Uutiset

Apurahat

02.12.2021

Koneen Säätiö tukee vapaata tiedettä ja taidetta 38 miljoonalla eurolla

Kuvitukset: Marika Maijala

Koneen Säätiö tukee tieteen ja taiteen vapautta myöntämällä 38,2 miljoonaa euroa tieteelliseen ja taiteelliseen työskentelyyn. Rahoitusta syksyn 2021 haussa saa 342 hanketta, joissa on mukana yhteensä noin 1240 henkilöä. Koko vuoden myöntöjen, palkintojen ja lahjoitusten summa nousee 49 miljoonaan euroon.

Syyskuussa järjestettyihin hakuihin lähetettiin yhteensä 6319 hakemusta. Yleisen haun lisäksi järjestettiin uuden Rapautuuko demokratia? -rahoitusohjelman ensimmäinen hakukierros Kieli, valta ja demokratia -teemalla. Haussa olivat myös kansainväliseen yhteistyöhön tarkoitetut Lauttasaaren kartanon residenssipaikat. Monet säätiön rahoittamat uudet hankkeet tarttuvat jälleen isoihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten ilmasto- ja ympäristökriisiin, ihmisten liikkumiseen ja yhdenvertaisuuteen sekä uuden rahoitusohjelman myötä demokratiaan kielen ja vallan kysymysten kautta. Hankkeita yhdistää aktiivinen toiminta ymmärryksen lisäämiseksi ilmiöistä ja ongelmista.

”Apurahapäätöksiin liittyy iloa ja kyyneleitä. Me säätiössä iloitsemme meille tulleiden hakemusten idearikkaudesta, monialaisuudesta ja raikkaudesta. Hankeideoita on hienoa päästä lukemaan, ja niistä tulee tunne, että tietää taas vähän enemmän siitä, mitä tällä hetkellä maailmassa tapahtuu. Prosessin lopussa on kuitenkin tehtävä kipeitä valintoja ja surettaa, etteivät kaikki erinomaisetkaan suunnitelmat saa rahoitusta. Hakemusten kokonaisuudesta on hahmotettavissa erilaisia trendejä, mutta rahoitusta saavien hankkeiden joukossa on paljon myös perustutkimusta tai taiteellista työskentelyä. Rahoitetut hankesuunnitelmat ovat säkenöiviä, emmekä malta odottaa, mitä kaikkea on tulollaan!” sanoo Koneen Säätiön johtaja Ulla Tuomarla.

”Monen tieteenalan tutkijat pohtivat sitä, milloin ja millä tavoilla ihmisten ja ihmisyhteisöjen arvot muuttuvat. Pohdinta liittyy erityisesti ympäristökriisiin, mutta myös muihin ajankohtaisiin asioihin, kuten demokratiaan tai yhdenvertaisuuteen. Lisäksi tieteen hakemuksissa näkyy vahvasti kanssatutkijuus tai osallistava tutkimus, eli se, että tutkittavaa yhteisöä osallistetaan tutkimukseen. Nykyisin on jo vaikea ajatella nyky-yhteiskuntiin kohdistuvaa tutkimusta, joka ei millään tavalla osallistaisi tutkittavaa yhteisöä tai ainakin jakaisi tietoa yhteisölle, jota tutkitaan”, toteaa Koneen Säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen.

Koneen Säätiö parantaa maailmaa luomalla edellytyksiä vapaalle tieteelle ja taiteelle. Se tukee humanistista, taiteellista, yhteiskuntatieteellistä ja ympäristötieteellistä tutkimusta sekä taiteellista työskentelyä kaikilla taiteen aloilla. Säätiö ylläpitää Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssiä Mynämäellä Varsinais-Suomessa ja Lauttasaaren kartanon residenssiä Helsingissä. Koneen Säätiön vuoden 2022 apurahahaku järjestetään 1.–15.9.2022.

