Surutalo

”Keväällä ja kesällä 2013 toteutin Saaren kartanossa surutalon, johon voi jättää surunsa luonnon hoivaan. Surutalon ikkunat ja ovet ovat aina auki. Talossa ei ole lattiaa, vaan sen pohjana on maa, mistä kaikki saa aina uudelleen alkunsa ja loppunsa.

Kuka tahansa voi jättää surua symboloivia teoksiaan taloon kunnioittaen myös toisten sinne jättämiä esineitä. Teokset ja esineet jätetään taloon ja annetaan luonnon ottaa ne hoidettavakseen, jolloin ne palaavat ajan kuluessa takaisin luontoon.

Suruja voidaan käsitellä myös surutyöpajoissa. Osallistujat ovat tervetulleita keskustelemaan yhdessä omista suruistaan, menetyksistään, epäonnistumisistaan ja muista mieltä painavista, raskaista huolistaan.

Järjestän surupajat pienryhmille. Osallistujat puhuvat hitaasti etenevissä työpajoissa omista raskaista kokemuksistaan, huolistaan tai peloistaan. Työpajojen aikana teemme pieniä esineitä kukin oman teemansa mukaisesti, jotka jätetään myöhemmin surutaloon. Osallistujat käsittelevät niin omia surujaan kuin antavat tukea myös toisilleen.

Työpajan jälkeen osallistujat voivat halutessaan palata surutaloon olemaan, itkemään, suremaan tai vain hiljentymään. Ajan myötä takaisin luonnonkiertoon sulava esine voi olla prosessissa symbolinen, lohduttava seuralainen.”