Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Ajattelemista paperilla: Tekstuaalinen työskentely kolmen projektin parissa

Hakemuksen tiivistelmä

Työskentelen taiteen ja feminismin leikkauspisteessä. Työni painottuu tällä hetkellä kirjoittamiseen. Apurahakauden aikana työstän (1) novellikokoelmaa, (2) lyhytdraamasarjan konseptia ja käsikirjoitusta ja (3) esseekokoelmaa. Kirjoittaminen on minulle ajattelemista, ja ajattelu on aina keskeneräistä, vajavaista, hapuilevaa. Se on prosessi, jossa moninaiset kysymykset ja vastausmahdollisuudet elävät rinnan, nostavat päätään, risteävät, hiipuvat. Haluan antaa tilaa tuon epävarmuuden kanssa olemiselle ja opetella olemaan tietämättä. Kuinka kirjoittaa epävarmuutta tai häivähdyksiä? 1. Novellikokoelmani käsittelee takertumista sanoihin ja sanomiseen, kertomiseen, muistamiseen ja ylöskirjaamiseen, sekä sen samanaikaista mahdottomuutta. Kirjan läpäisevä teema ja rakenne on päiväkirja: muistiinkirjoittaminen ja sen epäonnistuminen. Kuinka sanoa, kun sanojen taakse ja väleihin jää aina jotakin, jokin rajaantuu ulos, nousee etualalle, värittyy, toiset totuudet ja äänet peittyvät ja unohtuvat? 2. Lyhytdraamasarja lähestyy ihmistä seksuaalisuuden tematiikan kautta ja etsii kertomisen tapaa, joka ei lukitse tai perustu toiseuttaviin konflikteihin; joka lähestyy ihmistä tunteen, ei haltuunottamisen tai tietämisen kautta, ja jonka ydintä on lämpö, empaattisuus ja huokoisuus. Pitkä draama kutsuu usein henkilöä selittäviin kaariin. Tutkin, kuinka lyhyt muoto ja antologia, niiden häivähdyksenomaisuus, mahdollistavat henkilöhahmojen lähestymisen ilman vaatimusta kaiken tietämisestä tai identiteetin lukitsemisesta. Konseptin valmistuttua haluan mukaan myös muita kirjoittajia – sarja on eräänlainen feministinen Troijan hevonen jolla normalisoida olemisen kirjoa. 3. Esseekokoelma pohjaa osin jo aiemmin julkaisemiini taidetta ja feminismiä käsitteleviin esseisiin ja kolumneihin ja osin uusien kirjoittamiseen. Essee mahdollistaa minulle itseäni vaivaavien kysymysten kirjallisen pohdinnan sekä sisäisen moniäänisyyden ja ristiriitaisuuden paljastamisen vaikeiden kysymysten äärellä.

Novellikokoelmani Aion kertoa nyt kaiken julkaistiin keväällä 2023. Se käsitteli kertomista, sitä mitä se on ja miten sitä tehdään. Teoksen julkaisusta on nyt vuosi, ja olen edelleen tyytyväinen siihen. Samaan aikaan sen kirjoittaminen oli minulle opettavaista, ja löydän teoksesta myös asioita, jotka tekisin nyt toisin. Huomaan, että itselleni taiteen tekeminen on ennen kaikkea prosessi, joka aaltoilee ja virtaa, ja jossa yksittäiset teokset ovat jollain tavalla jopa sivuseikka – pysäytyskuvia liikkuvasta ajatuksesta, mutta tärkeitä silti. Tekijänä kehityn ja muutun jatkuvasti ja rakennan entisen päälle. Nyt löydän myös työstäni jatkumoita, joita en ehkä ennen hahmottanut: ennen kaikkea jonkinlainen toden ja tarun välillä liikkuminen, dokumentaariset elementit.

Oli mahtavaa päästä kehittämään lyhytdraamasarjaa ilman tuotantoyhtiön painetta, ja viedä sitä vähän pidemmälle omani näköisenä. Projekti lähti kertaalleen liikkeelle erään tuotantoyhtiön kanssa, mutta sittemmin se kariutui koska kanava koki antologiamuodon hankalaksi. Olen sittemmin lähestynyt toista tuotantoyhtiötä ja kanavaa, ja tilanne on tällä hetkellä auki.

Koneen Säätiön rahoitus mahdollisti myös esseiden ja muiden tekstien kirjoittamisen pieniin kulttuurilehtiin, ja julkaisin ainakin kaksi tekstiä apurahakauden aikana, muistikirjoja kirjallisuuden materiaalina käsittelevän esseen TUA:an ja Pirkko Saision haastattelun Nuoreen Voimaan.

Esseekokoelmani kirjoittaminen alkoi pian kulkea oman tahtonsa mukaan. Yllättävän moni tekstiraakile jota työstin alkoi jossain vaiheessa käsitellä äitiyttä, ja lopulta huomasin kirjoittavani esseeteosta äitiyden ympärillä. Tämän jälkeen tekstit alkoivat valua toisiinsa ja risteytyä, ja nyt olen kirjoittamassa romaania, jonka pohja on kuitenkin esseissä. Prosessi on kesken.

Takaisin apurahalistaukseen