Elämän ja kuoleman raja tiibetinbuddhalaisessa kuolemameditaatiossa

Application summary

Teen väitöskirjatyötä UC Berkeley–UCSF lääketieteellisen antropologian PhD ohjelmassa. Väitöskirjatutkimukseni on monitieteellistä, ja sisältää myös mm. uskontotiedettä sekä tieteen historiaa ja tutkimusta. Väitöskirja tutkii elämän ja kuoleman rajan kulttuurista määrittämistä sekä eri kulttuurisia kehoja ja kuolemanprosesseja. Tutkimuksen keskiössä on tiibetinbuddhalainen kuolemameditaatio "tukdam", jossa meditoijien kehot säilyvät elävän oloisina vailla kuoleman merkkejä jopa viikkoja kliinisen kuoleman jälkeen. Perinteen mukaan meditoijat eivät olekaan vielä kuolleita, vaan tietoisuus on yhä läsnä ja se estää kehojen hajoamisen. Biolääketieteen mukaan meditoijat ovat kuitenkin kuolleita ja useita tapauksia on tieteellisesti dokumentoitu. Tukdam hämärtää elämän ja kuoleman rajaa ja haastaa länsimaisia elämän ja kuoleman sekä mielen ja kehon kategorioita. Tutkimukseni asettaa vuoropuheluun biolääketieteellisen ja tiibetinbuddhalaisen (sekä siihen kytkeytyvän tiibetiläisen lääketieteen) kuolemankäsitykset ja etsii tapoja ymmärtää näiden tiedon järjestelmien yhteensovittamattomuutta. Erilaisten kulttuuristen kehojen ja kuolemien epistemologiat ja ontologiat tarjoavat teoreettisen kehyksen, jonka puitteissa yhteismitattomuutta voidaan tarkastella. Jatkan työskentelyä professoreideni kanssa UC Berkeleyssä. Jatkan myös yhteistyötä University of Wisconsin-Madison tutkijoiden kanssa, joiden neurotieteellistä tukdam-tutkimusta olen seurannut Intiassa ja USAssa. UWM tutkimuksen etnografiani kautta pohdin myös erilaisten tiedon järjestelmien välisen käännöstyön problematiikkaa. Kuinka ymmärtää tiibetiläistä kehon- ja kuolemanmallia nykytieteen käsitteillä, ja päinvastoin? Väitöskirja ammentaa kenttätyöstä 2015-2020 Intiassa, Tiibetissä, Nepalissa ja USAssa. Käytän visuaalista antropologiaa yhtenä tutkimusmenetelmänä ja väitöskirjaan kuuluu kirjallisen osuuden lisäksi audiovisuaalinen teos.

Väitöskirjatyössäni tutkin tiibetinbuddhalaista "tukdam" kuolemameditaatiota (jossa meditoijien kehot säilyvät elävän oloisina vailla kuoleman merkkejä jopa viikkoja kliinisen kuoleman jälkeen) tiibetiläisestä ja tieteellisen tutkimusprojektin näkökulmista. Eri tiedon perinteiden rinnakkain asettelu avaa laajempia kysymyksiä elämän ja kuoleman rajan kulttuurisesta määrittämisestä sekä eri kulttuurisista kehoista ja kuolemanprosesseista. Väitöskirjatyössä edistin tavoitettani käsitellä biolääketieteellisen ja tiibetinbuddhalaisen (sekä siihen kytkeytyvän tiibetiläisen lääketieteen) tiedon järjestelmien yhteensovittamattomuutta ja näiden välisen käännöstyön problematiikkaa. Buddhalaista Yogācāra filosofiaa ja ontologisen antropologian + tieteen ja teknologian tutkimuksen teoriaa yhdistämällä kehitin väitöskirjani teoreettisia raameja. Mittavan audiovisuaalisen kenttätyömateriaalin läpikäynti, relevanttiin kirjallisuuteen perehtyminen, dialogi UC Berkeley professoreiden ja muiden huippuasiantuntijoiden kanssa sekä tiibetinbuddhalaisten opettajien haastattelut edistivät väitöskirjatyötä odotetusti. Apurahakautena tein myös lisää kenttätyötä: Intiassa syvensin ymmärrystäni tukdamista ja tiibetiläisistä kuolemanperinteistä tiibetiläisissä luostareissa ja yhteisöissä. Seurasin myös Intiassa toteutettavaa tieteellisen tukdam-tutkimusprojektin kehitystä. UW-Madisonin neurotieteilijöiden tutkimukseen on liittynyt venäläisiä, intialaisia, ja tiibetiläisiä tahoja, joiden välistä dynamiikkaa käsittelen myös tulevissa julkaisuissa. Tein myös kenttätyötä USAssa UW-Madisonissa, missä seurasin tukdam-tutkijoiden työtä. Visuaalinen antropologia kuuluu menetelmiini ja multimodaalinen väitöskirjani tulee sisältämään audiovisuaalisen ja teksti osan. Dokumenttielokuvani "Tukdam: Between Worlds" on vuoropuhelussa väitöskirjani kanssa ja kuvasin tätä varten apurahakautena lisää materiaalia, jota suunnittelen käyttäväni laajeemminkin multimodaalisessa praktiikassa ja tulevissa julkaisuissa.