Julkishallinnon kieli on vallankäytön väline

Tänä vuonna käynnistyneen Rapautuuko demokratia? -rahoitusohjelman tavoitteena on lisätä ymmärrystä demokratiasta ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta sekä tuoda uusia näkökulmia demokratian pohdintaan. Ohjelman ensimmäisessä teemahaussa Kieli, valta ja demokratia myönnettiin noin 4,6 miljoonaa euroa yhteensä 16 hankkeelle. Kielen ja vallan yhteenpunoutumista avataan tutkimalla muun muassa hallinnon kieltä vallankäytön välineenä.

Kanerva Kuokkanen ja työryhmä (362 700 €) tutkivat kansalaisuuden ja demokratian näkökulmista suomalaisen hallintopolitiikan uutta kieltä, johon hallintoa kehittävät konsultit, virkamiehet ja tutkijat tuovat käyttöön uusia iskusanoja hengästyttävällä tahdilla. Nykyisin puhutaan vaikkapa verkostohallinnasta, yhteisluomisesta, tiedolla johtamisesta ja hybridiorganisaatioista. Vaikka uuden hallintokielen fokusta on siirretty kansalaisiin, kansalaiset esitetään usein lähinnä hallinnon toiminnan kohteina. Tarja Ketola ja Henri Aleksi Satokangas (31 500 €) kirjoittavat tietokirjan yleishyödyllisten yhteisöjen strategiatyöhön ottamalla huomioon, että strategiatyö on kielellistä toimintaa. Armeijan ja liikeyritysten käyttöön kehitettyjen käsitteiden ja ajatusmallien siirtäminen sellaisinaan julkiselle ja kolmannelle sektorille ei ole ongelmatonta.

Simo Määtän ja työryhmän (376 800 €) hankkeessa tutkitaan informaation kääntämisen käytäntöjä ja käännetyn tiedon levittämistä maahan tulleille työntekijöille Suur-Helsingin alueella ja Tallinnassa. Monikielisyys luo haasteita demokratialle, kun kielimuuri estää monia maahanmuuttajia osallistumasta yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen elämään ja toimimaan uuden paikallisen yhteisönsä jäsenenä. Koronaviruspandemia on osoittanut, että vaikka käännettyä tietoa on saatavilla, maahanmuuttajat eivät joko käytä tietoa tai heillä ei ole siihen pääsyä. Analysoimalla tekstejä ja verkkoympäristöjä, joissa käännöksiä julkaistaan, työryhmä pyrkii paitsi selvittämään, miksi tieto ei saavuta käyttäjiä, myös esittämään ratkaisuja kääntämiskäytäntöjen parantamiseen.

Irina Piipon johtamassa tutkimushankkeessa (569 700 €) tarkastellaan sosiolingvistiikan, antropologian ja maailmanpolitiikan tutkimuksen avulla koulutusta, demokratiaa ja maahanmuuttoa Suomessa ja Libanonissa. Tutkijat kysyvät, miten koulutuspolitiikka voi tarjota rajojen yli muuttaville väyliä yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja työllistymiseen. Tutkimus toteutuu Suomen Lähi-idän instituutin ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Koulutuspolitiikasta on kyse myös Niina Meriläisen hankkeessa (248 100 €). Meriläinen ja hankkeen toinen tutkija Susi Nousiainen nostavat julkiseen keskusteluun mekanismeja, joilla eriarvoisuutta tuotetaan, kun puhutaan ”amisnuorista”. 

Noora Kotilaisen tutkimusryhmä (359 900 €) perehtyy militarisoituneesen kieleen ja sen suhteeseen demokratiaan Suomessa. Militarisoituminen viittaa sotilaallisten arvojen vahvistumiseen yhteiskunnassa, jossa asevoimilla ja sotilailla on erityinen asema, ja aseellinen puolustus nähdään kyseenalaistamattomana ratkaisuna turvattomuuteen. Militarismi näkyy myös siinä, kuinka sotilaallisiin arvoihin nojaava kieli ja käytännöt läpäisevät koko yhteiskunnan. Muissa rahoitetuissa teemahaun hankkeissa tutkitaan muun muassa kielen vaikutusta ei-inhimillisiä eläinlajeja koskeviin asenteisiin, huumorin suhdetta populismiin sekä algoritmien demokraattisuutta kaupungeissa.

