Ylirajaisuus avaa uusia näkökulmia poliittisiin rajoihin, ekosysteemeihin ja tutkimustyöhön

Ylirajainen luonnonsuojelu Mesoamerikassa on haastanut pohtimaan rajoja valtioiden välillä, ekosysteemien välillä sekä tutkimustyössä itsessään. Ylirajainen tutkimus paljastaa piilevän valtiokeskeisyyden sekä siiloutumisen haasteet, mutta myös laajemmat, jaetut ilmiöt.

Tutkijoiden haasteena valtiokeskeisyys

Edesmennyt meksikolainen tutkija Jan de Vos ihmetteli aikoinaan, miten tutkimuskirjallisuus koskien Lacandonin sademetsää tuntui olevan täysin yksimielistä siitä, että kyseinen sademetsä päättyy kuin seinään Meksikon ja Guatemalan Usumacinta-rajajokeen. Tämä siitä huolimatta, että jo silmämääräinen havainnointi osoitti, että sama maisema jatkuu muuttumattomana myös rajan toisella puolella Guatemalassa. De Vos oli paljastanut tutkijoiden menetelmällisen nationalismin.

Menetelmällisellä nationalismilla viitataan siihen, että tutkijat työssään automaattisesti olettavat valtion ja sen rajojen muodostavan kyseenalaistamattoman yhteiskunnallisen pääyksikön ja analyysin kohteen. Näin tutkijat usein huomaamattaan toisintavat valtiokeskeisyyttä ja osallistuvat sen rajojen rakentumiseen. Menetelmällinen nationalismi usein korostuu entisestään tutkimusrahoitushauissa, jotka painottavat kansallisia teemoja.

1990-luvulla globalisaatiokeskustelut ravistelivat tutkimusten valtiokeskeisyyttä. Esimerkiksi politiikan tutkimuksessa todettiin, että kansainväliset asialistat vaikuttavat niin merkittävästi kansallistason politiikkaan, ettei näitä voi jättää huomioimatta. Myös globaalihistoria on aktiivisesti asettanut analyysinsä keskiöön kansalliset rajat ylittäviä ilmiöitä ja tiloja. Ympäristöhaasteet – ilmastonmuutos, luontokato, saasteet – eivät myöskään pysähdy valtioiden rajoille.

Toisinaan ylirajainen tutkimus on kuitenkin mahdotonta tai vaarallista geopoliittisista tilanteista johtuen.

Menetelmällinen nationalismi ja ylirajaisuus ovat käsittelymme kohteena juuri julkaistussa kirjassamme The Maya Forest Waterlands: Shared Conservation, Entangled Politics and Fluid Borders, joka tarkastelee ylirajaista luonnonsuojelua Meksikon, Guatemalan ja Belizen rajamailla.

Ei ylirajaisuutta ilman rajaa – mutta rajoja on monia

Ylirajaisuutta ja sen määritelmiä on käsitelty yllättävän vähän kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa. Suurin osa siitä keskittyy valtiolliset rajat ylittävään yhteistyöhön etenkin luonnonvaroihin liittyvissä kysymyksissä. Ylirajaisuudella usein viitataan valtioiden rajat ylittävään toimintaan, näkökulmaan tai olosuhteisiin. Tämä ei tietenkään ole merkityksetöntä nykymaailmassa, jossa on tällä hetkellä arvioiden mukaan laskutavasta riippuen jopa 280 000 kilometriä maarajaa valtioiden välillä.

Ylirajaisuus on siis toisin sanoen riippuvaista rajojen olemassaolosta: ei ole ylirajaisuutta ilman rajaa. Rajat voivat kuitenkin olla muitakin kuin valtiokeskeisiä: kulttuurisia, arkisia, tieteellisiä ja ekosysteemisiä.

Juuri julkaistussa kirjassamme käsittelemme valtionrajojen lisäksi luonnonvarojen ympärille muodostuneita politiikkarajoja, toisin sanoen siiloutuneisuutta. Valtioiden rajat tyypillisesti vedetään luonnonelementtien mukaan, esimerkiksi jokiin ja vuoristoihin. Niiden oletetaan olevan pysyviä, mutta luonnonelementteinä ne liikkuvat ja muuttuvat, erityisesti joet. Samanaikaisesti kukin valtio on jakanut luonnonvarat tarkkarajaisiksi lohkoiksi. On vesipolitiikka, metsäpolitiikka ja maankäyttö. Todellisuudessa luonnonvarat ovat luonteeltaan ylirajaisia. Trooppisilla rajaseuduilla ne eivät pysy omissa lokeroissaan – muodostuu metsäisiä vesimaita, jotka haastavat meitä pohtimaan uudelleen sekä ylirajaisuutta että opittuja kategorioita.

