Challenges to Liberal Democracy: the Normative Significance of the Deterioration of Institutions and Practices

Väitöskirjani aiheina ovat liberaalin demokratian normatiivinen luonne sekä siihen liittyvät argumentit, käsitteet ja käytännön seuraukset. Liberaalia demokratiaa haastetaan heikentämällä sen perusteita ja ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia hallintomalleja kuten illiberaaleja demokratioita ja autoritäärisiä järjestelmiä. Demokraattinen hallinto voidaan määritellä ja ymmärtää monin eri tavoin, eikä ole ilmeistä, millaisia kriteereitä liberaalille demokratialle pitäisi tarkkaan ottaen asettaa. Vaalien järjestämisen lisäksi siltä voidaan edellyttää myös muita elementtejä kuten tiettyjen instituutioiden itsenäisyyttä sekä tiettyjen vapauksien ja oikeuksien turvaamista. Jos demokratian normatiivinen arvo perustuu liberaalin demokratian periaatteisiin kuten joissakin argumenteissa esitetään, sen reunaehtojen rikkoutuminen saattaa heikentää perusteita noudattaa poliittisen prosessin tuottamia päätöksiä. Tutkimus arvioi ja selventää demokratiaan liittyviä normatiivisia teorioita sekä niissä käytettyjä käsitteitä ja argumentteja ja auttaa kehittämään uusia näkemyksiä aiheeseen liittyen. Tarkempi ymmärrys demokratiasta on arvokasta filosofian ja yhteiskuntatieteiden tutkimukselle mutta myös yhteiskunnallisessa toiminnassa laajemmin. Aihepiiri on usein esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta hyvään argumentaatioon ja käsitteelliseen tarkkuuteen ei aina kiinnitetä riittävästi huomiota.

Väitöskirjan ensimmäinen artikkeli, Between Democracy and Authoritarianism: The Illiberal Challenge, julkaistaan The Many Crises of Democracy (DEMKRI) -projektin englanninkielisessä kokoomateoksessa. Artikkeli käsittelee, kuinka autoritääriset toimijat pyrkivät nakertamaan demokratian periaatteita samalla teeskennellen, että järjestelmä on edelleen demokraattinen. Tällaisia järjestelmiä kutsutaan usein illiberaaleiksi demokratioiksi, mutta termi on monin tavoin harhaanjohtava. Parempia termejä ovat muun muassa vaaliautokratia, hybridiregiimi ja kilpailullinen autoritarismi. Artikkeliin sisältyy viittauksia autoritääristen toimijoiden käytännön politiikkaan sekä demokratian ja kansalaisvapauksien tilaa käsitteleviin mittareihin.

Toinen artikkeli, Breaking the Vicious Cycle: Unaccountable Legislators in Wisconsin, käsittelee autoritääristä noidankehää, jossa lainsäätäjät eristävät itsensä äänestäjien vallalta teknisillä toimilla. Esimerkkinä tarkastellaan Wisconsinin osavaltion tapahtumia Yhdysvalloissa. Osavaltio on jakautunut likimain tasan republikaanien ja demokraattien äänestäjien kesken, mutta republikaanit ovat piirtäneet äärimmäisen puolueellisia vaalipiirikarttoja ja saavuttaneet osavaltion lainsäädäntöelimeen lähes määräenemmistöjä vähemmistöllä äänistä. Juridisista seikoista riippumatta moraalisten vaatimusten pitäisi nousta ensisijaisiksi. Jos hyväksymme, että lainsäädännön legitimiteetti perustuu demokratiaan, reilujen vaalien järjestäminen on edellytys lainsäädännön legitimiteetille.

Kolmas artikkeli, A President for Red or Blue States: the Implications of Extreme Political Polarization, käsittelee sitä, pitäisikö demokraattisesti valittujen toimijoiden ottaa huomioon myös muiden kuin omien kannattajien toiveet tai etu. Vaaleissa voidaan olla tilanteessa, jossa omat ydinkannattajat voivat riittää voittoon, jolloin herää houkutus keskittyä ajamaan vain heidän toiveitaan tai etuaan. Esimerkiksi Donald Trump on retorisesti pitänyt demokraatteja vihollisinaan rivikannattajat mukaan lukien. Tällainen lähestymistapa voi kostautua taktisesti, mutta on myös moraalisia syitä, miksi poliittisten toimijoiden pitäisi välittää myös muista kansalaisista ja lisäksi vaalipiirin ulkopuolisista henkilöistä.

Väitöskirjaan sisältyy myös johdanto-osa, jossa annetaan lisätietoa demokratiaan ja autoritarismiin liittyvistä käsitteistä, arvoista ja strategioista. Muun muassa käsitellään dimensioita, joilla demokratiaa ja autoritarismia voi mahdollisesti mitata. Kuhunkin dimensioon liittyy demokraattisia arvoja ja strategioita, joita autoritääriset toimijat käyttävät arvojen heikentämiseen. Poliittiset järjestelmät voivat olla hyvin demokraattisia joillakin dimensioilla, mutta autoritäärisyys muilla dimensioilla voi kuitenkin romuttaa järjestelmän kokonaisuutena.

Lisäksi on muodostunut muutamia muita kirjoituksia. Yksi kirjoitus käsittelee ongelmaa sopivan äänestäjäkunnan rajaamisesssa, millä erityisesti tarkoitetaan valtion tai sen tietyn hallinnollisen osan rajojen piirtämistä sekä kansalaisuuden myöntämistä. Toinen kirjoitus käsittelee demokratian legitimiteetin argumentointia yleisemmällä tasolla. Demokratian puolesta voidaan argumentoida muun muassa vetoamalla sen itseisarvoon tai välineellisiin hyötyihin.