”Jos väkipakolla suojelette tämänkin nevan…” – Luonnonsuojelun ja suojelusuunnittelun haasteita ja ratkaisuja

Tässä tutkimuksessa nostan esille luonnonsuojeluun liittyviä haasteita hyödyntäen tutkimustapauksena soidensuojelun täydennysohjelmaa. Usein suojelun haasteet kumpuavat yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyvistä väitteistä, eikä näin ollen aina ole selvää, ovatko haasteet edes todellisia vai ainoastaan kuviteltuja. Haasteet voivat johtua poliittisista muutoksista, kuten tapahtui silloin, kun ympäristöministerin vaihdos johti soidensuojelun täydennysohjelman vapaaehtoistamiseen ja väitteisiin vapaaehtoisuuden toimimattomuudesta tai toisaalta toimivuudesta. Haasteet voivat johtua asiantuntijoiden asiantuntemattomuudesta, kuten voi tapahtua silloin, kun suojelualueille halutaan sisällyttää piirteitä, jotka eivät korreloi monimuotoisuuden kanssa. Haasteet voivat johtua myös maanomistajien tekemistä, luonnolle vahingollisista toimenpiteistä, kuten tapahtuu silloin, jos omistaja tekee aavistushakkuun. Tutkin, ovatko haasteet todellisia vai kuviteltuja, sekä toisaalta etsin ja tarjoan niihin ratkaisuja. Tutkimukseni tulokset viitoittavat suuntaa kohti tieteellisesti pätevää suojelusuunnittelua, jolla on aikaisempaa suurempi todennäköisyys siivilöityä käytännön luonnonsuojeluun, joka tuottaa luonnon kannalta hyvän lopputuloksen, ja joka on yhteiskunnallisesti aiempaa kestävämpää. Toteutan tutkimuksen väitöskirjatyönä.

Hanke toteutui suunnitellusti. Valmistuin ajallaan filosofian tohtoriksi. Tuotin kolme tieteellistä julkaisua, popularisoin tiedettä ja kävin asiantuntijan roolissa kertomassa tutkimukseni tuloksista muun muassa Ympäristöministeriöön ja ympäristöhallintoon. Osoitin väitöskirjassani, että kun luontoa suojellaan vapaaehtoisin keinoin, suojeltavan monimuotoisuuden määrä ja suojelun taloudelliset kustannukset riippuvat siitä, millä tavalla maanomistajien mielipiteet huomioidaan suojelusuunnittelussa. Havaitsin, että suojelun ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten näkökulmien välisiä ristiriitoja voidaan vähentää. Tämä kuitenkin edellyttää eri suojeluvaihtoehtojen huomaamista ja niiden seurausten ennakkoanalysointia. Osoitin, että suojelun priorisointimenetelmillä voidaan monin eri tavoin edistää suojelupäätöksentekoa. Ne toki soveltuvat perinteiseen suojelualueiden kohdevalintaan, mutta tämän lisäksi ne mahdollistavat eri suojeluvaihtoehtojen seurausten analysoinnin sekä niin sanotun hiljaisen asiantuntijatiedon jakamisen ja analyyttisen käytön. Havaitsin myös, että kaikki täydennysohjelmaan liitetyt konfliktit eivät ole totta, sillä maanomistajat eivät systemaattisesti aavistushakanneet puustoisia soitaan.