Esperia – neliosaisen videoteossarjan editointi ja jälkituotanto

Esperia on portretti taiteilija Jacques Motolasta, joka 97 vuotiaana muistelee elämäänsä ja pohtii sen väistämätöntä loppua. Jacques, isoisäni, on syntynyt Egyptissä ja viettänyt elämänsä Pohjois-Afrikan, Palestiinan/Israelin ja Ranskan välillä. Teoksen runkona toimii meidän tapaamisemme ja suhde, joka muodostuu näiden kautta. Henkilökohtaisen tarinan myötä käsittelen muistin, historian ja identiteetin monitahoista suhdetta. Esperia on neliosainen videoteos sarja, jonka jokainen osa keskittyy muistoihin tapahtumista yhdessä kaupungissa – Kairo, Marseille, Haifa ja Alexandria – ja samalla kertoo elämästä, joka vanhuuden myötä on rajoittunut asunnon seinien väliin ja sitoutunut päivittäiseen rutiiniin. Migraatio, sota ja rakkaus ovat teemat, jotka kulkevat osien halki ja liittävät kaupungit toisiinsa. Jokainen osa on itsenäinen teos, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden – muotokuvan henkilöstä, jokseenkin salaperäisestä ja ristiriitaisesta, sekä aikakaudesta. Narratiivi, joka muodostuu, kyseenalaistaa monin tavoin hegemonisen historiallisen narratiivin. Teoksen kautta pyydän yhdistämään menneet sodat ja vainot nykyiseen sosiaalipoliittiseen tilanteeseen näillä alueilla. Last day in Cairo, sarjan ensimmäinen osa, valmistui elokuussa 2018 ja oli esillä Forum Boxin Mediabox-tilassa. Haen nyt apurahaa sarja-kokonaisuuden loppuun työstämiseen, kolmen viimeisen osan editointiin ja jälkituotantoon.

À Découvrir Post-Mortem is a short film and the second part of the Esperia series.

Using old forgotten letters, documents and photographs, and with the help of my 98-years-old grandfather, Jaqcues, I tried to construct a coherent narrative of my late, holocaust surviving grandmother, Eugenya.

This second part of my Esperia series navigates the maze of Eugenya’s distant history and more recent past, foraying through the cities of Nazi-occupied Lwow, post-war Marseille and present-day Tel Aviv. Maneuvering memory and oblivion, the secrets Eugenya may have left behind and Jacques’ reluctance to thread through them, both Jacques and Eugenya’s willingness to recall comes into question.

Through his memories of past in present conversations, the four parts of Esperia form the portrait of Jacques Motola – an artist and somewhat of a man of mystery. The four stories explore how memory, the wider historical perspective and personal identity are converged and become intertwined. Jacques has spent his life between North-Africa, Palestine/Israel and France. Each of the four parts of Esperia delves into memories of a different city in a life that is nowadays confined into an apartment in the suburbs of Tel Aviv, bound by daily routine.