Uutiset

Tiede

18.05.2021

25 000 euron Vuoden Tiedekynä -palkinnon voittaja Pieta Hyvärinen haastaa ajattelemaan metsätaloutta toisin

Koneen Säätiön myöntämän Vuoden Tiedekynä -palkinnon saa tänä vuonna väitöskirjatutkija Pieta Hyvärinen artikkelillaan Sienestystä pohjoisilla puupelloilla: metsien moninaiset taloudet ja plantaasiosentrismin ongelma. Hyvärinen haastatteli tutkimustaan varten korvasienten keräilijöitä hakkuuaukeilla, metsäautoteillä ja harvennetuissa metsissä. Heidän kauttaan hahmottui uusia tapoja nähdä keräily osana metsien moninaisia talouksia.

Alue ja Ympäristö -lehdessä julkaistu Pieta Hyvärisen artikkeli avaa sienestäjiä seuraamalla vaihtoehtoisen näkymän metsän merkityksiin Suomessa, jossa puuntuotanto on määritellyt metsien käyttöä vuosikymmenten ajan.

”Metsistä keräiltyä tai pyydettyä ruokaa tai siellä hyvinvointitarkoituksissa vietettyä aikaa ei ole tapana laskea osaksi metsätaloutta. Taloudellisessa mielessä metsät ymmärretään yhä ensisijaisesti puuntuotannon kautta”, väitöskirjatutkijana Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa toimiva Hyvärinen sanoo.

Hyvärinen on kehittänyt tutkimuksessaan feministiseen talousmaantieteeseen nojautuvan plantaasiosentrismin käsitteen. Se soveltuu kuvaamaan suomalaisen metsätalouden järjestymistä plantaasimaisena, voitontavoitteluun ja avohakkuisiin perustuvana puuntuotantona, joka jättää marginaaliin muut metsään paikantuvat toimeentulon tavat, kuten marjastuksen ja sienestyksen.

Artikkelissaan Hyvärinen ehdottaa, että metsätalous voidaan kuitenkin ymmärtää myös plantaasimaista puuntuotantoa laajempana kokonaisuutena.

 

Sienestäminen vahvistaa hyvinvointia ja toimeentuloa

Tilastokeskuksen mukaan sieniä keräilee vuosittain noin kolmasosa aikuisväestöstä, ja marjoja lähes puolet. Metsissä ulkoilu ja retkeily ovat entisestään kasvattaneet suosiotaan koronapandemian myötä.

Hyvärinen löytää etnografisesti toteuttamassaan haastattelututkimuksessa sienestämiselle useita motiiveja: se on keino hankkia ruokaa, lisätuloja, saada hyötyliikuntaa ja tukea omaa mielenterveyttä. Sienestyksellä on myös hyvinvointia tuottava sosiaalinen ulottuvuus, sillä sieniä poimitaan yhdessä perheen tai ystävien kanssa, ja niitä lahjoitetaan tai vaihdetaan. Lisäksi sienestämällä voi tukea omavaraisuutta ja toteuttaa visioita palkkatyön ulkopuolisesta toimeentulosta.

Puuntuotannon läpitunkeva läsnäolo metsissä tarkoittaa sienestäjille jatkuvaa epävarmuutta, metsien muista eliöyhteisöistä puhumattakaan. Samalla sienestäjät ja metsäteollisuuden toimijat elävät kuitenkin osin tuottoisassa vuorovaikutuksessa, sillä metsäautotiet ja metsäkoneiden urat helpottavat sieniapajien ääreen pääsemistä. Puuston harvennus voi jopa lisätä marjasatoja, ja hakkuuaukeiltakin voi poimia korvasieniä ja myöhemmin vadelmia.

Hyvärisen mukaan hakkuuaukeiden haltuun ottaminen korvasienipaikkoina on äärimmäinen esimerkki keräilyn sinnikkyydestä ja ennalta-arvaamattomista mahdollisuuksista. Keräilijät tulevat toimeen paitsi elinympäristöjä raunioittavien tuotannon muotojen kanssa, myös niistä riippumatta ja niiden jälkeen.

”Hyvärisen artikkelilla on poikkeuksellista ajankohtaisuutta aikana, jona monet suomalaiset ovat löytäneet metsän uudestaan, kun totuttu kaupunkielämä on ollut katkolla. Artikkelin tärkeys juontuu myös tämän ajan keskeisestä yhteiskuntapoliittisesta ja ympäristötieteellisestä haasteesta: biodiversiteetin suojelun kysymys on nostettava ilmaston suojelun rinnalle”, perustelee Vuoden Tiedekynä -palkinnon voittajan valinnut yhteiskuntapolitiikan professori emerita Marja Järvelä.

”Pienestä osasesta maailmaa – kuten korvasieni ja sen kerääjä – voi taitava kirjoittaja keriä auki kokonaisen tieteellisesti pohditun tuotantomuodon kritiikin niin, että palaset asettuvat tasapainoisesti paikalleen.”

 

Vuoden Tiedekynä -palkinto jaetaan vuosittain tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti. Sen tarkoituksena on tukea suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista ja nostaa sen arvostusta. Palkinto myönnetään vuorovuosin humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja ympäristötieteellisen kirjoittamisen aloilla. Palkinto jaettiin tänä vuonna yhdennentoista kerran.