DEPOLARIZE II: menetelmiä ja keinoja vastakkainasettelujen ja väestösuhteiden käsittelyyn ja yhteiskunnallisen tunnustuksen & tunnustetuksi tulemisen tuottamiseen

Depolarize-hankkeen ykkösvaiheessa (2018-2020) tutkittiin sitä, mitä meidän tulisi Suomessa osata tehdä vastakkainasetteluille ja konflikteille hyvien väestösuhteiden, toimivien monimuotoisten yhteisöjen ja yhteiskuntarauhan rakentamiseksi. Sen johtopäätöksenä on, että yhteiskunnassa tarvitaan lisää mekanismeja ja osaamista ratkaista konflikteja ja käydä keskusteluja sellaisilla tavoilla, jotka mahdollistavat symmetrisesti tunnustetuksi tulemisen kokemuksen kaikille osapuolille. Jatkohankkeessa popularisoimme jo tuotettua tietoa, tutkimme tuon tiedon omaksumista ja parhaita keinoja siirtää sitä toimintatutkimuksellisissa koulutuksissa ja taidetapahtumissa ja syvennämme ymmärrystä ilmiöistä. Lisätutkimusta tehdään monialaisesti ja kokeilevin menetelmin. Sitä ohjaa systeeminen lähestymistapa eli tutkimukset kohdistuvat yhteiskunnan systeemin eri tasoihin: Hanna Vuorinen tutkii tunnistamatta jääneiden tekijöiden vaikutusta ja radikalisoitumiseen johtavia tekijöitä yksilön psykodynaamisen todellisuuden tasolla, Panu Artemjeff tutkii sitä, miten yhteiskunnan instituutiot voivat vastata väestöryhmien tunnustamisen tarpeisiin, Pasi Saukkonen tutkii politiikkaa erilaisuuden erilaisuuden organisoimisen instrumenttina makrotasolla ja Giovanna Esposito Yussif sekä Miriam Attias tekevät kokeilevaa, sovittelun ja taiteellisen tutkimuksen metodeja yhdistävää tutkimusta siitä, millaiset kamppailut historiassa ovat onnistaneet tuottamaan tunnustusta ja mitkä tekijät tuottavat hyvin ratkaistuja konflikteja. Näitä tarinoita kootaan audiovisuaaliseen arkistoon, jossa tuodaan esiin historian käännekohtia, joissa eri ryhmien yhteiskunnallista asemaa tai yhteiskuntarauhaa on onnistuttu parantamaan. Arkisto toimii väylänä popularisoida tietoa ja pohjana koulutuksille, tapahtumille & historiadialogeille, jotka järjestetään eri taustoja edustavien ihmisten tuomiseksi yhteen ajattelemaan ja oppimaan historiasta ja toisiltaan, jotta syntyy verkostoja ja yhteistyötä.

Depolarize-hankkeen ykkösvaiheessa (2018-2020) tutkittiin sitä, mitä meidän tulisi Suomessa osata tehdä vastakkainasetteluille ja konflikteille ja kuinka sovittelun avulla voi rakentaa hyviä väestösuhteita. Sen johtopäätösten perusteella yhteiskunnassa tarvittaisiin lisää mekanismeja tunnustuksen tuottamiseksi. Jatkohankkeessa Depolarize II (2021-2023) tutkittiinkin sitten yhteiskunnallista tunnustamista ja tunnustetuksi tulemisen tuottamista eri näkökulmista ja eri tasoilla.
Hanna Vuorinen tutki tunnistamatta ja tunnustamatta jääneiden tekijöiden vaikutusta ja radikalisoitumiseen johtavia tekijöitä yksilön psykodynaamisen todellisuuden tasolla, Panu Artemjeff teki väitöskirjatutkimusta siitä, miten yhteiskunnan instituutiot voivat vastata väestöryhmien tunnustamisen tarpeisiin, Pasi Saukkonen tutki politiikkaa erilaisuuden erilaisuuden organisoimisen instrumenttina makrotasolla ja Miriam Attias, Giovanna Esposito Yussif ja hänen hankkeesta poisjäätyään Panu Artemjeff keräsivät tietoa Suomen eri väestöryhmien omista historioista ja erityisesti menestyksekkäistä kansalaisoikeuskamppailuista joilla ryhmät ovat saaneet yhteiskunnallista tunnustusta menneisyydessä. Erityisesti tutkittiin romanien historian 1960-70 lukujen käännekohtaa; siihen liittyen koottiin 7 aikalaistoimijan haastattelusta koostuva audiovisuaalinen arkisto. Sitä olivat tekemässä Miriam Attias, Maryan Abdulkarim, Miritza Lundberg ja Marko Stenroos. Juutalaisten historiaan liittyen tuotettiin Simo Muirin käsikirjoittama: Jac Weinsteinin juutalainen Helsinki -kaupunkikierros. Se esittelee Helsingin juutalaista historiaa kartalle merkityn kävelykierroksen kautta, joka kertoo juutalaisen historian ohella Helsingin monikulttuurisesta menneisyydestä ja eri väestöryhmien välisestä yhteiselosta.

