Videoteos Dreamscape

Hakemuksen tiivistelmä

Dreamscape on metafiktiota kerronnassaan hyödyntävä videoteos, jonka lähtökohtana on kysymys: millaisille elämänmuodoille ja olioille osaamme antaa hahmon kuvitellessamme ja unelmoidessamme erilaisia tulevaisuuksia? Työryhmä koostuu minusta, teoksen käsikirjoittajasta ja ohjaajasta Venla Heleniuksesta, näyttelijä Anna Kuusamosta ja Minna Partasesta sekä äänisuunnittelija Johannes Birlingerista. Käsikirjoitan videoteoksen, jossa kolme henkilöhahmoa luovat kameralle esitystä, joka on eräänlainen monilajinen tulevaisuudenkuva. Videoteoksessa henkilöhahmot rakentavat ja kuvittelevat fiktiivistä ekosysteemiä ja keskustelevat siitä, millaisia elämänmuotoja he pystyvät tästä ajasta ja ihmisyydestään käsin sinne kuvittelemaan. Henkilöhahmojen välinen dialogi luo videoteokselle esseistisen raamin ja on luonteeltaan kirjallisuuteen sekä taidehistoriaan viittaavaa. Tekstivetoista kerrontaa kuitenkin rikotaan hahmojen rönsyilevällä ruumiillisuudella; hahmot pukeutuvat fiktiivisiin, kierrätysmateriaalista itseommeltuihin eliöasuihin sekä toisinaan pyrkivät ottamaan dialogista kumpuavien eliölajien olomuodon. Teoksen kerronnalle on tärkeää leikkimielisyys sekä mielikuvittelemisen prosessien paljastaminen. Teoksessa metafiktio ymmärretäänkin fiktiota kohti kurkoittamisena sekä kuvittelemisen prosessien näyttämisenä; hahmojen toimijuus on rakentamista, lavastamista, neuvottelemista sekä mielikuvittelua. Tähän viittaa myös teoksen nimi Dreamscape – unelmoiden luotu maisema. Teoksessa Dreamscape ymmärretään poliittisena sekä ekologisena maisemana, jonka kuvittelemiseen liittyy kysymyksiä inhimillisen kuvittelemisen rajallisuudesta: millaisten ruumiiden ja olemisen muotojen hahmotteluun mielikuvituksemme taipuu ajatellessamme tulevaisuuksien ekosysteemejä? Millaisia eettisiä suhteita muodostamme näihin kuvitelmiin?

Saimme työryhmänä apurahan yksikanavaisen videoteoksen taustatyöhön, käsikirjoittamiseen sekä kuvauksiin. 18 minuuttia pitkä FANTOMI-niminen (hakemuksessa Dreamscape) lyhytelokuva ensi-esitettiin Mäntän Kuvataideviikoille kesällä 2023.

Teoksen työryhmä oli seuraava: käsikirjoituksesta, ohjauksesta, kuvauksesta sekä editoinnista vastasi Venla Helenius. Teoksessa esiintyivät tanssija Johanna Karlberg, näyttelijä Minna Partanen sekä ääninäyttelijä Ritva Loijas. Teoksen äänityksistä, äänisuunnittelusta, musiikista sekä äänen jälkituotannosta vastasi Johannes Birlinger. Koneen apurahalla työskennelleet Birlinger, Partanen ja Karlberg osallistuivat myös teoksen taustatyövaiheeseen joulukuussa 2023.

Teokselle asettamani taiteelliset tavoitteet olivat seuraavat: kehittää ekokriittistä (meta)fiktiota ja pohtia ihmisen suhdetta toislajisiin elinkumppaneihin leikin sekä kuvittelun näkökulmista. Lisäksi tavoitteena oli luoda kollektiivisia työskentelytapoja, jossa videoteoksen kuvaukset järjestetään kuukauden mittaisena residenssityöskentelynä; pyrkimyksenä luoda työskentelyolosuhteet, jossa teos voi kehkeytyä rauhassa suhteessa kuvausympäristöön sekä kuvaustilanteeseen, sekä jossa kohtauksia voidaan kuvata useita kertoja uudestaan varioiden, testaten sekä antaen aikaa kuvausympäristössä tapahtuville muutoksille.

Teoksen käsikirjoitusvaihe mukaili työsuunnitelmaa. Taustatyövaiheen keskiössä oli ekopoetiikan ja mielikuvittelun ja leikin käsitteiden tarkentaminen. Taustatyövaihe sisälsi niin käsikirjoittamista kuin teoksen maailmaa tarkentavan kirjallisuuden lukemista. Teoksen lähtökohtana ollut kiinnostus ihmisen mielikuvituksen rajallisuudesta ja rajattomuudesta suhteessa toislajisiin tarkentui kysymyksiin syvästä ajasta sekä elämänmuodoista, joilla on ihmisnäkökulmasta käsittämätön ajallinen tai materiaalinen olemus.

Apurahakauden aikana syntyi sadun traditioita lainaava videoteos, jossa on kolme hahmoa. Teoksen käsikirjoitus muotoutui satumaiseksi maisemaksi, jossa kolme hahmoa operoivat. Kukin hahmoista omalla tavallaan yrittävät ymmärtää jotain, joilla on ihmiskehon ylittävä materiaalinen ja ajallinen olemus; Yksi hahmoista on keräilijä, joka kantaa mukanaan ajan tallenteita, kuten fossiileja. Toinen teoksen hahmoista oli puolestaan hahmo, jonka toimijuuden lähtökohtana oli ymmärtää tuulen olemusta. Kolmas hahmoista on kertojahahmo, joka tarkastelee kuvassa näkyvää maailmaa etäisyyden päästä, eräänlaisena muistona tai tallenteena jostain, mitä ei enää ole.

Teos kuvattiin Mazzano Romanossa Väinö Tannerin säätiön residenssissä. Käsikirjoitetut kohtaukset kuvattiin hämärän aikaan, sillä osana teosprosessia pohdimme paljon hämärää fiktion sekä kuvittelun olosuhteena.

Teos ensi-esitettiin osana Mäntän Kuvataideviikkoja, jonka lisäksi työryhmän tavoitteena on esittää teosta myös muualla niin Suomessa kuin kansainvälisesti.