Lajienvälisestä kanssakäymisestä

Esitystaiteilija ja tutkija Tuija Kokkonen avaa lajienvälistä kanssakäymistä posthumanistisen taiteentutkimuksen kontekstissa. Hänen keväällä tarkastettu väitöstutkimuksensa ”Esityksen mahdollinen luonto – suhde ei-inhimilliseen esitystapahtumassa keston ja potentiaalisuuden näkökulmasta” tarkastelee taiteen kautta ihmisen suhdetta kasveihin, eläimiin ja luonnonilmiöihin. Tuija Kokkonen on toiminut Saaren kartanon johtokunnassa vuodesta 2014.

Olet väitellyt teatteritaiteen tohtoriksi viime keväänä. Väitöstutkimuksesi otsikko on Esityksen mahdollinen luonto – suhde ei-inhimilliseen esitystapahtumassa keston ja potentiaalisuuden näkökulmasta. Miten tutkimuksesi on syntynyt?

Tuija Kokkonen (TK): Taiteellinen tutkimus syntyy taiteen tekemisestä ja tekemisellä, suhteessa taiteellis-teoreettiseen viitekehykseen. Aloittaessani väitöstutkimustani  2006 halusin pohtia, mikä on esitystaiteen merkitys ja mitkä voivat olla sen mahdollisuudet ekologisten kriisien aikakaudella. Lähestyn ekologisia kriisejä Felix Guattarin tavoin kolmella toistaan riippuvaisella ekologisella tasolla – mentaalisella, sosiaalisella ja ympäristöllisellä – ilmenevinä. Koska monet nykyiset kriisimme näyttävät juontuvan siitä, että hahmotamme ihmisen tai sosiaalisen alueen erillisenä niin sanotun luonnon tai ei-inhimillisen alueesta, lähestyin tätä asiaa tarkastelemalla, mitä merkitsee ymmärryksellemme esityksestä ja subjekti­viteetista, jos laajennamme esityksen toimijuuden ja sosiaalisen alueen ihmisen ulkopuolelle ja alamme suhtautua ”luonnon” toislajisiin olioihin ei-inhimillisinä kanssatoimijoina. Tutkimukseni sijoittuu posthumanistisen teorian, esitystutkimuksen ja taiteellisen tutkimuksen viitekehykseen.

Aloin tehdä esityksiä paitsi ihmisten, myös eläinten ja kasvien sekä niin sanottujen luonnon ilmiöiden kuten sään kanssa, ja kehittää lajienvälisen esityksen ja kanssakäymisen käytäntöä ja teoriaa. Tutkimukseni ytimen muodostaa esityssarja Muistioita ajasta – esityksiä ei-ihmisten kanssa ja ei-ihmisille (2006–). Lähestyn ei-inhimillistä toimijuutta esityksessä jonakin, jonka havaitsemisen, esiin tulemisen ja vaikuttavuuden edellytyksenä on ehdotukseni mukaan (ihmisen) vieraanvaraisuudelle perustuva heikko toimijuus. Esitän ajatuksen esityksestä ja subjektiviteetista lajienvälisenä kokoontumisena, jossa heikkojen toimijoiden ja ei-inhimillisten toimijoiden kanssakäyminen ja vieraanvaraisuuden etiikka mahdollistavat uudenlaisen poliksen synnyn.

Mitkä olivat merkityksellisiä hetkiä tutkimusesityksissäsi?

TK: Esitys merinäköalalla (koiran kanssa) – II muistio ajasta (2008) -esityksen oli merkittävässä osassa mukana eräs koira, muiden ei-ihmiset lisäksi. Muistan esimerkiksi sen hetken, kun tajusin että Helsingin Kivikon ulkoilualueelle muinaisrannalle sijoittuneessa esityksessämme mukana ollut koira ei viihtynytkään seuraavassa esityspaikassamme, asvaltoidulla tavaratalon katolla, mahdollisella tulevalla merenrannalla, ja mieleeni tuli suunnitella ja esittää koko esitys koiralle. Oivallus taiteen tekemisestä ei-ihmiselle johti monenlaisiin, tutkimuksessani olennaisiin pohdintoihin mm. esitysyhteiskunnan rajoista ja toislajisen katsojan tai todistajan vastausten vaikutuksista.

Mieleeni on painunut myös itse tuo paikka, kallioinen ja metsäinen, juoksuhautojen, jäkälien, kanervien ja ohikulkijoiden jälkien halkoma kulunut jääkauden jälkeinen merenranta. Sinne sijoittui sekä edellä mainitsemani esitys sekä myös Kronopolitiikkaa – III muistio ajasta (loppumaton esitys 1.3.2010 lähtien) eräs haara, Ei-ihmisten esitys. Esitys, tuo paikka ei-ihmisineen, säineen ja muine ”luonnon” prosesseineen on jätetty silleen, aikaan. Käyn esityksessä aina silloin tällöin katsomassa, miten paikka on muuttunut, mitä paikan kasveille ja eläimille kuuluu, ja mitä ajatuksia kestosta ei-inhimillisten aikojen kautta nousee esiin.

Mikä maisema tai näkymä sinulle tutkimuksesi jälkeen avautuu? Minkälaisiin asioihin huomioisi suuntautuu?

TK: Tutkimuksen kysymykset kiinnostavat edelleen, ja niistä haarautuu monia kysymyksiä suhteessa yhteiskuntaan, talouteen ja koulutukseen. Mietin ihmisten toimijuutta yhteiskunnassa ja instituutioissa, arvojen ja sisältöjen liikkumista tai katoamista, koulutuksen, taiteen ja tutkimuksen tulevaisuutta. Edelleen minua kiinnostaa kehittää tutkimukseni pohjalta eteenpäin vaihtoehtoisia toimijuuksia ja toiminnan uusia muotoja.