Vuoden Tiedekynä 2015

Vuoden Tiedekynä 2015 -palkinnon saivat filosofian tohtori Jari Lyytimäki ja filosofian maisteri Janne Rinne kirjastaan Valon varjopuolet – Valosaaste ympäristöongelmana.
Vuoden 2015 Vuoden Tiedekynä -palkinnot voittivat Janne Rinne ja Jari Lyytimäki kirjastaan Valon varjopuolet. Kuva: Matti Lindholm/SYKE.

Koneen Säätiö jakoi 25. helmikuuta 25 000 euron suuruisen Vuoden Tiedekynä -palkinnon. Palkinnon saivat filosofian tohtori Jari Lyytimäki ja filosofian maisteri Janne Rinne kirjastaan Valon varjopuolet – Valosaaste ympäristöongelmana. Palkinto on suurin suomalainen tieteellisestä kirjoittamisesta myönnettävä palkinto ja se jaettiin nyt viidettä kertaa.

Tänä vuonna palkinto myönnettiin ympäristöntutkimuksen alan tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti. Esiraati valitsi seitsemän ehdokasta, joista Vuoden Tiedekynä 2015 -palkinnonsaajan valitsi filosofian tohtori, toimittaja Katja Bargum. Bargumin perustelut valinnalle ovat:

Jari Lyytimäen ja Janne Rinteen kirja Valon varjopuolet – Valosaaste ympäristöongelmana toteutettiin osana Suomen ympäristökeskuksen kolmevuotista tutkimushanketta valosaasteesta. Valosaasteen ongelmakenttä ulottuu fysiikasta, biologiasta ja lääketieteestä tekniikkaan, yhteiskuntasuunnitteluun ja estetiikkaan. Kirjassa liikutaan vaivattomasti näiden kaikkien aiheiden välillä. Kirjoittajat hallitsevat monipuolisen käsitteistön suvereenisti ja ylläpitävät kaunista, helppolukuista tyyliään aiheesta toiseen. Kirja välittää tietoa ja käsitteistöä selkeällä ja ryhdikkäällä suomen kielellä. Rakenne on helposti hahmottuva ja teksti johdattelee lukijaa eteenpäin sujuvasti ja loogisesti. Vaikka kirja on luonteeltaan yleistajuinen, esittelee se myös Suomen perspektiivissä uutta tieteellistä tietoa ja toiminee arvokkaana lähteenä myös alan tutkijoille.

Jari Lyytimäen ja Janne Rinteen kirja Valon varjopuolet – Valosaaste ympäristöongelmana on ilmestynyt vuonna 2013 Gaudeamuksen kustantamana. Valosaaste on keinovaloa, joka aiheuttaa haittoja luonnolle tai ihmisten terveydelle tai viihtyvyydelle. Kirja nostaa esiin tämän helposti havaittavan, mutta harvoin huomatun ympäristöongelman. Teos esittelee monipuolisesti valosaasteen vaikutuksia ja kannustaa häiriövalon vähentämiseen. Kyse ei ole paluusta pimeään keskiaikaan, vaan entistä tarkemmasta, tehokkaammasta ja kauniimmasta valaistuksesta.

Palkitut tutkivat ympäristöä ja ympäristötiedon käyttöä

FT Jari Lyytimäki (s. 1972) toimii vanhempana tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa ja on myös ympäristönsuojelutieteen dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut useita teoksia ympäristökysymyksistä. Hän on tutkinut ilmastonmuutosta ja rehevöitymistä koskevaa uutisointia ja laajemmin tiedon hyödyntämistä ympäristönsuojelussa. Hänen vapaamuotoisempia kirjoituksiaan löytyy luonnonvaralta-blogista: www.luonnonvaralta.wordpress.com

FM Janne Rinne (s. 1979) työskentelee tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Hän on tutkinut laaja-alaisesti ympäristöpolitiikkaa ja sen hallintakeinoja sekä ympäristötiedon käyttöä suunnittelussa ja päätöksenteossa. Näitä aiheita hän on käsitellyt muun muassa kestävän kehityksen mittaamiseen, ekosysteemipalveluihin ja viherrakenteeseen sekä vapaa-ajan asumiseen keskittyvissä julkaisuissaan.

