Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Circular Textiles Economy: Social Values of Textile Waste

Globaali vaateteollisuus on vastuussa 10% maailman hiilidioksidipäästöistä ja on öljyteollisuuden jälkeen toisiksi suurin saastuttaja. Maapallon väestön kasvaessa ja vaurastuessa kestävästi tuotetuille tekstiilikuidulle on selkeä tarve. Väitöskirjatutkimuksessani tarkastelen tekstiilien ja tekstiilijätteen kiertoa ja sen sosiaalisen arvon muutosta Ghanassa. Etnografian kautta tutkin tekstiilien tuotantoa, käyttöä sekä kierrätystä: mitä tekstiileille ja kuiduille tapahtuu, kun ne siirtyvät käyttötarkoituksesta toiseen. Selvitän tekstiilijätteen arvon sidonnaisuutta aikaan ja muotiteollisuuden sykleihin. Väitöskirja jatkaa akateemista keskustelua skaalautuvuudesta sekä materiaalisuuden suhteesta sosiaaliseen arvoon. Pureudun syvälle kankaan tuottamiin tuntemuksiin ja tutkin mihin kiertotalouden skaalautuvuus perustuu ja kuinka syvästi se on sidoksissa yhteiskunnan poliittismoraaliseen todellisuuteen. Vaikka suuri osa tekstiilikierrosta tapahtuu informaaleissa verkostoissa, on saatavilla oleva laadullinen tutkimustieto näistä vähäistä. Tutkimukseni keskittyy näiden paikallisten informaalien verkostojen sisäisten roolien hahmottamiseen sekä niiden merkityksen määrittämiseen. Perinteisistä kankaistaan tunnettu Ghana toimii globaalin kapitalismin ja kaupan yhtenä näyttämönä, missä sekä paikalliset että kansainväliset voimat kohtaavat ja materialisoituvat tekstiiliin. Tutkimusaineisto kerätään etnografisin menetelmin vuoden pituisen kenttätyön aikana.

Vastuullisuuden käsite on kärsinyt inflaatiosta eikä esimerkiksi alati yleistyvä yritysten harjoittama viherpesu lisää kuluttajien luottamusta. Väitöskirjani tuottaa tietoa tästä ymmärryksen kuilusta ja selvittää miten globaalin skaalan ilmiötä voidaan tarkastella ja analysoida paikallisilla tasoilla. Väitöskirjan aineisto on kerätty etnografisin menetelmin vuosina 2019-2021 Ghanassa ja Suomessa. Tutkin käsityömenetelmiä hyödyntäviä vaatesuunnittelijoita, jotka tuottavat vaatteita globaaleihin vastuullisuusstandardeihin nojaaville markkinoille. Vastuullisuus on käsitteenä ”saippuainen” ja se on alati sekä tuottajien että kuluttajien arvioitavana ja määriteltävänä. Tutkimukseni osoittaa, että vastuullisuuden käsite muodostuu sekä henkilökohtaisista että yhteisöllisistä näkökulmista, jotka muodostuvat suhteessa käsitettä arvioivan maantieteelliseen, sosiaaliseen ja ideologiseen positioon. Suomessa vastuullisuuden käsite asettaa tiukat raamit tuotanto-olosuhteille sekä ideologiselle työlle: monet suunnittelijat pyrkivät "objektiivisesti" mitattavaan vastuullisuuteen. Ghanassa sen sijaan vastuullisuuden käsite mahdollistaa paikallisten käsityöläisyhteisöjen taloudellisen tukemisen sekä paikallisesti tuotetun muodin pääsyn kansainvälisille muodin kentille, kun länsimaiset kuluttajat etsivät vastuullisia vaihtoehtoja: ghanalaiselta suunnittelijalta ostaminen käsitetään eettisenä tekona.

Julkisessa keskustelussa oletamme vastuullisuusväitteen usein riippuvan sen materiaalisesta olomuodosta ja tuotantovaiheista. Väitteitä kuitenkin todennetaan henkilökohtaisten narratiivien kautta erityisesti sosiaalisessa mediassa, joista tulee materiaalisen ja ideologisen laadun takeita ja ilmentäjiä materiaali- ja tuotantosertifikaattien sijaan. Kun vastuullisuussertifikaatit eivät ole riittäviä ”täydellisen” läpinäkyvyyden takaamisessa, tuotantoketjujen intiimit ihmissuhteet, sattumanvaraiset sosiaaliset ja materiaaliset kohtaamiset sekä luottamus nostavat arvoaan sekä kuluttajien että arvoketjussa olevien toimijoiden keskuudessa. "Autenttisuutta" peräänkuuluttavista somepostauksista muodostui tutkimukseeni osallistuneilla vaatesuunnittelijoille lisätyötä, jonka moni koki pakolliseksi ja tärkeäksi tavaksi vastuullisuusväittämien todentamiseen.

Takaisin apurahalistaukseen