Dualismista dialektiikkaan – Ihminen-luonto-dikotomiasta dialektiseen luontosuhteeseen

Hakemuksen tiivistelmä

Länsimaisessa ajattelussa on vuosisadat kulkenut dualismiin pohjautuva paradigma, jossa esimerkiksi sielu ja ruumis tai ihminen ja luonto on eroteltu toisistaan. Tällainen dikotominen ajattelu määrittelee edelleen suhdettamme erityisesti luontoon. Ihmisen ja luonnon erottamista ja luontosuhteemme katkoskohtia pidetäänkin kestävyystieteessä ja ympäristöfilosofiassa yhtenä ympäristökriisin juurisyynä. Samaan aikaan terveydenhuollon osallistumista kestävyysmurroksen tavoitteluun pidetään yhä tärkeämpänä, mutta terveydenhuollon ammattilaisten luontosuhdetta tai luontosuhdekäsityksiä ei ole tutkittu kansainvälisestikään. Lisäksi terveydenhuollossa ei kritisoida ihmisen ja luonnon välistä erottelua, vaikka siellä ollaan jatkuvasti tekemisissä ihmisen ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin kentälle tarvitaan integroivaa paradigmaa yhdistämään yksilön hyvinvointi ekologisen kestävyyden tavoitteluun. Väitöskirjatutkimukseni tarttuu haasteeseen ja yhdistää ihminen-luonto-dikotomian purkamisen empiiriseen tutkimukseen yleislääkärien luontosuhdekäsityksistä. Työlläni osallistun sekä ihmisen luontosuhteesta käytävään keskusteluun että terveyden, hyvinvoinnin ja terveydenhuollon mukaan tuomiseen kestävyysmurrokseen. Tutkimuksessani on kolme osaa. Filosofis-teoreettinen osa käsittelee dialektista ajattelua ja kehittää viitekehyksen, jolla voidaan tarkastella ja purkaa käsitteellistä ihminen-luonto-dikotomiaa ja käytännön ympäristönsuojelun ristiriitoja. Empiirisen osan haastattelututkimuksessa selvitän yleislääkäreiden käsityksiä ihmisen luontosuhteesta, siihen liittyvistä rajanvedoista ja terveyden ja luonnon kytköksistä. Ratkaisukeskeisessä osassa olen mukana rakentamassa HUMUS-hankkeen Kokonaisvaltaisen ja kestävän hyvinvoinnin mallia ja tuon siihen dialektista lähestymistapaa hyvinvointikäsitysten laajentamiseksi koskemaan muun luonnon hyvinvointia sekä yhdistämään ekologisen kestävyyden tavoittelun terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Väitöskirjatutkimukseni Dualismista dialektiikkaan – Ihminen-luonto-dikotomiasta dialektiseen luontosuhteeseen keskittyi tarkastelemaan ihmisen luontosuhdetta ja siihen liittyviä käsityksiä teorian, empirian sekä ratkaisukeskeisen otteen avulla. Ihminen-luonto, kulttuuri-luonto, ihminen-eläin dikotomiat kuvaavat länsimaisia käsityksiä, joiden mukaan ihminen erotetaan luonnosta. Tällaista dualistista näkemystä ihmisestä ja luonnosta pidetään kestävyysmurroksen esteenä. Luonto on kuitenkin ihmistä suurempi kokonaisuus, jonka osa ihminen erottamattomasti on. Väitöskirjassani tutkin näitä luontosuhdekäsityksiä sekä filosofis-teoreettisten että empiiristen menetelmien avulla ja tuon ratkaisukeskeisesti esiin terveyden ja hyvinvoinnin yhteyden ympäristönsuojeluun sekä kestävyysmurrokseen. Työni täydentää kuvaa dualististien luontosuhdekäsitysten ongelmista, vastakkainasettelun purkamisen keinoista sekä luontosuhdekäsitysten moninaisuudesta ja kontekstisidonnaisesta luonteesta.

Väitöskirjassani tutkin teemaa kolmesta näkökulmasta. Rakensin dialektisen, vastakohtia purkavan ajattelun avulla viitekehyksen kestävyyshaasteissa ilmenevien ristiriitojen tarkasteluun. Selvitin yleislääkäreiden käsityksiä luonnosta, ihmisen luontosuhteesta, ihmisen ja luonnon välisistä rajanvedoista sekä terveyden ja luonnon yhteyksistä. Olin mukana rakentamassa HUMUS-tutkimushankkeen tiimin kanssa kokonaisvaltaisen ja kestävän hyvinvoinnin lähestymistapaa, jonka avulla haastetaan käsitystä ihmisen terveydestä muusta luonnosta irrallisena ja toisaalta terveydenhuollon irrallisuutta kestävyysmurroksesta. Lähestymistavan avulla on helposti ymmärrettävissä, että ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset vaikuttavat lopulta ihmiseen itseensä, sillä ihmisen terveys ja hyvinvointi edellyttävät aina myös toimivia ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta. Väitöskirjani tulosten mukaan käsitykset luonnosta eivät ole ristiriidattomia, vaan muuttuvia, kontekstisidonnaisia ja joustavia.