Mitä Fredrik Henrik af Chapmanin 1750-luvun metsäinventoinnit kertovat Suomen ja Ruotsin vanhoista havupuumetsistä?

Hattujen sodan (1741-1743) jälkeen Ruotsin hallitus antoi Fredrik Henrik Chapmanille tehtäväksi rakentaa sotalaivasto. Chapman päätti rakentaa laivaston tammen sijasta männystä. Selvittääkseen valtakunnan mäntyvarat, hän suoritti 1758-1759 metsien inventointimatkan, jonka reitti kulki Varsinais-Suomen, Länsi-uudenmaan, Hämeen, Satakunnan ja Pohjanmaan kautta Pohjanlahden ympäri Tukholmaan. Chapmanin matkapäiväkirjaa säilytetään Karlskronassa sijaitsevan Kungliga Örlogsmannasällskapetin arkistossa.
Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida Chapmanin inventointiaineiston avulla missä vanhat mäntyvaltaiset havupuumetsät sijaitsivat 1750-luvulla Chapmanin inventoimalla alueella ja verrata Chapmanin tuloksia vanhojen metsien nykytilanteeseen Suomessa ja Ruotsissa. Inventointien lisäksi Chapman arvioi myös tutkimiensa alueiden metsien yleistä kuntoa ja käytön aiheuttamaa metsäkatoa.
Hankkeen ensimmäinen vaihe oli matkapäiväkirjan käännöstyö ruotsista suomeksi. Käännöstyön suoritti Magdalena af Hällström. Käännöksen raakaversion tarkistuksen jälkeen matkapäiväkirja tullaan julkaisemaan tekstiselityksin yhteistyössä Augustin Ehrensvärd-Seuran kanssa. Matkapäivä avaa ainutlaatuisen ikkunan 1750-luvun metsäluontoon ja ihmisiin ja on siten myös kulttuurihistoriallisesti arvokas.
Chapmanin matkan tarkka reitti ei ole ollut kaikilta osiltaan tiedossa. Reitistä on julkaistu vain yksi kartta, jossa reitti on osin kuvattu virheellisesti tai epämääräisesti. Joonas Rikala ja Turun yliopiston maantieteen professori Niina Käyhkö suorittivat reitin tarkan kartoituksen. Matkareitti on nyt siirretty Suomen osalta GIS-pohjaiselle kartalle ja siihen on liitetty kuvauksia reitin varrelta Chapmanin matkapäiväkirjasta. Tarinakartta on luettavissa julkisesti linkistä https://arcg.is/0SXivz.
Yhteistyössä Tuomas Aakalan kanssa olemme verranneet Chapmanin metsäinventointien tuloksia vanhojen havumetsien esiintymisestä 1850-luvun karttojen antamaan tietoon ja nykyisiin valtakunnan metsäinventointien tuottamiin aineistoihin. Vertailu osoitti, että varsinkin eteläisestä Hämeestä, Länsi-Uudeltamaalta ja Satakunnasta löytyi vielä järeitä mäntymetsiä, joista oli saatavilla puita laivanrakennuksen tarpeisiin. Sen sijaan Pohjanmaan rannikkoalueen metsät olivat Chapmanin mukaan kulutettu lähes loppuun etenkin tervanpolton ja laivanrakennuksen seurauksena. Mielenkiintoinen tulos oli, että Chapmanin löytämät järeät mäntymetsät sattuivat hyvin yksiin nykyisten luonnon- tai kansallispuistojen kanssa. Hyvänä esimerkkinä on Liesijärven kansallispuisto, josta Chapman inventoi 8000 mäntyrunkoa, joiden tyviläpimitta oli vähintään 45 cm.
Yhteistyössä professori Kjell Danellin kanssa olemme laatineet artikkelin ”Chapmans inventering av tallskog i Sverige och Finland 1758–1759”. Artikkelissa esitellään Chapmanin inventointitulokset vanhojen metsien esiintymisestä Pohjanlahden länsirannikolla sekä hänen yleiset arvionsa metsien tilasta Pohjanlahden molemmin puolin.
Chapmanin matkapäiväkirjaan sisältyvät vuosilustomittaukset olivat suuri yllätys. Yleisen käsityksen mukaan dendrokronologian isänä pidetään A.E. Douglasia 1920-luvulta. Chapman teki vuosilustomittauksia pitkin matkareittiään 12 eri kohteella. Yhteistyössä Tuomas Aakalan analysoimme parhaillaan vuosilustomittausten tuloksia.
Dosentti Minna Koivikon johtama meriarkeologian tutkimusryhmä hyödyntää Chapmanin inventoinnin tuloksista. Aineisto vastaa osaltaan kysymykseen: missä määrin tammen korvaaminen männyllä näkyy laivanrakennukseen käytetyssä puumateriaalissa? Chapmanin suorittamat vuosilustoanalyysit auttavat selvittämään miltä alueelta laivoihin hankittu puu on peräisin vertaamalla Chapmanin vuosilustomittauksia laivahylyistä otettuihin vuosilustomittauksiin.