Lintukato ympäristökriisin indikaattorina

Lintujen katoaminen on yksi ympäristökriisin ulottuvuuksista, jota useat uudet apurahansaajat aikovat työssään tarkastella. Inari Nousiainen (126 800 €) vastaa väitöskirjatutkimuksessaan tarpeeseen tuottaa tietoa lintujen kannanmuutoksista biodiversiteetin ja ympäristönmuutoksen indikaattoreina. Nousiainen tarkastelee suomalaisia ja eurooppalaisia rengastus- ja verkkopyyntiaineistoja selvittääkseen Pohjois-Euroopan lintujen säilymistä elossa ilmastonmuutoksen, uhanalaisuuden, kuolinsyiden ja kannanhoidollisen metsästyksen kannalta. Laura Bosco ja työryhmä (127 000 €) tutkivat tiede-taidehankkeessaan lintujen elinympäristöjen katoamisen ja pirstoutumisen vaikutuksia ilmaston aiheuttamiin lintujen leviämismuutoksiin. Analyysissä hyödynnetään ainutlaatuisen laajaa ja pitkällä aikavälillä kerättyä lintujen pesimätietoa eri puolilta Eurooppaa.

Skenografi Anttoni Halonen (83 000 €) tarkastelee työryhmineen tieteellistä tutkimusta ja taiteellista työtä yhdistävässä Afganistanin linnut -projektissa Afganistanin ja Suomen lintuja, Suomessa asuvien afganistanilaisten pakolaisten suhdetta luontoon ja lintuihin sekä heidän kokemuksiaan pakolaisuudesta ja elinolosuhteiden muutoksesta sodan ja ympäristötuhon alla. Hankkeessa syntyy sarja valokuvia, video- ja ääniteos ja installaatioita. Aineisto julkaistaan verkossa. Nukketeatteritaiteilija, säveltäjä Roosa Halme ja työryhmä (44 800 €) työstävät näyttämöllisen tutkielman linnuista ja ekosysteemin muutoksesta. Visuaalista teatteria ja nukketeatteria yhdistävän teoksen on tarkoitus saada ensi-iltansa Turun kaupunginteatterissa syksyllä 2022.

Nuorten toimintaa ilmastokriisissä tutkitaan yhdessä nuorten kanssa

Moni tuore tutkimushanke on valinnut työskentelyorientaatiokseen osallistavan tutkimuksen, joka tarkoittaa tutkimuksen kohteiden, kansalaisten ja yhteisöjen vuorovaikutuksellista osallistumista tutkimuksen toteuttamiseen. Osallistavaa tutkimusta sovelletaan esimerkiksi nuoria, muistisairaita vanhuksia ja vähemmistöjä tutkivissa hankkeissa.

Tuukka Tomperi ja työryhmä (218 600 €) toteuttavat, tutkivat ja kehittävät lasten ja nuorten dialogisesti keskustelevia ja filosofisesti tutkivia yhteisöjä, joiden yhdistävänä tutkimusongelmana on kysymys lasten ja nuorten oikeudesta hyvään tulevaisuuteen. Monialaisessa ympäristö- ja demokratiakasvatuksellisessa hankkeessa kehitetään lasten ja nuorten pedagogisen filosofoinnin lähestymistapoja ja tutkitaan, miten he itse ymmärtävät tulevaisuusoikeutensa. Jarmo Rinne ja työryhmä (325 600 €) suunnittelevat ja toteuttavat vaikuttamiskampanjoita ilmastokriisistä yhdessä nuorten kanssa ja nuorten ehdoilla. Hankkeen tutkijoiden, taiteilijoiden ja nuorten yhteisenä ponnistuksena pilottipaikkakunnille syntyy paikkasidonnaisia taideteoksia ja sosiaalisen median alustoille suunnattuja mielipidevaikuttamiskampanjoita, jotka prosessoivat nuorten huolia, toiveita ja unelmia ilmastokriisin kohtaamisessa ja ratkaisuissa sen lieventämiseksi. Nuorten osallistaminen hankkeeseen vahvistaa nuorten aktiivista kansalaisuutta.

