Tanssija, koreografi Anni Puuperä toteuttaa Yhteisötaiteen triennaalissa projektin Wirmo-Seuran eläkeläisten sekä nuorten tanssijoiden kanssa. Triennaalin koordinaattori Veera Lehtola tiedusteli Puuperän tunnelmia ennen projektin alkamista.

Anni Puuperä on tanssija ja koreografi, joka opettaa tanssia ja on ohjannut erilaisia tanssiprojekteja nuorten kanssa. Nyt hän valmistumassa Turun taideakatemian soveltavan taiteen YAMK-koulutuksesta. Anni kirjoitti opinnäytteen dialogisesta lähestymistavasta koreografiseen prosessiin. Opinnäytetyön taiteellisen osuuden hän toteutti Uuden tanssin keskus Zodiakilla toimineen Z-Nuoret-ryhmän kanssa. Työskentelyn aikana joukko nuoria valmisti ryhmälähtöisesti teoksen, joka esitettiin Zodiakin näyttämöllä.

Äänenavauksessa Anni tulee työskentelemään Wirmo-Seurassa eläkeläisten ja nuorten tanssijoiden kanssa. Wirmo-Seuran toiveissa on ollut tehdä modernia esitystä vanhojen kansantanssien ja pihaleikkien teemassa. ”Eniten minua kiinnostaa työskennellä erilaisten, eri taustaisten ihmisten kanssa.”

Taiteen ihmiskuva ja erilaisten taidekäsitysten pohtiminen kiinnostavat Annia. ”Minulle läheisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi: kuka saa esiintyä ja tehdä taidetta? Kenen lava on? Voisiko koko taidekenttä olla inklusiivisempi?” Anni pohtii. Annista on tärkeää miettiä, millaista todellisuutta taide tuo näkyväksi ja millaisia utopioita voimme rakentaa taiteellisen työn kautta.

Annin lapsuuden balettikoulu oli perinteinen ja autoritäärinen. Hän ei itse halua jatkaa sitä perinnettä. ”Turvallisen tilan luominen on minulle tärkeää.” Annin mielestä se tavoite täyttyi Zodiakin Z-nuoret-projektissa. ”Se kysymys, miten työskennellään, on oikeastaan ihan sama ammattilaisten ja ei-ammattilaisten kanssa. Haen hyväksyvää ja kunnioittavaa ilmapiiriä, jossa kaikkien olisi hyvä toimia.”

Opinnoissa Kirsi Törmin väitöskirja Koreografinen prosessi vuorovaikutuksena on ollut Annille tärkeä inspiraation lähde. Dialogisen koreografian luomisessa tarvitaan aikaa ja kiireettömyyttä. Tärkeää on myös ryhmäytyä ja vaan viettää aikaa yhdessä. Anni pyrkii itse ohjaajana olemaan hetkessä ja pysymään avoimena. Ennakkoluulot tulevat helposti kohtaamisen tielle.

Anni haluaa tietoisesti luopua tanssikulttuurin kaikkitietävästä koreografin roolista. ”Haluan tutkia sitä, mitä syntyy sillä, että keskittyy olemaan kunnioittava, ei riepottele ja revi toisia eikä kohtele itseäänkään kaltoin. Produktiossa ohjaajan katse on ensimmäinen katse, jonka esiintyjä kohtaa. Se, että se ei ole vaativa ja kriittinen, voi vapauttaa vaikka mihin! Eikä työskentely empatian ja kunnioituksen lähtökohdista tarkoita lepsuilua, vaan sitä että tehdään silti oikeasti töitä.”