Luonnontieteilijöiden mukaan luonnon monimuotoisuus on rikkainta ekosysteemien ylirajaisilla alueilla, esimerkiksi erilaisilla suo- ja vesistöalueilla, jotka sijoittuvat maa- ja meriekosysteemien väliin, ja joissa eliöstön ja elinympäristöjen kytkeytyvyys on suurta. Haasteelliseksi tämäntyyppisen ylirajaisuuden tutkimisen tekee kuitenkin se, että myös ekologian tutkimus on perinteisesti rajautunut eri ekosysteemien erikoistumisaloiksi.

Ylirajainen luonnonsuojelu tuo esiin ekosysteemien jatkuvuuden ja lajien liikkuvuuden

Ylirajainen luonnonsuojelu ei ole uusi ilmiö, mutta erityistä pontta se sai 1990-luvulla kansainvälisten luonnonsuojeluorganisaatioiden pyrkimyksestä perustaa joko ylirajaisia tai valtioiden rajoille sijoittuvia suojelualueita. Tällainen on myös tutkimamme ylirajainen Maya Forest -suojelualueiden verkosto.

Yhteiskuntatieteilijöiden parissa ylirajainen suojelu on herättänyt monenlaista kritiikkiä, mutta erityisesti on huomautettu, että usein nämä ”ylirajaiset suojelualueet” eivät ole juridisesti sellaisia. Mikä yhteiskuntatieteilijöiltä kuitenkin usein jää huomaamatta on toisenlainen ymmärrys ylirajaisuudesta: luonnonsuojelullisesti ylirajaisuuden juridisuus tai ihmiskeskeisyys on vähemmän tärkeää, sillä ekologisella ylirajaisuudella pyritään turvaamaan ekosysteemien jatkuvuus ja muiden lajien liikkuvuus poliittisten rajojen yli.

Ylirajainen tutkimus on haastavaa mutta voi avartaa merkittävällä tavalla näkökulmiamme

Ylirajainen luonnonsuojelu haastaa tutkijaa ja tutkimusta monessa mielessä. Ylirajainen tutkimus Meksikon, Guatemalan ja Belizen rajamailla merkitsee tutkimustyötä, jossa pyritään ymmärtämään seutua kaikkien kolmen maan näkökulmasta, sekä kenttätyötä rajojen eri puolilla. Tämä merkitsee muun muassa eri kielien, kulttuurien ja geopolitiikan tuntemusta, sekä hallinnollisten asioiden setvimistä eri maissa.

Mesoamerikan tutkijat ovat tuoneet esiin, että tällaisen ylirajaisen ja alueellisen tutkimuksen tuottaminen on resurssien puutteen vuoksi vaikeaa. Kansalliset tutkimusrahoitukset sallivat vain kansallisten rajojen sisäpuolelle kohdistuvan tutkimuksen, vaikka tutkittava ilmiö olisi ylirajainen. Usein tuloksena on kokoelmateoksia, joissa tutkijat eri maista tuottavat tietoa koskien omaa rajattua aluettaan, ja nämä tiedonjyväset kerätään yhdeksi ”ylirajaiseksi” tietopaketiksi. Silti he puhuvat ylirajaisen ja alueellisen tutkimuksen puolesta, koska monet merkittävät yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät ilmiöt ja prosessit ylettyvät kansallisten rajojen yli.

Omassa tutkimuksessamme tulimme samaan johtopäätökseen: haasteista huolimatta ylirajainen tutkimus mahdollisti ilmiöiden laajempien ulottuvuuksien tunnistamisen. Yhtenä esimerkkinä oli sekä Meksikossa, Guatemalassa että Belizessä törmäämäni toistuva maininta purukuminvaluttajista, joka paljastui koko aluetta ylirajaisesti yhtenäistäneeksi mutta hiljennetyksi lähihistoriaksi.

Hanna Laakon ja Edith Kaufferin open access -kirja The Maya Forest Waterlands: Shared Conservation, Entangled Politics and Fluid Borders (2025) on julkaistu sarjassa Routledge Studies in Conservation and the Environment. Lisäksi he ovat tuottaneet tutkimuksesta englanninkielisen videon sekä suomen– että espanjankielisillä tekstityksillä.