Nuoret ovat suurimmaksi osaksi poissa ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevasta päätöksenteosta, vaikka ilmastokriisi koskee juuri heidän tulevaisuuttaan ja heillä on suuri kriisitietoisuus ilmastotoimien kiireellisyydestä. Teknologia- ja aikuiskeskeiset näkökulmat hallitsevat erityisesti keskusteluita vähähiilisestä energiasiirtymästä, ja niissä on taipumuksena vähätellä nuorten kykyä sitoutua yhteiskunnalliseen muutokseen. Goeun Park (107 900 €) pyrkii väitöskirjatutkimuksessaan kehittämään nuoria osallistavia muotoilun keinoja ja muuttamaan opiskelijoiden käsityksiä uusiutuvasta energiasta.

Osallistavaa tutkimusta on myös oikeustieteilijä Kaijus Ervastin ja työryhmän (438 700 €) hanke, jonka tavoitteena on saada esiin muistisairaiden ihmisten ongelmat osallistamalla muistisairaat henkilöt, heidän järjestönsä ja läheisensä mukaan tutkimukseen. Muistisairailta ihmisiltä ja heidän läheisiltään pyydetään vapaamuotoisia tarinoita oikeusongelmista, haetusta avusta ja ongelmien ratkaisemisesta. Hankkeessa käytetään myös taidelähtöisiä menetelmiä ja kirjailija Minna Lindgren kirjoittaa hankkeen aineistoista nousevan romaanin.

Sonja Klingberg (80 000 €) kehittää post doc -tutkimuksessaan parhaita käytäntöjä ja moniulotteista ymmärrystä yhteisön osallistumisesta käynnissä olevaan kansanterveystutkimukseen Sowetossa, Etelä-Afrikassa, tavoitteenaan löytää mielekkäitä ja toteuttamiskelpoista tapoja yhteisön osallistumiseen osallistavan tutkimuksen tekemiseen tässä ympäristössä. Ilmatieteen laitoksen (60 000 €) tiede-taidehankkeessa kehitetään opetusmateriaalia Saharan hiekkapölystä, jota laskeutui lumisateen mukana Suomeen helmikuussa 2021. Tämä poikkeuksellinen luonnontapahtuma johti menestyksekkääseen kansalaistiedekampanjaan, kun yli 500 ihmistä lähetti omia näytteitään Ilmatieteen laitokselle analysoitavaksi. Rahoituksen turvin kehitettävä materiaali luo perustaa myös tuleville kansalaistieteen kampanjoille.

Suomi uutena kotimaana: tutkimusta ja tukea

Maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden asema sekä yhteiskuntaan kotoutumisen moniulotteiset haasteet ovat useiden hankkeiden fokuksessa. Ninni Lankinen (153 000 €) selvittää väitöskirjatutkimuksessaan peruskoulun jälkeisten valintojen taustamotivaatioita monikielisten, maahanmuuttotaustaisten tyttöjen keskuudessa. Etnografisen kenttätyön avulla Lankinen selvittää, mikä ohjaa nuoria valitsemaan ammatillisen koulutuksen lukion sijaan ja millainen vaikutus rakenteellisilla esteillä ja ulkoisilla motivaattoreilla on näihin valintoihin. Zain Ul Abdin (30 150 €) tutkii väitöskirjassaan Pakistanista ja Intiasta tulevien opiskelijoiden maahanmuuttoa Suomessa ja Ruotsissa. Abdin hyödyntää lähes kymmenen vuoden mittaista seuranta-aineistoa kolmesta opiskelijasta, joista kaksi onnistuu päättämään opintonsa suomalaisessa yliopistossa ja siirtymään koulutustaan vastaavaan työhön, kun taas yksi, kotimaassaan perhettään elättävä opiskelija ei pysty omistautumaan opiskeluilleen vaan jää tekemään työtä ravintola-alalla. 

