Älykaupunkiteknologian pitkän aikavälin ihmisoikeusriskit sekä kaupunkiympäristön valvonnan ja älykaupunki-innovaatioiden hyödyntämisen laillisuuden ja legitimiteetin turvaaminen

Älykaupunkiteknologioiden kehittäminen on Suomessa parhaillaan hyvin vilkasta. Älykaupunkiteknologia perustuu usein datan keräämiseen ja hyödyntämiseen - ja siten valvontaan ja valvontaperusteiseen päätöksentekoon. Siksi optimistista odotuksista huolimatta, älykkäiden teknologioiden hyödyntäminen kaupunkiympäristössä nostaa esiin myös lukuisia kysymyksiä kaupunkilaisten oikeuksista, datan hallinnasta ja automatisoidusta päätöksenteosta yksityisten ja julkisten toimijoiden rajapinnassa. Älykaupunkiratkaisun eri komponenteilla saattaa olla hyvin erilaiset elinkaaret, infastruktuuri saattaa toimia kymmeniä osia, tietoteknisten ratkaisujen vanhetessa muutamassa vuodessa. Älykaupunki-infrastruktuurin pitkän aikavälin vaikutuksia kaupunkilaisten oikeuksiin, kaupungin suvereniteettiin tai turvallisuuteen ei ole tähän mennessä tutkittu, vaikka älykaupunkiteknologian toteuttajat saattavat vaikuttaa myös seuraavien sukupolvien kaupunkilaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen. Miten taataan nykykaupunkeihin pysyvästi asennettavan valvontateknologian laillisuus ja legitimiteetti? Entä miten suojata kaupunkilaisia tulevaisuuden riskeiltä joutua esimerkiksi poliittisen vainon, tai muun ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi älykaupunkiteknologian ansiosta? On tunnistettava jo nyt, mitä oikeudellisia, hallinnollisia ja eettisiä kysymyksiä älykaupunkiteknologian pitkäaikaiseen soveltamiseen liittyy ja miten sen aiheuttamat riskit kaupunkilaisten ihmisoikeuksien toteutumiselle ovat ratkaistavissa.