Elämän ja kuoleman raja tiibetinbuddhalaisessa kuolemameditaatiossa

Hakemuksen tiivistelmä

Teen väitöskirjatyötä UC Berkeley–UCSF lääketieteellisen antropologian PhD ohjelmassa. Väitöskirjatutkimukseni on monitieteellistä, ja sisältää myös mm. uskontotiedettä sekä tieteen historiaa ja tutkimusta. Väitöskirja tutkii elämän ja kuoleman rajan kulttuurista määrittämistä sekä eri kulttuurisia kehoja ja kuolemanprosesseja. Tutkimuksen keskiössä on tiibetinbuddhalainen kuolemameditaatio "tukdam", jossa meditoijien kehot säilyvät elävän oloisina vailla kuoleman merkkejä jopa viikkoja kliinisen kuoleman jälkeen. Perinteen mukaan meditoijat eivät olekaan vielä kuolleita, vaan tietoisuus on yhä läsnä ja se estää kehojen hajoamisen. Biolääketieteen mukaan meditoijat ovat kuitenkin kuolleita ja useita tapauksia on tieteellisesti dokumentoitu. Tukdam hämärtää elämän ja kuoleman rajaa ja haastaa länsimaisia elämän ja kuoleman sekä mielen ja kehon kategorioita. Tutkimukseni asettaa vuoropuheluun biolääketieteellisen ja tiibetinbuddhalaisen (sekä siihen kytkeytyvän tiibetiläisen lääketieteen) kuolemankäsitykset ja etsii tapoja ymmärtää näiden tiedon järjestelmien yhteensovittamattomuutta. Erilaisten kulttuuristen kehojen ja kuolemien epistemologiat ja ontologiat tarjoavat teoreettisen kehyksen, jonka puitteissa yhteismitattomuutta voidaan tarkastella. Jatkan työskentelyä professoreideni kanssa UC Berkeleyssä. Jatkan myös yhteistyötä University of Wisconsin-Madison tutkijoiden kanssa, joiden neurotieteellistä tukdam-tutkimusta olen seurannut Intiassa ja USAssa. UWM tutkimuksen etnografiani kautta pohdin myös erilaisten tiedon järjestelmien välisen käännöstyön problematiikkaa. Kuinka ymmärtää tiibetiläistä kehon- ja kuolemanmallia nykytieteen käsitteillä, ja päinvastoin? Väitöskirja ammentaa kenttätyöstä 2015-2020 Intiassa, Tiibetissä, Nepalissa ja USAssa. Käytän visuaalista antropologiaa yhtenä tutkimusmenetelmänä ja väitöskirjaan kuuluu kirjallisen osuuden lisäksi audiovisuaalinen teos.