Eri kulttuureista tulevien, Suomessa asuvien taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia tukeva Catalysti Association of Transcultural Artists (101 400 €) aikoo luoda uusia yhteistyökumppanuuksia edistäessään ydintavoitteitaan: yhdenvertaisia työtilaisuuksia, läpinäkyvyyttä ja taiteellisesta työstä maksamista. Osuuskunta Icebreaker Productions (32 000 €) tuottaa toiveikasta dokumenttielokuvaa nigerialaisesta maahanmuuttajanaisesta Oge Enehistä, jolla on palava halu vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan ja maahanmuuttajien kotoutumiseen. Työstään irtisanottu afrosuomalainen löytää uuden tilaisuuden puiden istuttajana ja suunnittelee arboretum-hankkeen vientiä myös Afrikkaan. Elokuvaohjaaja Abdulrazzaq Al-jewari ja työryhmä (18 750 €) tekevät lyhytelokuvaa Suomessa asuvasta irakilaisesta maahanmuuttajasta, joka valmistautuu jouluun iloisin mielin, kunnes kuulee isänsä kuolleen koronavirustartuntaan.

Riikka Era (136 400 €) tuottaa väitöstutkimuksessa tietoa lasten eletystä arjesta turvapaikkaa hakevien, vastaanottokeskuksessa asuvien alle kouluikäisten lasten kanssa. Tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä keskeneräisen turvapaikanhakuprosessin tuottama liminaalitila tuo lasten arkisiin kokemuksiin ja millaisia lapsuuksia vastaanottokeskuksen puitteissa mahdollistuu. Professori Sari Pöyhönen (27 800 €) yhdistää tietokirjassaan Paon arki maaseudulla ja urbaanissa ympäristössä eläneiden turvapaikanhakijoiden kertomuksia kuulumisesta ja kuulumattomuudesta sekä arjen kamppailuista turvapaikanprosessin eri vaiheissa. 

Jukka Könönen tutkii ulkomaalaisten säilöönottoa ja sitä, mitä säilöönottoyksiköissä tapahtuu, keitä sinne suljetaan ja millä perusteella. Aiheesta on toistaiseksi vain vähän virallista tietoa. Tutkimus tarjoaa tietoa ja välineitä haastaa maahanmuuton hallintaan liittyvää rakenteellista väkivaltaa ja kyseenalaistaa vallankäyttöä neutralisoivaa ja ulkomaalaisia kriminalisoivaa puhetapaa, jossa säilöönotto esitellään välttämättömänä turvallisuustoimenpiteenä. Virpi Lummaa selvittää työryhmineen (223 200 €), miten sosiaaliset ja ekologiset tekijät ohjaavat ihmisten muuttoliikkeitä ja niiden evolutiivisia seurauksia. Evoluutiobiologeja, väestö- ja kielitieteilijöitä ja historioitsijoita yhdistävässä hankkeessa tutkitaan, miten historiallinen siirtolaisuus vaikutti yksilöiden myöhempään elämään ja lisääntymiseen sekä tarttuvien tautien leviämisreitteihin. 

Anu Partanen (43 200 €) kirjoittaa journalistisen tietokirjan suomalaista ja kansainvälistä tutkimusta hyvinvointivaltion, maahanmuuton ja väestön moninaisuuden suhteesta. Tavoitteena on selvittää, miten hyvinvointivaltion universaaliuden ajatus julkisista palveluista kaikille kuuluvana etuutena pätee entistä monimuotoisemmassa yhteiskunnassa ja saako se kannatusta. Rapautuuko pohjoismaisen hyvinvointimallin kannatus Pohjoismaissa, kun väestö moninaistuu?

Uutta tietoa arjen rasismin torjuntaan

Minna Lyons ja työryhmä (221 900 €) tarkastelevat monitieteellisessä ja -menetelmällisessä hankkeessaan korkeakouluissa ilmenevää rasismia sivustaseuraajien näkökulmasta ja pyrkivät löytämään keinoja, joilla hiljainen enemmistö voisi nousta puolustamaan heitä, jotka joutuvat arjessaan kohtaamaan rasistista häirintää ja syrjintää. Tutkimuksen lähtökohtana on oletus, että rasismia sivusta seuraavilla voisi olla potentiaalia rasismin torjumisessa ja yhteiskunnan myönteisten ryhmäsuhteiden edistämisessä. Ensimmäiseksi on kuitenkin ymmärrettävä sivustaseuraajien käyttäytymistä: rasismiin puuttumista ja puuttumatta jättämistä.