Vuoden Tiedekynän 2015 valitsi Katja Bargum

FT Katja Bargum väitteli evoluutiobiologian alalta ja on sittemmin työskennellyt eri viestintätehtävissä. Hän on ollut tieteellisen Trends in Ecology & Evolution -lehden päätoimitaja, työskennellyt Helsingin yliopiston viestinnässä sekä toiminut tiedetoimittajana mm. Yleisradiossa. Vuonna 2008 Bargum julkaisi palkitun tietokirjan Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä yhdessä professori Hanna Kokon kanssa. Tällä hetkellä Bargum työskentelee tuottajana Yle Arkistossa, ja toimii Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan varapuheenjohtajana.

Vuoden Tiedekynästä 2015 kilpaili seitsemän ehdokasta

Esiraati luki lähes 250 artikkelia tai kirjaa. Arvioitaviksi otettiin määräaikaan mennessä säätiölle toimitetut julkaisut tieteellisistä lehdistä tai tieteellisistä artikkelikokoelmista, jotka olivat ilmestyneet vuosien 2012–2014 aikana. Näistä valittiin seitsemän palkintoehdokasta.

Kilpailun parhaissa kirjoituksissa näkyi aito kiinnostus asian välittämiseen suomen kielellä. Teksteissä käytettiin luovasti, kekseliäästi ja monipuolisesti kielemme ilmaisukeinoja ja sanastoa. Aiheet oli käsitelty selkeästi, tiiviisti ja loogisesti, ja ilmaisu oli tarkkaa ja konkreettista. Haastavistakin aiheista kirjoitettiin kiinnostavasti, elävästi ja jopa humoristisesti”, kertoo filosofian tohtori Mia Rönkä, joka toimi esiraadin jäsenenä säätiön tiedeasiamies Kalle Korhosen kanssa.

Palkintoehdokkaat ovat seuraavat. Jokaisen artikkelin kohdalla on mainittu sen tärkeimmät ansiot esiraadin mielestä.

  • Janne I. Hukkinen, ”Tiedon integraatio ympäristöalalla”, teoksessa Polkuja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen (toim. Ilmo Massa, Gaudeamus 2014), 208–223.
    Kekseliäs, omaääninen ja humoristinen artikkeli, joka alkaa ja loppuu taidokkaasti.
  • Ari Aukusti Lehtinen, ”Arktinen pohjoinen ja maailmanlopun mytologia”, teoksessa Ympäristömytologia (toim. Seppo Knuuttila ja Ulla Piela, SKS 2014), 360–374.
    Omaääninen, oivaltava ja kekseliäs artikkeli tuoreesta aiheesta.
  • Jari Lyytimäki & Janne Rinne, ”Valosaasteen vaikutukset ihmiseen”, heidän toimittamassaan teoksessa Valon varjopuolet: Valosaaste ympäristöongelmana (Gaudeamus 2013), 141–173.
    Hyvin rakennettu ja elävä kirjoitus tuoreesta aiheesta.
  • Arto Naskali, ”Uusia näkökulmia luonnonvarojen hallintaan”, teoksessa Hyvinvointia metsästä (toim. Liisa Tyrväinen, Mikko Kurttila, Tuija Sievänen ja Seija Tuulentie, SKS 2014), 240–255.
    Selkeä, tiivis ja sujuva teksti ajankohtaisesta aiheesta.
  • Yrjö Sepänmaa, ”Ihminen luontona, luonto ihmisenä”, teoksessa Ympäristömytologia (toim. Seppo Knuuttila ja Ulla Piela, SKS 2014), 21–33.
    Miellyttävästi rytmiä vaihdellen kirjoitettu selkeä ja kiinnostava teksti.
  • Tapio Solonen,Nykyiset uhanalaisten lintulajien luettelot sopivat huonosti suojelun työvälineiksi”, Luonnon Tutkija 4/2012, 104–113.
    Tieteellinen väite ja sen perustelut sujuvasti ja elävästi esitettyinä.
  • Esa Väliverronen, ”Media-analyysi ympäristötutkimuksessa”, teoksessa Polkuja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen (toim. Ilmo Massa, Gaudeamus 2014), 135–150.
    Napakka ja kiinnostava teksti, monipuolisesti käsitelty aihe.