja toiminnan mahdollisuuksista. Peräänkuulutan Vainovalkea-romaanillani enemmistön ja vähemmistöjen välistä kumppanuutta, sekä tilaa tasa-arvoiselle ja avoimelle keskustelulle. Loppujen lopuksi lukijat päättävät, kuinka hyvin olen siinä onnistunut.




Takaisin apurahalistaukseen