Alice Jäske, Janina Ojala ja Priska Niemi-Sampan (Mixed Finns ry 60 000 €) päivittävät kuvaa suomalaisuudesta kirjoittamalla tietokirjan, joka yleistajuistaa antirasismin käsitteistöä sekä mixed race -identifioituvien ihmisten elämää Suomessa. Tällaiset identiteetit muodostavat kokemuksen, jota ei ole Suomessa aikaisemmin pystytty sanallistamaan. Monet kokemuksista liittyvät ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemuksiin sekä kulttuurisen identiteetin kanssa kamppailuun sekä rasismiin. Kirja koostuu haastatteluiden pohjalta tehdyistä tarinoista ja antirasismin ilmiöitä ja käsitteitä avaavasta osuudesta. Man Yau (30 000 €) saa apurahan taiteelliseen työskentelyyn, joka pohjautuu taiteilijan omakohtaiseen kokemukseen, mutta yhdistyy myös laajempaan eksotisoinnin historiaan ja konventioihin. Veistämisen ja materiaalien kautta Yau käsittelee esillä ja puristuksessa olemisen tunteita, joita eksotisoivan katseen kohteeksi joutuminen aiheuttaa.

Työrauhaa vammaisille ja viittomakielisille

Miksi yhteiskunta ei kykene takaamaan vammaisille yhdenvertaista kohtelua ja työtilaisuuksia? Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry (350 000 €) mahdollistaa rahoituksella työrauhaa vammaisille ja viittomakielisille taiteilijoille sekä kulttuurialan syrjivien käytäntöjen vähentämistä. Hankkeeseen kuuluu residenssityöskentelyä ja näyttelyn valmistaminen Aineen taidemuseoon Tornioon. Tavoitteena on myös löytää kokeilevia ratkaisuja residenssityöskentelyyn vammaisille ja viittomakielisille taiteilijoille. Tekstiili- ja käsitetaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (50 000 €) valmistaa monitaiteisen teoskokonaisuuden vammaisiin kohdistuvasta vihapuheesta ja siitä, miten pelko muuttaa ihmisten käsityksiä itsestään ja oikeuksistaan. Rahoituksella syntyvät performanssit, lyhytelokuva ja installaatio perustuvat selvitykseen vähemmistöjen kokemasta vihapuheesta, jossa kävi ilmi, että 50 prosenttia vammaisten kokemasta vihapuheesta tulee sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöltä ja 25 prosenttia muilta viranomaisilta.

Tulkintoja Karjalan itkuvirsiperinteestä ja transkehojen kokemuksista

Muusikko Anna Lumikivi ja työryhmä (54 700 €) etsivät Karjalasta kolttien maille -hankkeessa kansan musiikin ja kansanperinteen avulla karjalaisen ja kolttasaamelaisen kulttuurin yhteneväisyyksiä ja erityispiirteitä. Koltilla ja karjalaisilla on paljon yhteistä: evakkotausta, ortodoksinen usko ja suomalaistamispolitiikan vaikutus kieleen. Kummatkin laulavat itkuvirsiä, pitkiä kertovia lauluja ja tanssivat katrillia. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä vähemmistökulttuureista ja tuottaa niistä lähtöisin olevaa uutta musiikkia sekä synnyttää vuoropuhelua kolttien ja karjalaisten välillä.

Larin Paraske (1833–1904) oli inkeroistaustainen runonlaulaja, josta tuli kansallisromantiikan symboli. Ortodoksinen kirkko valmistelee hänen julistamistaan ensimmäiseksi suomalaiseksi naispyhäksi. Annina Holmberg ja Maria Roiha (66 200 €) tutkivat vallan ja identiteetin kysymyksiä Suomen ortodoksisessa kirkossa erilaisten Paraske-narratiivien avulla. Keitä ovat nykyajan Parasket ja ketkä heitä määrittelevät? Hankkeessa luodaan taiteenaloja yhdistävä Paraske-tapahtumakonsepti: kaksi tapahtumaa ja kollektiivi, jonka toimijoina ovat ortodoksinaiset, joilla on etninen identiteetti. Lisäksi tuotetaan esseekokoelma ja podcast, joissa pohditaan naiseuden narratiiveja, etnisyyttä ja pyhyyden käsitettä.

