Vammaisiin ihmisiin kohdistuva vihapuhe terveydenhuollossa – installaatio, performansseja ja lyhytelokuva

Monitaiteen teoskokonaisuus kertoo vammaisiin kohdistuvasta vihapuheesta ja siitä, miten pelko muuttaa ihmisten käsityksiä itsestään ja oikeuksistaan. Performanssit, lyhytelokuva ja installaatio tekstiiliveistoksineen rakentuvat kerroksittain niin, että installaation valmistuksella ja performanssitaltioinneilla on visuaalinen rooli elokuvassa. Käytän kokonaisuuden osia myös erikseen taiteilijapuheenvuoroissa ja vammaiskulttuurifestivaaleilla. Selvityksessä vähemmistöjen kokemasta vihapuheesta 2017 todettiin, että 50% vammaisten kohtaamasta vihapuheesta tulee sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöltä ja 25% muilta viranomaisilta. Selvitysten jälkeen perustettu työryhmä vihapuheen kitkemiseksi ehdotti loppuraportissaan hallitusohjelman tasoisia linjauksia ja toimintaohjelmaa, mutta ei maininnut vammaisiin kohdistuvan vihapuheen tekijöitä eikä keinoja, joilla sotepalveluista saataisiin vammaisille turvallisempia. Vammaisten ihmisten omissa tapaamisissa toistuva yhteinen teema on syrjivä ja epäinhimillistävä kokemus terveydenhuollossa. Teoksia varten haastattelen sotealan toimijoita, alan opettajia, vihapuheen asiantuntijoita sekä eri tavoin vammaisia ihmisiä ja kirjoitan keskustelujen pohjalta lyhytelokuvaan fiktiivisen tarinan. Etsin historiallisia, hierarkkisia ja inhimillisiä syitä, miksi hyväksymme hiljaa sen, että ylikuormittuneet lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät lipsuvat ammattiroolin mukaisesta käytöksestä vammaisten ihmisten kohdalla. Uutiset vihapuheesta sotepalveluissa painottuvat uhkaaviin potilaisiin. Paljastukset kaltoinkohtelusta psykiatriassa ja vanhustenhuollossa ovat harvinaisia. Terveydenhuollon vammaisvihasta vaietaan kokonaan. Kansainvälisesti aihetta on tutkittu psykologian, etiikan, filosofian ja lainsäädännön näkökulmista. On tärkeää puhua pelosta ja häpeästä, joka saa osan vammaisista ihmisistä välttelemään palveluihin hakeutumista viimeiseen saakka, sairauksien pahenemisen ja jopa eliniän lyhenemisen kustannuksella.

How Great is Your Darkness? on 3-osainen installaatio, joka on 24.11.2024 saakka esillä Venetsian 60. biennaalin Aalto paviljongissa. Teos on osa Frame Finlandin tilaamaa ja Jussi Koitelan sekä Yvonne Billimoren kuratoimaa näyttelyä The pleasures we choose, jossa on teoksia Pia Lindmanilta, Vidha Saumyalta ja Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimoselta.

Installaatio sisältää 2-kanavaisen videoteoksen, joka on äänetön komedia vammaisiin ihmisiin kohdistuvasta vihapuheesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se käsittelee sanojen ja syyllistämisen sijaan vihapuhetta aktiivisena tekona, jonka mahdollistaa käytäntöihin pesiytynyt valta sekä vammaispalveluiden tarvitsijoiden näkökulmasta vanhentunut bio-lääketieteellinen ihmiskuva. Videon kohtaukset sisältävät performansseja, joissa ihminen ei tule kohdatuksi tai pakotetaan tekemään asiat turhan monimutkaisesti. Niihin on osallistunut useita merkittäviä suomalaisia vammaisaktivisteja.

Installaation 2. osa on kerätyistä kokemuksista toteutettu tekstiiliveistos. Käsinkirjaillussa, yli 10 000 lasihelmeä sisältävässä lentävässä valkotakkisessa painajaisessa on mm. lobotomiavaakuna, kamera epämuodostumien tallentamiseen, viulu, jolla voisi soittaa vammaisuuden sosiaalisen mallin sinfoniaa medikaalisen C-kasetin sijaan, pyörätuolinkäyttäjältä irrotettu rinta sekä palveluiden piiriin pääsemiseen liian hutera riippusilta.

Installaation 3. osa on paviljongin katossa kuperkeikkoja tekevä kineettinen pyörätuoliveistos, jonka tekniikan toteutti Niko Rissanen. Se on valkotakkisen ulottumattomiin loikannut tulevaisuus, jossa esteetön ympäristö ja ketterät palvelut mahdollistavat vammaisille ihmisille omannäköisen elämän ilman terveydenhuollon roolia portinvartijana. Lisäksi Suomen paviljongin näyttelyjulkaisuun runoilijan Sanni Purhosen kanssa kirjoittamamme essee käsittelee viimeaikaisia selvityksiä vammaisiin kohdistuvasta vihapuheesta sekä vihapuheen tunnistamiseen liittyviä vaikeuksia.