Tuunaustalkoilla halutaan vahvistaa nuorten turvapaikanhakijoiden kielenoppimista sekä elämänhallintaa

Kielenoppiminen on yksi tärkeimpiä palasia maahanmuuttajien kotoutumisprosessissa. Kouluttaja ja erityisopettaja Marja-Leena Merelä-Ranisen hanke Tuunaustalkoot suomen kielen oppimiseksi haluaa vahvistaa ja ylläpitää turvapaikkapäätöstä odottavien nuorten kielitaitoa turvapaikkaprosessin ajan. Kielenoppimista tuetaan samalla, kun nuorille opetetaan käytännön taitoja ja elämänhallintaa yksinelämistä ajatellen.

Inkoossa SPR:n tukiasunnoissa ja ryhmäkodissa asuvat 40 Suomeen yksin tullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa ovat opiskelleet suomen kieltä jo noin puolen vuoden ajan muun muassa Lohjalla kolmessa peruskoulussa sekä Kanneljärven opistolla.

”Nuorten kielitaito on kehittynyt jo muun muassa koulussa ja harrastuksissa. Sen ylläpitäminen ja kehittäminen koulujen kesäloman aikana sekä edelleen syksyllä turvapaikkapäätöksiä odotellessa on kuitenkin tärkeää”, hankkeen johtaja Marja-Leena Merelä-Raninen kertoo.

”Kielitaito unohtuu helposti, ja tarkoituksemme onkin aloittaa jo heinäkuussa tuunaustalkoot nuorille. Tukiasuntojen työntekijöiden resurssit ovat valitettavan rajalliset, eikä kaikille nuorille riitä välttämättä muuten tarpeeksi tukea kielitaidon ylläpitämiseen.”

Monia nuoria turvapaikanhakijoita saattaa pelottaa tulevaisuus. Sekä turvapaikkaprosessin eteneminen että omillaan pärjääminen mahdollisen turvapaikan saannin jälkeen herättävät stressiä ja kysymyksiä. Nuoret itse ovat myös toivoneet aktiviteetteja kesälle, sillä turvapaikkapäätöksen odottaminen voi olla raskasta.

Monet nuorista eivät välttämättä hallitse tavallisia arkisia askareita, kuten ruoanlaittoa. Tämän lisäksi suomalaisen yhteiskunnan toimintojen, opiskelumahdollisuuksien ja kotoutumisen ymmärtäminen ja omaksuminen voi tuntua vaikealta.

Merelä-Ranisen hanke haluaa tukea nuoria paitsi kielenoppimisessa, myös tavalliseen elämään ja arkisiin askareisiin totuttelussa. Myös nuorten elämänhallintaa, kuten omien asioiden hoitamista ja tulevaisuuden suunnittelemista halutaan vahvistaa.

Kielenoppiminen halutaan tehdä käytännönläheiseksi tuomalla se osaksi askareita ja muita toimintoja sekä vähentämällä keskittymistä kielioppiin. Olennaista hankkeessa on kuitenkin se, että siihen osallistuvia nuoria ei käsitellä massana, vaan yksilöinä.

”On tärkeää tiedostaa se, että jokainen nuorista on yksilö. Kaikilla on omat tarpeensa ja toiveensa, ja myös oppiminen on erilaista jokaisella nuorella. Hankkeen ajan pyrimme seuraamaan nuorten tarpeita ja tarvittaessa muutamme lähestymistapoja ja keksimme uusia keinoja oppia”, Merelä-Raninen kertoo.

”Haluamme myös auttaa jokaista yksilöä löytämään juuri omat kiinnostuksenkohteensa ja toiveensa tulevaisuuden suhteen.”

Nuoret ovat jo nyt päässeet oppimaan kieltä käytännössä muun muassa jalkapalloharjoitusten ja pienimuotoisten kunnostustöiden avulla. Erilaisia talkoo- ja kunnostustöitä aiotaan etsiä nuorille myös kesällä paikallisten verkostojen kautta.

Myös paikalliseen nuorisoon tutustuminen ja nuorison kielenkäytön oppiminen olisi tärkeää.

”Osa on tutustunut ikäisiinsä nuoriin jo esimerkiksi koulussa, mutta haluaisimme tukea heidän tutustumistaan entisestään esimerkiksi viemällä nuoria turvapaikanhakijoita harrastuksiin tai vaikka paikallisiin nuorisotaloihin”, selittää Merelä-Raninen.

Kesän jälkeen hankkeen on tarkoitus jatkua ja painottua ilta- ja viikonlopputoimintaan.

”Nuorten tulee vähitellen ensi syksynä ja keväänä valmistautua siihenkin, että turvapaikkapäätösten jälkeen heidän elämänsä tulee taas muuttumaan. Toivottavasti voimme auttaa heitä löytämään oman juttunsa”, Merelä-Raninen toteaa.

 

Hanke sai apurahan Koneen Säätiön Kielten oppimisen tukeminen -teemahaussa kesäkuussa 2016.

Teksti ja kuva: Maija Koivisto

Mitä hankkeelle kuuluu?

Lue hankkeen johtajan Marja-Leena Merelä-Ranisen kirjoitus hankkeen kuulumisista marraskuussa 2016 ja tulevaisuuden suunnittelmista