Rihmastot saavat rönsytä

Koneen Säätiö on myöntänyt vuoden 2018 haussa 26 miljoonaa euroa tieteen ja taiteen rohkeisiin avauksiin. Apurahan saa yhteensä 277 henkilöä, organisaatiota tai työryhmää. Taiteilijakollektiivi Honkasalo-Niemi-Virtasen Felicia Honkasalo, Akuliina Niemi ja Sinna Virtanen ovat syksyn haussa rahoituksen saaneita uusia rohkeita tekijöitä.

Taide pystyy ravistelemaan tieteen ajatusrakennelmia, uskoo taiteilijakollektiivi Honkasalo-Niemi-Virtanen eli Felicia Honkasalo, Akuliina Niemi ja Sinna Virtanen.

”Työhuoneellemme päätyi purkillinen lasimaista kiviainesta, trinitiittiä, joka syntyi maailman ensimmäisessä ydinkokeessa. Aineen radioaktiivisuus tuntui meistä ilmiönä arkiymmärryksen ylittävältä, hervottomalta ja pelottavalta.

Syntyi ajatus kolmiosaisesta Trinitite-teoskokonaisuudesta, jonka ensimmäinen osa, lyhytelokuva Terminal Beach, kuvasi ydintuhon jälkeistä aikaa. Nyt lähdemme työstämään kahta seuraavaa osaa. Aiomme jäljittää trinitiittikiven reitin takaisin Uuteen Meksikoon ja laskeutua syvälle maan sisään ydinjätteen loppusijoituspaikkaan Olkiluodon Onkaloon. Tutkimme radioaktiivisuuden jälkiä kaukana historiassa, mutta myös kaukana syvässä tulevaisuudessa.

Ajattelemme työtämme rihmastona, joka saa vapaasti levitä ja rönsytä. Pitkässä prosessissa käsittelemme ilmiöitä ja aihemateriaaliamme eri näkökulmista, eri medioiden ja erilaisten taiteellisten metodien avulla. Tämä kaikki synnyttää sisältöjä, tilanteita, tematiikkaa, maisemia ja tekstuureja, jotka luovat keskenään eräänlaisen verkoston.

Emme halua määrittää teosten muotoa vielä prosessin alussa, vaan annamme prosessin viedä mennessään. Siinä voi syntyä elokuva, esitys, näyttely tai jotain ihan muuta. Yhden teoksen takana on valtavasti ajattelua ja tutkimusta. Olemme miettineet, miten voisimme tuoda tätä prosessia esille myös taiteen kokijalle.

Yhteistyö tieteen eri alojen asiantuntijoiden kanssa on tärkeä osa työskentelyämme. Trinitite-kokonaisuudessa yksi yhteistyökumppaneistamme on Helsingin yliopiston kokeellisen fysiikan laitos. Tällä hetkellä työstämme myös Xenos-teoskokonaisuutta, jossa taide ja lääketiede yhdistyvät eri tavoilla. Pureudumme yhtä aikaa tuttuihin, mutta outoihin, horjuttaviin kysymyksiin elämästä ja kuolemasta, kehon ja mielen rajapinnoista. Pohdimme, miten nykylääketiede voi muuttaa ja muovata ihmisen kehoa ja mitä tästä seuraa.

Olemme huomanneet, että monet kysymykset, joita nostamme esiin, ovat vaikeasti ilmaistavissa tieteellisen argumentaation keinoin. Tieteen tehtävänä on selittää ja tuottaa uutta tieteellistä tietoa. Uskomme, että taiteella taas on erityinen kyky tarkastella ja ilmaista erilaisia perspektiivejä asioista sekä kiinnittää huomiota kysymyksiin, jotka helposti jäävät tieteellisen argumentoinnin ulkopuolelle tai marginaaliin.

Yksikään teoksistamme ei olisi voinut syntyä yksin tai kaksinkaan. Olemme joskus puhuneet, että meistä kolmesta tulee yhdessä neljäs, näkymätön jäsen. Yhteistyö on jatkuvaa neuvottelua. Onneksi keskustelutaidot kehittyvät, ja olemme varmasti parempia neuvottelijoita kuin viisi vuotta sitten aloittaessamme. Taiteella on meille valtava itseisarvo, jonka eteen olemme myös valmiita tekemään kompromisseja.”

Heljä Franssila