Apurahat ja residenssipaikat Tiede Aesthetic Self-Forgetfulness: A Phenomenological Study on Aesthetic Experience and Self-Consciousness Päähakija FM Mäcklin Harri Myöntösumma 109300 € Tukimuoto Yleinen rahoitushaku Alat Filosofia Myöntövuosi 2018 Jos omistat hankkeen, voit kirjautua sisään ja lisätä hankkeen tietoja. Kirjaudu sisään Jaa: Takaisin apurahalistaukseen Hakemuksen tiivistelmä Kolmivuotinen postdoc-hanke tutkii esteettisen kokemuksen ja itsetietoisuuden suhdetta nykyfenomenologian ja mielenfilosofian valossa. Estetiikassa on 1700-luvulta lähtien toistuvasti esitetty, että esteettiseen kokemukseen liittyy olennaisesti erikoinen itsensä unohtamisen kokemus, jossa kokija kadottaa käsityksensä itsestään kokemuksen subjektina. Teoria haastaa mielenfilosofiassa, kognitiotieteessä ja psykologiassa nykyisin yleisesti hyväksytyn näkemyksen, jonka mukaan tietoinen kokemus on aina vähintään implisiittisesti itsetietoista. Hanke tarkastelee, miten nämä kaksi keskenään ristiriitaista teoriaa sopivat yhteen. Onko estetiikassa usein kuvatun uppoutumiskokemuksen luonne käsitetty väärin, vai onko siinä todella kyse muutoksesta itsetietoisuudessa? Haastaako esteettisen itsensä unohtamisen teoria nykymielenfilosofian käsitykset itsetietoisuuden rakenteesta ja rajoista? Hankkeen tavoitteena on esitellä ensimmäinen systemaattinen analyysi esteettisestä itsensä unohtamisen kokemuksesta uusimman itsetietoisuustutkimuksen valossa. Tutkimus selventää esteettisen kokemuksen ja viime vuosina paljon keskustelua herättäneen ”minimaalisen itseyden” teorian suhdetta, tarkastelee kokemuksen jatkuvuuden ongelmaa esteettisessä uppoutumisessa sekä kehittää epäsuoran fenomenologian metodia uppoutumiskokemuksen kaltaisten kokemusten kuvauksessa. Ennen kaikkea tutkimus valottaa esteettisen kokemuksen merkitystä nykyisessä itsetietoisuutta käsittelevässä keskustelussa. Loppuraportin tiivistelmä Pidän hanketta onnistuneena, vaikka siinä tapahtui sekä sisällöllisiä että toteutuksellisia muutoksia. Hankkeen alkuperäinen lähtökohta, minimaalisen itseyden teorian haastaminen esteettisen kokemuksen fenomenologian avulla, ei osoittautunut niin perustelluksi kuin hanketta suunnitellessani olin odottanut – päinvastoin, esteettisen kokemuksen fenomenologia osoittautui tukevan minimaalisen itseyden teoriaa. Vaikka tulos ei ollut yhtä radikaali kuin alussa toivoin, pidän tätäkin löydöstä tärkeänä. Hankkeen aikana löysin myös muita hedelmällisiä keinoja tutkia hankkeen keskeisiä ilmiöitä, kuten esteettistä uppoutumista ja siihen liittyvää itsensä unohtamisen kokemusta. Oleellisimmaksi näistä keinoista osoittautui Edmund Husserlin passiivisuuden fenomenologia, joka mielestäni avaa erittäin lupaavan tavan lähestyä esteettistä uppoutumista. Hankkeen lopullinen julkaisumäärä on suunniteltua suurempi. Hankkeen tuloksena on yhdeksän tieteellistä artikkelia (7 vertaisarvioitua, 2 vertaisarvioimatonta), kaksi suurelle yleisölle tarkoitettua artikkelia ja yksi hankkeen aikana toimitettu kokoomateos. Lisäksi yksi hankkeen piiriin kuuluva artikkeli valmistuu vertaisarviointiin hieman hankekauden päättymisen jälkeen. Hankkeen tärkein julkaisu on alan merkittävimpiin lukeutuvassa British Journal of Aesthetics –lehdessä julkaistu esteettistä itsensä unohtamista käsittelevä artikkeli, joka summaa hankkeen keskeiset löydökset. Muutamassa julkaisussa olen käsitellyt myös hankkeen ulkopuolisia teemoja. Koronapandemia vaikeutti konferensseihin osallistumista ja muuta vuorovaikutusta alan tutkijoiden kanssa sekä aiheutti monenlaisia käytännön hankaluuksia. Pystyin kuitenkin olosuhteista huolimatta toteuttamaan hankkeen lähes suunnitelmien mukaan, ja lopputulos on ainakin itselleni vahvasti positiivinen. Takaisin apurahalistaukseen