Vaaliautokratian noidankehä

Miten demokratiasta tulee autoritäärinen järjestelmä? Väkivaltaisten vallankumousten sijaan demokratiaa heikentävät muutokset voidaan ajaa läpi myös laillisia keinoja käyttäen. Vaalien voittaminen ei saa tarkoittaa, että hallintoa käytetään vääristämään tulevien vaalien tuloksia, kirjoittaa väitöskirjatutkija Jonatan Ropponen.

Vaaliautokratia

Demokratiaa eivät uhkaa vain äkilliset sotatoimet ja vallankaappaukset, vaan ne voivat siirtyä autoritääriseen suuntaan myös vähitellen. Demokraattisten ja autoritääristen järjestelmien joukossa esiintyy epätäydellisyyksiä ja välimuotoja, joita usein kutsutaan illiberaaleiksi demokratioiksi. Termi on kuitenkin harhaanjohtava, sillä järjestelmä ei ole aidosti demokraattinen. Sen sijaan parempia termejä ovat vaaliautokratia (electoral autocracy), hybridiregiimi ja kilpailullinen autoritarismi (competitive authoritarianism).

Vaaliautokratiassa oppositio saa osallistua vaaleihin, mutta heidän on vaikea voittaa tai aidosti muuttaa järjestelmää. Hallinto saattaa muun muassa puuttua median ja oikeuslaitoksen toimintaan, rajoittaa kansalaisvapauksia sekä kansalaisyhteiskuntaa ja epäreilusti tukea vaalikampanjaansa julkisilla resursseilla.

Autoritääriset tahot voivat myös muokata vaalien sääntöjä. Keinoina voivat olla äänestämisen tarkoituksellinen vaikeuttaminen (voter suppression), vaalijärjestelmän muuttaminen sekä vaalipiirien taktinen piirtäminen omaksi eduksi (gerrymandering). Lisäksi vaaliautokratiassa vahingoitetaan poliittista kulttuuria levittämällä disinformaatiota, demonisoimalla vastustajia ja syventämällä polarisaatiota. Sen sijaan kovemmat autoritääriset keinot kuten varsinainen laajamittainen vaalivilppi ja poliittisen opposition kieltäminen ylittävät vaaliautokratian rajat.

Institutionaalinen kaappaus

Autoritääristen toimijoiden tehokkaimpana strategiana on vähittäinen institutionaalinen kaappaus ilman väkivaltaista vallankumousta. Hallinnon ja lainsäätäjien lisäksi tiedotusvälineet, oikeusistuimet ja virastot voidaan miehittää lojaaleilla henkilöillä täysin laillisesti.

Donald Trumpin yllyttämä kongressitalon valtausyritys tammikuussa 2021 epäonnistui ja herätti laajaa julkista vastustusta, sillä toiminta oli räikeän autoritääristä, lainvastaista ja tuhoisaa. Väkivallan rinnalla Trumpin kannattajat ovatkin soveltaneet institutionaalista strategiaa.

Vaalikieltäjät ovat pyrkineet Yhdysvaltain kongressiin sekä osavaltioiden lainsäädäntöelimiin ja virkoihin, jotta he voisivat hylätä seuraavien vaalien tuloksen tai muuten häiritä demokraattista prosessia. Vuoden 2022 vaaleissa vaalikieltäjät hävisivät keskeisissä osavaltioissa, mutta pitkän aikavälin tavoitteista he eivät ole luopuneet.

Sopivan vaalijärjestelmän valinnalla ja vaalipiirien strategisella piirtämisellä valta voidaan sementoida tehokkaasti ilman, että tarvitaan varsinaista vaalivilppiä. Esimerkkeinä voi tarkastella Yhdysvaltain kongressin ja osavaltioiden lainsäädäntöelimien vaaleissa käytettyjä vaalipiirejä. Hyvä esimerkki on Wisconsinin osavaltio, jossa republikaanit ovat piirtäneet vaalipiirit äärimmäisen puolueellisesti pysyäkseen vallassa. Esimerkiksi vuoden 2018 osavaltion lainsäädäntöelimen alahuoneen vaaleissa demokraatit saivat 53 prosenttia äänistä mutta vain 36 prosenttia paikoista. Näin republikaanit ovat olleet hyvin eristettyjä äänestäjien tahdolta, eikä heidän ole tarvinnut välittää liikkuvista äänestäjistä.

Wisconsinin korkein oikeus on päätöksissään pitänyt voimassa republikaanien vaalikartat konservatiivienemmistön turvin. Äänet ovat jakautuneet ideologisen jakauman mukaisesti, joka on viime vuosina ollut 4–3 konservatiivien eduksi. Osavaltion korkein oikeus ottaa kantaa myös äänestyssääntöjen yksityiskohtiin ja muihin vaaleja koskeviin oikeuskanteisiin. Trumpin kampanjan kanne Wisconsinissa hylättiin vain luvuin 4–3, kun yksi konservatiivituomareista äänesti liberaalien tuomarien kanssa.

Kuitenkin huhtikuun 2023 vaalissa Wisconsinin korkeimman oikeuden tuomariksi valittiin liberaali ehdokas, ja näin liberaalit tuomarit saavuttivat enemmistön. Keskeisiä teemoja olivat muun muassa aborttioikeus, vaalipiirikartat ja demokratian tila laajemmin. Konservatiivinen ehdokas argumentoi, että tuomarit eivät saa puuttua vaalipiirien piirtämiseen, sillä se on poliittinen eikä juridinen kysymys. Reilujen vaalien puolesta kampanjoivat ryhmät argumentoivat, että osavaltion perustuslain lupaus vapaasta ja reilusta hallinnosta edellyttää reiluja vaalipiirejä.

Siitä riippumatta, mikä on kyseisessä tapauksessa juridisesti oikein, vapaiden ja reilujen vaalien vaatimus on välttämätön demokratian kannalta. Jos hyväksymme, että hallinnon legitimiteetti perustuu demokratiaan, on myös hyväksyttävä, että autoritääriset lait ovat illegitiimejä, vaikka ne olisi laadittu laillisin keinoin. Vaalien voittaminen ei saa tarkoittaa, että hallintoa käytetään vääristämään tulevien vaalien tuloksia.

Demokratia-sanan merkitys

Sanaan “demokratia” liitetään usein positiivisia mielikuvia, ja sen koetaan tuovan poliittiselle järjestelmälle legitimiteettiä, joten myös autoritääriset toimijat perustelevat valtansa legitimiteettiä vetoamalla demokratiaan. Autoritäärisestä järjestelmästä ei kuitenkaan tule demokraattista vaihtamalla sen nimeä. Sanavalintoja ei kannata luovuttaa autoritääristen toimijoiden haltuun, vaan autoritääristä hallintoa tulee kutsua suoraan autoritääriseksi, jotta sen ongelmat voidaan korjata ja estää demokratian heikentyminen edelleen.