Paikkasidonnaisen tanssiteoksen Viehâ toteuttaminen saamelaismuseo Siidan ulkomuseossa

Viehâ (suom. väki) on paikkasidonnainen tanssiteos kaikkina aikoina eläneitä ihmisiä yhdistävistä tunteista sattumanvaraisen elämän keskellä. Tanssi, valotaide, puhe ja äänimaailma luovat yli satavuotiaisiin saamelaismuseon rakennuksiin toisen todellisuuden, jossa mennyt ja nykyhetki kohtaavat. Immersiivisessä teoksessa luopuminen, välittäminen, ikävä, selviytyminen ja toivo vuorottelevat. Viehâ näyttää hetkiä, joissa ihminen kokee näitä tunteita ja joutuu tekemään koko eliniän mukana seuraavia päätöksiä. Kuka lopulta voi vaikuttaa siihen, mikä säilyy ja mikä katoaa vuosien kuluessa? Ulkomuseon rakennuksiin luodaan Jukka Huitilan valo- ja Tuomas Norvion äänisuunnittelua apuna käyttäen kohtauksia, jotka eivät etene kronologisesti vaan noudattavat unenomaista logiikkaa. Rakennuksissa viisi esiintyjää (Auri Ahola, Titta Court, Unna Kitti, Pekka Louhio ja Ailu Valle) luovat vahvan fyysiseen liikekieleen, puhuttuun tekstiin ja lauluun nojautuvia kohtauksia, jotka peilaavat ihmisen ajatusten ja tunteiden ketjua. “Saamelaisten historia ei ole aina kirjoitettua historiaa. On paljon sellaista tietoa, joka on ainoastaan ihmisten muistoissa, mielissä, tarinoissa." (Ulpu Mattus-Kumpunen, Siidan yhteisökoordinaattori) Viehân tarina muodostuu katsojan pään sisällä, jossa omat kokemukset ja oma henkilöhistoria limittyvät teoksen kohtauksiin. Teoksen suunnittelu- ja harjoitusvaiheessa kiinnitetään huomiota kulttuurilähtöisyyteen: saamelainen katsoja voi kokea saamelaisessa talossa esitetyn kohtauksen hyvin toisella tavalla kuin valtakulttuurin edustaja, ja tälle kokemukselle on tärkeää antaa tilaa taiteessa. Katsojan kulttuuritaustasta riippuen kohtaus, jossa lapsi lähetetään koulutielle voi näyttää radikaalistikin erilaiselta. Taiteen keinoin voidaan antaa tilaa esimerkiksi asuntolakokemuksen käsittelylle ilman asian alleviivaamista tai sanoittamista.

Toteutimme Viehâ-teoksen työryhmällä, johon kuuluivat ohjaaja, esiintyjä Auri Ahola, äänitaiteilija Tuomas Norvio, valotaiteilija Jukka Huitila, muusikko Ailu Valle, tanssitaiteilija Unna Kitti, näyttelijä Eetu Känkänen, tanssitaiteilija Titta Court, dramaturgi Elli Salo sekä tuottajat Malla Alatalo ja Virpi Moskari. Lisäksi työryhmän vahvana tukena oli Rovaniemen taidemuseon intendentti Aira Huovinen, joka toimi esityksen oppaana.

Teoksen ohjaaja Auri Ahola rakensi kohtauksia yhdessä esiintyjien ja taiteellisten suunnittelijoiden kanssa tammikuusta 2021 tammikuuhun 2022 työskentelyperiodeilla. Teoksen kantavat teemat pohjoisuus, saamelaiskulttuuri, yhteenkuuluvuus, yhteisö ja selviytyminen leimasivat paitsi teoksen maailmaa, myös työryhmän toimintaa. Jokainen työryhmän jäsen otti osaa taiteelliseen prosessiin ja jokaisen kädenjälki näkyi teoksen toteutuksessa. Pääosin toisilleen ennaltaan tuntematon työryhmä hitsautui yhteen luontevasti ja nopeasti, ja jokaisen taitoa ja tekijyyttä arvostettiin.

Viehâ -teoksen ja -työryhmän pääyhteistyökumppani ja esitystilojen tarjoaja oli Rovaniemen taidemuseo. Esityspaikkaa ja pääyhteistyökumppania jouduttiin muuttamaan saamelaismuseo Siidan mittavasta perusparannushankkeesta johtuvien tuotannollisten vaikeuksien vuoksi.
Rovaniemen taidemuseo oli tiiviisti mukana teoksen toteutuksessa ja mahdollisti alkuperäisen ensi-illan toteutumisen paikkavaihdoksesta huolimatta saumattomalla ja ammattitaitoisella yhteistyöllä.

Viehâ toteutettiin päivälleen alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Tämä oli pieni ihme vallitsevassa pandemiatodellisuudessa. Teosta harjoiteltiin tammikuusta 2021 tammikuuhun 2022, ja esitysperiodi oli 28.1.-6.2.2022.
Teoksen kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä.
Teos sai kiittävät arviot Lapin Kansan kriitikolta Tenka Issakaiselta, ja katsojapalaute oli pelkästään myönteistä. Työryhmä koki onnistuneensa kulttuurilähtöisessä työskentelyssä: katsojapalaute ja yleisön reaktiot eri kohtauksiin vaihtelivat paljonkin sen mukaan, tuliko katsoja saamelaiskulttuurin piiristä vai ei.

Viehân esitykset jatkuvat vielä Helsingissä 2023, kun teos esitetään Kiasmassa. Immersiivisen ja paikkasidonnaisen teoksen jatkumo ei ole itsestään selvää, ja työryhmä iloitsee mahdollisuudesta tuoda pala pohjoista eteläisimpään Suomeen ja pääkaupunkiin.