Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Autonomisten yhteiskunnallisten liikkeiden poliittisten tavoitteiden, käytäntöjen ja arkkitehtuurin väliset yhteydet protestileireillä

Hakemuksen tiivistelmä

Väitöskirjassani tutkin autonomisten yhteiskunnallisten liikkeiden tavoitteiden ja käytäntöjen vaikutuksia protestileirien rakennettuun ympäristöön ja sen muodostumiseen. Liikkeiden ajama politiikka heijastuu protestileireillä leiriyhteisön elämisen ja järjestäytymisen tapoihin, ja leirin elinympäristöä luodessaan yhteisön jäsenet osallistuvat niin poliittisiin, sosiaalisiin kuin arkkitehtonisiin prosesseihin. Leirien moninaista arkkitehtuuria on kuitenkin tähän mennessä tutkittu vähän. Tutkimuksessani selvitän, kuinka liikkeiden ajama politiikka vaikuttaa leiriympäristön suunnittelu- ja rakentamistapoihin, ja millaisia yhteiskunnallisia rakenteita ja toiminnan muotoja leirien arkkitehtuuri ilmentää. Tutkimukseni lähtökohtana on käsitys arkkitehtuurista prosessina, joka muokkaa samanaikaisesti sekä tilallista järjestystä että tilassa mahdollisia kanssakäymisen tapoja. Toteutan tutkimukseni kolmella eri protestileirillä, joilla kerään aineistoa osallistuvan havainnoinnin, haastattelujen sekä rakennetun ympäristön kartoittamisen ja piirtämisen avulla. Monimetodologinen lähestymistapa mahdollistaa poliittisten tavoitteiden, toteutuvien käytäntöjen sekä valmiin rakennuskannan välisten yhteyksien tutkimisen. Tarkoituksena on tutkia miten ja missä määrin leirien arkkitehtuuri ilmentää liikkeiden vaihtoehtoisia käytäntöjä ja rakenteita, ja tätä kautta tuottaa uutta tietoa ja uusia näkökulmia niin yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimukseen kuin arkkitehtuurialan keskusteluun.

Väitöskirjassani tutkin sitä, kuinka autonomisten yhteiskunnallisten liikkeiden horisontaaliset ja suoraa osallistumista korostavat käytännöt vaikuttavat protestileirien suunnitteluun, rakentamiseen ja rakennuskannan piirteisiin. Tutkimus perustui ankkuroidun teorian lähestymistapaan, ja aineiston keruu ja analyysi etenivät rinnakkain. Keräsin aineistoa kolmelta eri protestileiriltä Keski-Euroopassa käyttäen menetelminä osallistuvaa havainnointia, piirtämistä, kartoitusta sekä tarkentavia haastatteluja. Tutkimuksen keskeiset löydökset liittyvät suunnitteluun ja rakentamiseen kytkeytyvään päätöksentekoon. Leiriyhteisöjen jaettujen alueiden, rakennusten ja infrastruktuurin suunnittelussa toteutettiin suoran demokratian periaatteita, kaikkien osallisuutta korostaen ja konsensukseen pyrkien. Samanaikaisesti sekä yksiöillä että heidän muodostamillaan ryhmillä tai asuinyhteisöillä oli runsaasti vapautta suunnitella ja rakentaa itsenäisesti, mikä ilmeni esimerkiksi kotien ja naapurustojen moninaisuutena. Autonomisten liikkeiden politiikka heijastuikin vahvasti niin suunnittelun periaatteisiin kuin käytäntöihin. Siinä missä esimerkiksi kaupunkejamme suunnitellaan yksityiskohtaisesti ylhäältä alaspäin, leirit rakentuivat alhaalta ylöspäin, monien erilaisten aloitteiden, toimien ja niiden välisen koordinaation seurauksena. Tutkimillani leireillä arkkitehtuuri oli jokaisen saavutettavissa oleva keino, jolla elinympäristöä ja sen merkityksiä voitiin muokata omista, moninaisista lähtökohdista käsin. Tutkimuksen pohjalta voidaankin ajatella, että suoraan osallistumiseen perustuva, ei-edustuksellinen politiikka – mikä on monen viimeaikaisen yhteiskunnallisen liikkeen perustana – haastaa nykyjärjestelmää paitsi yhteiskunnallisen päätöksenteon, myös vakiintuneiden suunnittelukäytäntöjen osalta.

Takaisin apurahalistaukseen