Mari Pantsar: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

Kulkiessani talvisessa metsässä ensimmäisenä adventtina mieleeni nousi suomalainen sanonta: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Adventtina metsä oli jo hiljentynyt talven ajaksi. Se oli levossa ja rauhassa. Ajatuksissani kuitenkin näin ja kuulin, kuinka kettu kulkee öisellä hangella, karhu nukkuu talvipesässään, punatulkku katsoo metsän kulkijaa hiljaa oksallaan, jossain jänis loikkii pellolla ja läheltä kuuluu vaimeaa oravan rapinaa.

Talven metsäinen hiljaisuus on huumaavan kaunista, silloin kun tietää, että monimuotoinen luonto herää taas keväällä.

Mutta mitäpä, jos se ei heräisikään keväällä kaikessa monimuotoisuudessaan ja kaikissa eri muodoissaan? Silloin nyt niin kaunis hiljaisuus kuulostaisi varmasti pelottavalta, kuolleelta.

Metsäkeskustelussakin kohtaa välillä hiljaisuutta, kun kehitystä vaativista asioita ei haluta keskustella. Hiljaisuuskin voi olla teko. Se voi olla yritys vaimentaa keskustelua tai pelkoa tulla kiusatuksi.

Esimerkiksi Suomen päättäjien ääni on ollut hyvin hiljainen, kun tutkijayhteisö ja kansalaisjärjestöt ovat halunneet keskustella vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelun kriteereistä. Tätä kriteerityötä Koneen Säätiökin on rahoittanut pitkäjänteisesti Luonnonmetsä-työryhmän kautta.

Hiljaisuuden vastakohta on huuto. Nykyisin metsään ja metsiin liittyvissä asioissa huudetaan välillä liian kovaa. Silloin ei pysähdytä kuuntelemaan, mitä toinen osapuoli haluaa sanoa. Tai äänekkyyden alle jää se, miten itse metsä ja sen monimuotoinen elämä haluavat kertoa. Kovalla äänellä voi hiljentää ja hämmentää. Äänekkään keskustelun alle jää monia vivahteita.

Kultainen keskitie metsiin liittyvässä keskustelussa olisi pysähtyä ja pyrkiä ymmärtämään ja kuuntelemaan erilaisia näkemyksiä. Vastata sitten, kun on ymmärtänyt, mitä kuulee. Vastata, vaikkei kaikesta olisi samaa mieltä. Tämä mahdollistaisi sen, että metsistä voidaan puhua moniulotteisesti painottaen sekä kansakunnan että yksilöiden kokemia merkityksiä.

Koneen Säätiön Metsän puolella rahoittaa metsän kuuntelemista ja ymmärtämistä – sen kaikissa muodoissaan ja kaikissa metsän tuottamissa hyödyissä. Kun metsään ei pelkästään huudeta, vaan sitä myös kuullaan, ymmärretään sen monimerkityksellisyys ihmisille ja muille lajeille. Ymmärretään myös se, että metsällä on itseisarvo. Kaikkea ei voi laskea hyötynä ihmisille.

Toisella Metsän puolella -rahoituskierroksella Koneen Säätiö rahoitti viittätoista hanketta yhteensä noin 2,1 miljoonalla eurolla. Rahoitusta metsiin liittyvän keskustelun monipuolistamiseen Säätiö on myöntänyt vuoden 2023 toisen puolikkaan aikana yhteensä 4,7 miljoonaa euroa 35 eri hankkeelle.

Toisella kierroksella rahoitusta saaneet hankkeet liittyivät talouden yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, viestintätieteeseen, visuaalisten taiteiden taiteelliseen tutkimukseen, yhteiskunnalliseen ympäristötieteeseen, ympäristökasvatukseen, elokuvaan, esittävään taiteeseen, kuvataiteeseen ja musiikkiin.

Tämä on mittava panostus rahoittaa metsiin liittyvää vapaata tiedettä ja taidetta, aktivismia ja journalismia. Riippumattoman ja itsenäisen säätiön rahoitus on aina ollut tärkeää, mutta erityisen tärkeää se on nyt, kun valtio leikkaa panostuksiaan ilmastotoimiin ja luontokadon pysäyttämiseen.

Riippumattomalta ja itsenäiseltä säätiöltä tuleva rahoitus ei myöskään alista hankkeita poliittiseen ohjaukseen tai keskusteluun siitä, mitä saa ja uskaltaa sanoa, tai mitä ei. 

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan – tai kuiskataan.

Joskus kuiskauskin on syventymistä, yritystä ymmärtää ja monipuolistaa keskustelua. Siitä voi kummuta uusi ja elävä: vapaa tiede ja taide planeetan kantokyvyn rajoissa. Tätä Koneen Säätiö Metsän puolella haluaa edistää.