Tutkimushankkeessa tutustumme ja seuraamme laadullisen pitkittäistutkimuksen keinoin ikääntyneiden työttömien arkea: nostamme esiin heidän kokemuksiaan ja todellisuuttaan, joka piiloutuu tilastotietojen ja poliittisten juhlapuheiden taakse.

Tieteellisen tutkimuksen tuloksia julkaistaan tyypillisesti tieteellisissä aikakauslehdissä, tutkimushankkeiden kotisivuilla ja esimerkiksi yliopistojen omissa blogeissa ja lehdissä. Vaikkakin merkittävimmät löydöt noteerataan julkisuudessa laajasti aina kansainvälistä mediaa myöden jää paljon tärkeää ja hyödyllistä tutkimusta helposti suurelta yleisöltä pimentoon. Kyse on toki osaltaan siitä, että palstatilaa ja toimittajien työtunteja ei yksinkertaisesti riitä kaikelle tarjolla olevalle sisällölle, mutta myös siitä, että tieteellisistä tutkimustuloksista tiedottaminen ei aina ole niin laajaa ja tehokasta kuin se voisi olla.

Koneen säätiön vuonna 2014 julkaisema Jakautuuko Suomi? -ohjelma painotti hakujulistuksessa erityisesti tulosten mahdollisimman laajaa julkistamista. Ohjelman sisällöllisenä tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, joten on erityisen sopivaa asettaa päämääräksi merkittävä satsaus tiedotukseen: hakemuksille eduksi luettiin yksityiskohtainen journalistinen julkaisusuunnitelma, joka toteutetaan media-alan ammattilaisten kanssa.

Tampereen yliopistolle tästä hausta jaettiin kolmen vuoden rahoitus dosentti Pirjo Nikanderin johtamalle ”Kohti kaksitahti-Suomea? Työurien pidennys, eläköitymisen polut ja eriarvoistuva vanhuus” – tutkimushankkeelle. Projektin lähtökohtana on ollut nykyisen työelämäkehityksen tunnistaminen: kun YT-neuvottelujen aalloissa työttömäksi jää runsaasti ihmisiä ennen virallista eläkeikää ja työelämä ylipäätään on muuttunut hyvin fragmentoituneeksi, on vaarana että Suomeen on syntymässä uusi eläkeläisköyhien luokka. Vaikka julkisuudessa jatkuvasti painotetaan työurien pidentämisen merkitystä ja vanhempia työntekijöitä voimavarana, on tosiasia että ikäsyrjintä on työelämässämme arkipäivää.

Hankkeemme nimi viittaa juuri tähän: työelämässä on havaittavissa eriarvoistumiskehitystä, joka on osittain koulutustausta riippumatonta. Työurat eriarvoistuvat ja sen seurauksena huono-osaisuus voi kumuloitua siten, että lopulta eläkkeellä toimeentulo on erityisen niukkaa.

Tutkimushankkeessa tutustumme ja seuraamme laadullisen pitkittäistutkimuksen keinoin ikääntyneiden työttömien arkea: nostamme esiin heidän kokemuksiaan ja todellisuuttaan, joka piiloutuu tilastotietojen ja poliittisten juhlapuheiden taakse. Tässä arjessa merkittävää osaa näyttelevät niukkuus, työelämässä rikkoutuneet kehot ja näköalattomuus tulevien työtilaisuuksien suhteen. Mutta tähän arkeen piiloutuu myös toivoa ja iloa, toipumista ja voimaantumista, voimavaroja jotka aidosti voisivat hyödyttää yhteiskuntaa jos ne vain oltaisiin valmiita ottamaan vastaan.

Itse toimin hankkeessa post doc –tutkijana ja paneudun tällä hetkellä etenkin menetelmällisesti melko haastavan laadullisen pitkittäistutkimuksen toteuttamiseen. Menetelmä perustuu siihen, että tutkimukseen osallistuvien ihmisten kanssa ollaan tekemisissä tietyin väliajoin, jolloin heidän kokemustaan voidaan kartoittaa ajan kuluessa, erilaisia muutoksia havainnoiden. Aihe on kullekin tutkimukseen osallistuvalle hyvin henkilökohtainen ja siksi tutkimuseettisten näkökohtien huomioiminen on erityisen tähdellistä. Olemme konsultoineet tutkimusetiikan asiantuntijoita, laatineet tarkat käytännöt aineiston käsittelylle ja tulevalle arkistoinnille ja laatineet strategioita sille, miten pitkittäistutkimuksen kuluessa voimme aina ylläpitää ja uudistaa osallistujien suostumuksen ja luottamuksen hankkeeseen ja sen tekijöihin.

Nämä tutkimuksen arkeen kuuluvat tärkeät seikat nousevat erityisen merkityksellisiksi kun tavoitteena on aiheesta tehtävä laaja tiedotus. Meidän hankkeemme tekee yhteistyötä YLE:n kanssa ja tavoitteenamme on tuottaa sisältöä näistä teemoista aikanaan uutisoitavaksi ja televisioitavaksi.

Tutkimustulosten perinteisen julkaisun ohella hankkeen keskeinen tavoite on tuottaa kontribuutioita julkisen keskustelun osaksi ja lisätä tietoisuutta ikääntyneiden työntekijöiden todellisesta tilanteesta työmarkkinoilla.

Media toimii journalistisin lainalaisuuksin ja julkaistavasta sisällöstä päätetään luonnollisesti aina sen journalistisen arvon perusteella. Ihmisten tarinat ovat erittäin voimakkaita ja kiinnostavia sisältöjä ja toivomme, että saamme rekrytoitua hankkeeseen mukaan myös mediayhteistyöstä kiinnostuneita ihmisiä, jotka voisivat kertoa työttömyyskokemuksestaan tai varhaisesta eläkkeelle siirtymisestään. Tutkimuksen kannalta tämä on mielenkiintoinen tilanne, sillä ihmiset luonnollisesti kertovat erilaisia asioita kansallisessa mediassa esiintyessään ja luottamuksellisesti tutkimushankkeelle elämästään kertoessa. Lisäksi mediassa olleet ihmiset voisi periaatteessa olla mahdollista yhdistää anonyymisti tutkimusaineistossa oleviin kertomuksiin.

Niinpä olemme jo hankkeen valmisteluvaiheessa päättäneet, että mediassa ja tutkimusaineistossa olevat ihmiset on syytä pitää erillisinä joukkoina. Tähän on olemassa hyvin vahvat tutkimuseettiset perusteet ja olemme integroineet tämän käytännön osaksi tapaa, jolla ensimmäisen kerran lähestymme ihmisiä. Mediassa toki uutisoidaan hankkeemme tuloksia, mutta kasvoillaan esiintyvät ihmiset eivät siis ole mukana tutkimuksen varsinaisessa aineistossa; heidän roolinsa hankkeessa on kuitenkin aivan yhtä tärkeä.

Tämä on yksi esimerkki siitä, millä tavoin laaja tiedottaminen vaikuttaa koko hankkeen valmisteluun ja toteutukseen. Monia asioita on mietittävä tarkasti, koko hankkeen elinkaaren ajalta ja kaikkien osapuolten perspektiivistä, sillä virheisiin ei yksinkertaisesti ole varaa. Toisaalta tällaiset rohkeat tutkimusavaukset ovat tärkeitä juuri siksi, että voimme kenties osaltamme olla mukana muuttamassa tieteellisen tiedon luonnetta ja sen roolia mediassa ja ihmisten arkipäivässä.