Veden horisontit

Ulla-Maija Alasen näyttely tarkastelee lummekasvien kautta veden horisontteja. Ilmeisiä horisontteja ovat järven pinta ja pohja, mutta horisontti kuvastaa myös aikaa ja kasvin monivaiheista elinkaarta. Näyttely on esillä Galleria Himmelblaussa Tampereella 2.3.2025 asti.

Veden horisontit -näyttely esittelee Alasen aikaisemman tuotannon lisäksi usean uuden teossarjan, jotka paljastavat harvinaisia ja paikoin surrealististia hetkiä kasvin elämässä. Taiteilijaa kiinnostaa lumpeen perinteisen kauneuden sijaan sen pinnanalainen, eläimelliseltä näyttävä olemus ja käytös. Syvyyksissä kasvi näyttäytyy monissa elämänvaiheissaan, joita Alanen lähestyy tasavertaisesti.

Himmelblaun näyttelykokonaisuus koostuu valokuvateoksista sekä installaatiosta, jonka taiteilija on luonut piirustuksistaan. Näyttelyssä soi Maija Ruuskasen säveltämä ääniteos, jonka kesto on noin 17 min. Ääniteos alkaa veden pinnan tuntumasta ja sukeltaa syvyyksiin, lumpeiden maisemaan. Äänellisessä matkassa kuuluu mm. hang drum, pitkähuilu, kellopeli, sormipiano, piano ja haitari.

Lumpeen kukka esiintyy näyttelyn teoksissa useissa muodoissa: jäntevänä, pehmeänä, voimakkaana ja hauraana. Alanen kokee kasvin eri vaiheet tanssillisina kohtauksina. Veden peilit -teossarjassa lumme on ryhdikäs ja vahva – valmis ensimmäiseen esiintymiseensä. Koska veden pinta on kaksoispeili, vedenalainen maailma peilautuu järven alapuoliseen pintaan. Kukka kohtaa oman kuvansa juuri ennen kuin se läpäisee veden kalvon ja siirtyy pinnan yläpuolella olevaan ilmakehään. Taiteilija on kuvannut hetken, kun lumpeen henki ja ruumis kohtaavat toisensa veden peilien äärellä.

Kun kukka sulkee terälehtensä viimeisen kerran kesän jälkeen, se aloittaa matkansa kohti pohjaa ja on valmis luomaan uutta elämää kypsyvistä siemenistään. Teossarja Arkkihedelmä on kuin lumpeen esityksen kliimaksi. Alanen on ikuistanut yllättävän kohtauksen: kasvi ampuu punaiset siemenensä ympäristöönsä samalla, kun se pitää muotonsa kasassa viimeisillä voimillaan. Ilotulitemainen kohtaus on kuin kasvin viimeinen huudahdus. Kuolemisen prosessi synnyttää uutta elämää.

Muut näyttelyn teossarjat kuvaavat kukan hiljaista hajoamista. Kukan vahvat terälehdet pehmenevät ja ohenevat kuulaan kautta läpinäkyviksi kuin sudenkorennon siivet. Kukan aiempi ehyt muoto altistuu ympäristölleen; veden virtaukset liikuttavat meduusamaista kukkaa samalla kun juurakko vetää sitä kohti pohjaa. Kukka luopuu voimastaan, antaa itsensä takaisin vedelle, ja palaa elinkaarensa herkkään alkuun.

Piirustusinstallaation kautta kasvin juurakko muuttuu osaksi näyttelytilaa. Pohjamujun syvyyksissä myrkyllinen juurakko kasvaa vuosi vuodelta. Sen elämä on jatkuvaa ja elinvoimaista, luoden vastakohdan kukinnoille, joiden elämä on rajallinen. Alanen on piirtänyt kiemurtelevia juurakkoja, joiden lehtiarvet ovat ottaneet silmien roolit. Ne tarkkailevat lattianrajassa ympäristöään ja levittäytyvät tilaan samalla tavalla kuin ne luonnossa ottavat haltuunsa järven pohjaa.

Ulla-Maija Alanen on koulutukseltaan arkkitehti ja kuvataiteilija. Hän työskentelee eri tekniikoin ja on lavastanut monia tanssiesityksiä. Hän on valokuvannut vapaasukeltaen Pohjan-Kiskon järviylängön erämaisissa metsäjärvissä 15 vuoden ajan. Hänen teoksiaan on mm. Valtion taidekokoelmissa.

Näyttelyn yhteydessä julkistettiin taiteilijakirja Veden horisontit, joka käsittelee Alasen laajaa tuotantoa. Alasen lisäksi kirjaan ovat kirjoittaneet dosentti Susanna Pettersson ja arkkitehti, emeritusprofessori Juhani Pallasmaa.

Teksti: Emma Valjakka, taidehistorioitsija, kuraattori

Ulla-Maija Alanen – Veden horisontit 
11.1.–2.3.2025

Galleria Himmelblau
Finlaysoninkuja 9, kerros 2B
Finlaysonin alue, Tampere

Avoinna: ke–pe 11–18, la–su 12–16
Suljettu: ma, ti

Vapaa pääsy

Taiteilijatapaaminen Galleria Himmelblaussa sunnuntaina 16.2. klo 14–16. Tervetuloa!