Historiankirjoituksen valtavirtaistamiseksi tehtiin helmiskuussa 2023 oppimismatka Marokkoon, jossa Marokon juutalaisten historia on otettu osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa. Vierailu kohdistui arabien ja juutalaisten suhteisiin keskittyvään Bayt Dakira-keskukseen Essaouirassa.
Näiden uusien avausten lisäksi jatkoimme myös ykkösvaiheessa tuotetun tiedon popularisoimista ja työtä alan kehittämiseksi. Kolmen vuoden aikana puheita, esitelmiä ja koulutuksia pidettiin eri alojen asiantuntijatilaisuuksissa yhteensä 53, ja niissä oli yhteensä arviolta 1 978 kuulijaa.

Hankkeessa tuotettiin 3 tietokirjaa:
Ervasti, Kaijus & Attias, Miriam (toim.) 2022. Sovittelu ja sen sovellukset. Edita.
Saukkonen, Pasi (2023) Sallitaan, kielletään, siedetään. Yhteiset pelisäännöt moninaiseen yhteiskuntaan – Magma.
Attias, Miriam & Artemjeff, Panu (toim.) 2024. Historiat ja väestösuhteet. MAP Finland ry.

Hanketyönä eteenpäin vietyjä ”alan kehittämisen” prosesseja olivat mm. sovittelun kehittäminen; Suomen sovittelijakentän valtakunnalliseen organisoitumiseen liittyvä yhteistyö, European forum for restorative justice –polarisation ja hate crime-ryhmän puheenjohtajuus; väestösuhdepolitiikan kentällä tehty yhteistyö ja sisäisen turvallisuuden strategiatyöhön osallistuminen polarisaatioon liittyvällä asiantuntemuksella.

Yhtenä hanketuotoksena perustettiin MAP Finland ry-niminen ajatuspaja (www.mapfinland.fi), joka toimii alustana jatkaa Depolarize.fi-hankkeen työtä.

Hankkeessa onnistunutta on ollut se, että ollaan onnistuttu laajasti syventämään ja lisäämään ymmärrystä viranomaisverkostoissa polarisaatiosta ja sen purkamisesta. Haasteena on edelleen se, ettei polarisaation hallinta tai ylipäätään konfliktinratkaisu kuulu kenenkään yksittäisen yhteiskunnallisen instituution työlistalle prioriteettina. Se hankaloittaa asian pysymistä agendalla ja siksi aloitteet elävät heikosti. Taitojen tarpeellisuus tulee esiin kriisitilanteessa, ja ne tunnistetaan yhä paremmin, mutta on yhä hankala tehdä pitkäjänteistä ennaltaehkäisevää työtä. Globaalit tapahtumat ovat lisänneet polarisoitumista ja aiheen ajankohtaisuus lisää ihmisten kiinnostusta oppia aiheesta ja saada käytännön työkaluja.