Ilona Herlin: Rohkea on rohkeasti myös hiljaa

Ilona Herlin on kielitieteilijä, jonka mielestä ihmiset saavat puhua, miten haluavat. Säätiöiden hän toivoisi pysyvän mahdollisimman hiljaa itsestään ja antavan äänen tekijöille.

”Jos tarkoitus on esitellä minua, rohkeus-teemaa pitää varmaan miettiä uusiksi. Mä en ehkä ole kauhean rohkea”, ystävällinen Ilona Herlin aloittaa. Hän on vasta ehtinyt istahtaa tuoliin, kun rohkeus-teemainen haastattelu kiepautetaan uudelle kurssille.

Rohkeus on Koneen Säätiön teema, mutta varapuheenjohtaja Herlin sanoo melkein ärsyyntyvänsä rohkeus-puheesta. Hän toivoisi säätiöiden keskittyvän brändäämisen sijaan siihen, mihin ne on alunperin tarkoitettu: hyvien asioiden edistämiseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Jos rohkeus ei saa Herliniltä varauksetonta suitsutusta, mitä sitten pitäisi tavoitella?

”Suvaitsevaisuutta, moniarvoisuutta ja vaihtoehtojen sallimista, kuten eri infinitiivien vaihtelua”, kielentutkija vastaa ja naurahtaa.

Kurkkaa ulos kuplasta

Neulehupparissa kahvia litkivä Ilona Herlin ei ehkä ole mikään suupaltti tai räiskyvä saarnaaja, mutta hän on harvinaisen hyvä tarkkailija. Kuuntelun seurauksena myös mielipiteet tulevat ulos pohdittuina ja raikkaan suorasukaisina.

Reilu vuosi sitten kieliväen vesilasissa alkoi myrsky. Herlin oli julkaissut tutkimuksen ”alkaa tekemään” -sanaparista. Suomen kielen lautakunta järjesti pian äänestyksen, joka päätyi hyväksymään muodon äärimmäisen tiukalla tuloksella 4–3.

Herlinin Tieteiden talolla samasta aiheesta hiljattain pitämä esitelmä päättyi sekin kiivaaseen keskusteluun. Toiset tuntuivat jopa hiiltyvän tutkimustuloksista. Kokenutta tutkijaa reaktiot hämmensivät. Kaikki eivät olleetkaan kielen suhteen yhtä vapaamielisiä kuin omat lähimmät kollegat.

”Kokemus oli suorastaan silmiä avaava. Osalla ihmisistä on kielestä hyvin idealisoitu ajatus, sellainen, että meidän kaikkien pitäisi yhdessä vaalia kieltä muuttumattomana.”

Ajattelutapaa ei tietysti voi tuomita, mutta se on silti vapaamielisestä dosentista hullunkurinen. Kieli muuttuu kulttuurin mukana väistämättä. Esimerkiksi kirjojen sijasta ruutuihin kasvaneet lapset muuttavat varmasti rajusti sitä, miten kieltä käytetään. Herlin kertoo tutkijana vain innostuvansa muutoksista.

”Ihmiset saavat minun puolestani puhua miten haluavat. Mitä enemmän tutkin, sitä liberaalimmaksi muutun.”

Lapsuudenkodissa oli toisin. Porvarisperheessä kielestä oltiin tarkkoja, kotona ei ”alettu tekemään” eikä käytetty sanaa ”nytten”.

”Omia lapsia kiellän vain sanomasta häh”, hän kertoo.

Hiljainenkin voi yllättää

Herlinillä on kaiken vaalien jälkeisen kuplapuheen keskellä harvinaisen onnellinen tilanne, sillä hän pääsee tiirailemaan yhteiskuntaa monesta eri näkökulmasta. Cargotecin suuromistajana hän kuulee, mitä raskaan sarjan elinkeinoelämässä on meneillään. Koneen Säätiön hallituksessa hän pääsee kahlaamaan uusinta tiedettä ja tutkimusta. Siksi julkinen puhe tuntuu hänestä kapealta. Luonnontieteiden ja kovan talouspuheen rinnalle keskusteluun mahtuisi lisää ihmistieteitä ja puhetta vaikka arvoista.

Säätiön varapuheenjohtaja tietää, että tutkimusta tehdään vuosi vuodelta enemmän ja kilpailu rahoituksesta kiristyy. Suvaitsevaisuuteen ja moniarvoisuuteen kuuluu, että myös sellaista tutkimusta tuetaan, jonka välitöntä hyötyä ei voida exceleillä mitata. Koneen Säätiössä tuettavien hankkeiden joukkoon mahtuu outoja ja täysin pimeitäkin juttuja. Toisaalta apurahaa jaetaan myös selkeään yhteiskunnalliseen tarpeeseen, kuten Jakautuuko Suomi -hankkeet osoittavat.

”Minusta on arvokasta, että tieteen ja taiteen vapaus vallitsee. Esimerkiksi suomalaisten humanistien joukossa on ihmisiä, jotka eivät tuo itseään lainkaan esiin. He tutkivat mielettömän jänniä ja yllättäviä asioita”, hän ylistää.

”Rohkea säätiö voisi nostaa ujompien tutkijoiden puolesta asioita julkiseen keskusteluun”, Herlin summaa.

Rohkeaa on: Tehdä sitä mitä tarvitaan, huolimatta siitä, onko se trendikästä tai pinnalla.

Rohkeaa ei ole: Miettiä hiki hatussa miltä asiat näyttävät. Rohkeaa ei ole keksiä trendimantroja vain brändäämisen vuoksi.

BIO:

Ilona Herlin, s. 1965, on Koneen Säätiön varapuheenjohtaja ja suomen kielen dosentti Helsingin yliopistossa. Väitöskirja käsitteli suomen kielen kun-konjuktion käyttöä.

Tutkii seuraavaksi meitä, eli monikon ensimmäistä persoonaa. Mukana myös onnellisuustutkijoiden ryhmässä Helsingin yliopiston järjestämässä Helsinki Challenge -kilpailussa.

Kolmen lapsen äiti, joka rentoutuu kitkemällä rikkaruohoja. ”Puutarhatyöt ovat ihmiselle hyvästä.”