Paikkasidonnaisen tanssiteoksen Viehâ toteuttaminen saamelaismuseo Siidan ulkomuseossa

Viehâ (suom. väki) on paikkasidonnainen tanssiteos kaikkina aikoina eläneitä ihmisiä yhdistävistä tunteista sattumanvaraisen elämän keskellä. Tanssi, valotaide, puhe ja äänimaailma luovat yli satavuotiaisiin saamelaismuseon rakennuksiin toisen todellisuuden, jossa mennyt ja nykyhetki kohtaavat. Immersiivisessä teoksessa luopuminen, välittäminen, ikävä, selviytyminen ja toivo vuorottelevat. Viehâ näyttää hetkiä, joissa ihminen kokee näitä tunteita ja joutuu tekemään koko eliniän mukana seuraavia päätöksiä. Kuka lopulta voi vaikuttaa siihen, mikä säilyy ja mikä katoaa vuosien kuluessa? Ulkomuseon rakennuksiin luodaan Jukka Huitilan valo- ja Tuomas Norvion äänisuunnittelua apuna käyttäen kohtauksia, jotka eivät etene kronologisesti vaan noudattavat unenomaista logiikkaa. Rakennuksissa viisi esiintyjää (Auri Ahola, Titta Court, Unna Kitti, Pekka Louhio ja Ailu Valle) luovat vahvan fyysiseen liikekieleen, puhuttuun tekstiin ja lauluun nojautuvia kohtauksia, jotka peilaavat ihmisen ajatusten ja tunteiden ketjua. “Saamelaisten historia ei ole aina kirjoitettua historiaa. On paljon sellaista tietoa, joka on ainoastaan ihmisten muistoissa, mielissä, tarinoissa." (Ulpu Mattus-Kumpunen, Siidan yhteisökoordinaattori) Viehân tarina muodostuu katsojan pään sisällä, jossa omat kokemukset ja oma henkilöhistoria limittyvät teoksen kohtauksiin. Teoksen suunnittelu- ja harjoitusvaiheessa kiinnitetään huomiota kulttuurilähtöisyyteen: saamelainen katsoja voi kokea saamelaisessa talossa esitetyn kohtauksen hyvin toisella tavalla kuin valtakulttuurin edustaja, ja tälle kokemukselle on tärkeää antaa tilaa taiteessa. Katsojan kulttuuritaustasta riippuen kohtaus, jossa lapsi lähetetään koulutielle voi näyttää radikaalistikin erilaiselta. Taiteen keinoin voidaan antaa tilaa esimerkiksi asuntolakokemuksen käsittelylle ilman asian alleviivaamista tai sanoittamista.