Dramaturgi Even Minn (45 000 €) kirjoittaa Kirotussa ihossa -novellikokoelmassa tarinoita, joiden keskiössä on trans- ja muunsukupuolisen ihmisen kokemus. Lyhytproosan avulla hän kuvaa transkokemuksen epälineaarisuutta, kuten miltä tuntuu elää uutta teini-ikää aikuisena. Kirjoittamalla Minn pohtii myös, mitä monilajinen queer-perhe voisi tarkoittaa. August Joensalo (16 000 €) seuraa dokumenttielokuvassaan kolmea transhenkilöä, jotka unelmoivat mahdollisista tulevaisuuden kehoistaan binäärin ulkopuolella. Tavoitteena on nostaa julkiseen keskusteluun Suomen ja Ruotsin translainsäädännön tilaa ja sen seuraamuksia transhenkilöille.

Tulevaisuuksien unelmointi ja luominen LGBTQI+ -ihmisille on yksi tavoitteista myös Shia Conlonin (35 000 €) valokuvaa, kirjoittamista, yhteisötoimintaa ja kuvanveistoa yhdistävässä Transsexual Time -projektissa. Queeriä aikaa ja historiaa sekä transsukupuolen esittämistä tutkiskelevia teoksia nähdään tulevina vuosina Hippolyte-galleriassa ja Taidekoti Kirpilässä Helsingissä sekä Titanik-galleriassa Turussa. Valokuvaaja, tanssija Jussi Ulkuniemi (55 300 €) uskoo, että erilaisuuden kokemus on kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä. Henkilökuvausprojektillaan Ulkuniemi aikoo laajentaa suomalaista queer-representaatiota yksilö kerrallaan: hän kuvaa alastomuutta, queerkehollisuutta, ei-normatiivisia kehoja ja rakkaussuhteita. Samalla Ulkuniemi kehittää kuvauspraktiikkoja, joilla voi tutkia somatiikan, kehotuntemuksen ja autenttisen itseilmaisun mahdollisuuksia voimauttavan kuvaustilanteen ohjaamisessa.

Onko kuollut tiibetinbuddhalainen meditoija oikeasti kuollut?

Kuoleman ikuisen mysteerin äärellä tehdään jälleen tiedettä ja taidetta. Anu Harju (138 600 €) tutkii kokeneen tutkijan rahoituksella kuoleman, datan ja digitaalisen median kietoutumista yhteen mediatutkimusta ja kuoleman sosiologiaan edustavassa hankkeessaan. Dataa tarkastelemalla Harju aikoo päästä kiinni siihen, miten ja ketä suremme ja muistamme, miten muistamiseen liittyvät digitaaliset artefaktit säilyvät, rikkoutuvat tai katoavat ja miten se vaikuttaa muistamiseen. 

Donagh Coleman (64 000 €) tutkii lääketieteellisen antropologian alaan kuuluvassa väitöskirjatutkimuksessaan tiibetinbuddhalaista kuolemanmeditaatiota tukdamia, jossa meditoijien kehot säilyvät elävän oloisina vailla kuoleman merkkejä jopa viikkoja kliinisen kuoleman jälkeen. Perinteen mukaan meditoijat eivät olekaan vielä kuolleita, vaan tietoisuus on yhä läsnä ja se estää kehojen hajoamisen. Biolääketieteen mukaan meditoijat ovat kuitenkin kuolleita. Tukdam hämärtää elämän ja kuoleman rajaa ja haastaa länsimaisia elämän ja kuoleman sekä mielen ja kehon kategorioita. Raisa Jäntin tuleva runoteos (60 000 €) käsittelee kuolemanrajakokemuksia ja uudelleensyntymän teemoja. Hänen tavoitteenaan on löytää uusia näkökulmia kuolemisen hetkeen. Voiko kuolemaan suhtautua luottavaisesti ja toiveikkaasti?

Apurahansaajat 2021 – listaus syksyn 2021 haun myönnöistä

Tilastot ja listaukset myönnetyistä apurahoista, palkinnoista ja lahjoituksista 2021