Apurahat ja residenssipaikat Tiede ja taide Fosforin vaikutus saharawien pakolaisuuteen, Länsi-Saharaan ja Itämereen Päähakija Kuvataiteen tohtori Niskanen Pekka ja työryhmä (Itämeri ja saharawit) Hankkeen jäsenet Kuukausiapurahan saajat:Niskanen Pekka, Sleiman Labat Mohamed Myöntösumma 140450 € Tukimuoto Yleinen rahoitushaku Alat Media- ja äänitaide Myöntövuosi 2019 Jos omistat hankkeen, voit kirjautua sisään ja lisätä hankkeen tietoja. Kirjaudu sisään Jaa: Takaisin apurahalistaukseen Keräämme ja analysoimme aineistoja sekä tutkimustietoa, jotka liittyvät fosfaattiin, saharawien pakolaisuuteen, Itämeren tilaan ja ruoan viljelyyn. Tuotamme uutta tietoa, näkemystä ja metodologiaa taiteen ja taiteellisen tutkimuksen avulla. Projekti käsittelee Algerian lounaiskulmassa asuvien saharawipakolaisten ja fosforin keskeisiä ongelmia. Suuri osa saharaweista on joutunut pakolaisiksi kotimaansa Länsi-Saharan fosfaattikaivosten vuoksi lähes asuinkelvottomaan ympäristöön Algerian Saharaan. Marokko on ottanut haltuunsa saharawien kotimaan ja niillä sijaitsevat fosfaattiesiintymät. Marokon kaivoksista louhittua fosfaattia käytetään peltojen lannoittamiseen ja se päätyy lopulta rehevöittämään myös Itämerta. Projektissa taiteelliseen tutkimukseen liittyvä ote on keskeinen. Nykytaiteen käytännöt ja toimintatavat auttavat ymmärtämään toisenlaisesta näkökulmasta saharawien kokemaa epäoikeudenmukaisuutta. Taide tuottaa tekoprosessin aikana menetelmän lähestyä aihetta, mutta käytämme myös tieteen vakiintuneita käsitteitä ja menetelmiä kuten foucaultlaista diskurssin käsitettä ja narratologiaa. Olemme aloittaneet Sleiman Labatin Koneen Säätiön Lauttasaaren kartanon residenssijakson aikana yhteistyön Suomen Ranskan instituutin, Baltic Sea Action Groupin, Bioart Societyn, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston Tvärminnen tutkimusyksikön kanssa. Projektiin tulee sisältymään videoinstallaatio, elokuva, yhteisötaideteos Nomaditeltta ja vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Loppuraportin tiivistelmä Kolmevuotinen hanke, ”Fosforin vaikutus saharawien pakolaisuuteen, Länsi-Saharaan ja Itämereen” alkoi maaliskuussa maaliskuussa 2020. Kohtasimme muiden apurahansaajien tavoin Covid-haasteet, mikä muutti toimintamme suuntaa Saharan pakolaisleireillä ja Suomessa. Projektimme tarkentui tarkastelemaan sahrawien puutarhoja Saharan autiomaassa ja pakolaisleirien uusia ruoan tuotannon tapoja, jotka eivät ole riippuvaisia fosforilannoitteista vaan perustuvat permakulttuurin periaatteisiin. Sosiaaliset yhteisöt rajoittivat kanssakäymistä pandemian aikana, mutta puutarhat olivat mahdollisuus sahraweille selvitä pienemmissä yhteisöissä haastavan ajan läpi. Kaksi eri paikkaa ja näkökulmaa, sahrawien pakolaisleiri ja Länsi-Eurooppa, kohtasivat hiekkapuutarhassamme, joka oli esillä kesä-syyskuussa Helsinki Biennaalissa 2023. Useat projektissa toteutetut videoteokset muodostavat yhdessä hajautetun videoinstallaation, joka on ollut esillä eri esityspaikoissa Aucklandissa ja Helsingissä. Kirjoitimme useita artikkeleita sahrawien puutarhoista ja Itämeren rehevöitymisestä, jotka nostavat esiin kuinka sahrawien pakolaisuus Saharan autiomaassa ja Itämeren rehevöityminen liittyvät yhteen. Niitä yhdistävät Itämeren valuvat fosforilannoitteet, joista osaan on käytetty Länsi-Saharan forsfaattikaivoksesta louhittua fosfaattikiveä. Tämä kaivos on merkittävin syy sahrawien pakolaisuuteen Saharan erämaan pakolaisleireillä. Takaisin apurahalistaukseen