Ympäristötutkijoille järjestettiin 25.2.2015 Korjaamolla viestintä- ja vaikuttamiskoulutus.

#‎tutkijavaikuta-päivässä ympäristötutkijat saivat opastusta omasta tutkimuksesta viestimiseen. Päivään sisältyi työpajoja ja twiittauskokeiluja. Järjestäjinä olivat Koneen Säätiö, Maj ja Tor Nesslingin Säätiö ja Ympäristötiedon foorumi yhteistyössä Kaskas Median kanssa.

Suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että heidän työhönsä kuuluu yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen. Toisin sanoen tieteen tulee tutkijoiden mukaan olla osa yhteiskunnallista keskustelua, myös päätöksentekoa. Suurta osaa tutkimuksista ei kuitenkaan lueta ja niihin viitataan vähän. Kuinka tutkijat voisivat viestiä tutkimuksistaan yhteiskunnan eri osa-alueille? Siihen lähdettiin etsimään vastauksia koulutuspäivän aikana. Ryhmäpäällikkö Eeva Primmer SYKEn ympäristöpolitiikkakeskuksesta korosti, että viestiminen eroaa kohdeyleisön mukaan, eli on otettava huomioon, onko kuulijakunta esimerkiksi mediaa vai tutkijoita. Primmer ohjeisti etsimään yksittäisten ongelmien sijaan kokonaisuuksia, joita oma tutkimus palvelee. Kokonaisuudet ovat median kannalta kiinnostavia. Vaikuttaa voi seuraamalla yhteiskunnallista keskustelua ja tarjoamalla siihen oma tutkimus oikeaan aikaan. ”Päätöksentekoa tapahtuu monilla eri tasoilla. Vuoropuhelua voi käydä niin eduskunnan, hallinnon, omien viiteryhmien, yritysten kuin maanomistajien kanssa”, Primmer muistutti. Myös Kuntaliitto ja EU-parlamentaarikot ovat hyvä väylä tiedon kulkuun. Kansanedustaja ja Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö valaisi tilaisuudessa poliittista päätöksentekoa. Poliitikot saavat paljon tietoa ja ongelmana on, miten tulvasta voidaan erottaa oleellinen tieto. ”Helpoin tapa kiireiselle poliitikolle on seurata yhteiskunnallista keskustelua ja mediaa, eli tutkijat, osallistukaa siihen!” kehottaa Niinistö. Hänen mukaansa sivistys ja tutkimus on tuotava mukaan keskusteluun, jotta ei-tiedepohjaiset mielipiteet eivät valtaisi keskustelua. Miltä tutkimustiedon sitten pitää näyttää, jotta sitä voidaan käyttää? Tutkimukset sisältävät vaikeita asioita, joita ihmiset eivät välttämättä halua kuulla. Ihmiset myös syyllistyvät helposti esimerkiksi ilmasto-ongelmista. Ikävistä ja vaikeista asioista puhuminen aiheuttaa tutkijoille tilanteen, jossa he joutuvat osaksi poliittista keskustelua. Siksi Niinistö käyttikin keskusteluun osallistumisesta osuvaa kuvausta ”tutkijan on laitettava itsensä alttiiksi”. Ikäviksi ja vaikeiksi koetut asiat tulee viestiä selkeästi ja ymmärrettävästi. Toivon viesti on aina hyvä sanoa ongelmanasettelun yhteydessä. Laskennalliset, taloudelliset ja terveyttä koskevat tiedot ovat poliitikoille tärkeitä.

Niinistö seuraa tutkimusmaailmaa ja twiittaa edelleen lehtiartikkeleita tutkimuksesta sekä tutkijoiden omia twiittejä. Niinistö kannusti myös ottamaan suoraan yhteyttä päätöksentekoelimiin. ”Tutkijat, ottakaa selvää mikä ministeriö ja yksikkö tekee tutkimukseenne liittyviä päätöksiä. Tehkää yhteistyötä niiden tutkijoiden kanssa, jotka jo tekevät yhteistyötä virkamiehien kanssa. Olkaa suoraan yhteydessä kansanedustajiin. He eivät tiedä kuka tietää mistäkin aiheesta. Olkaa yhteydessä valiokuntaneuvokseen tai valiokunnan kansanedustajiin, ehdottakaa itseänne kuultavaksi.”

Ympäristöasiantuntija Pirjo Jantunen kertoi tutkimustiedon merkityksestä energiayhtiö Helenissä: “Tutkimus näkyy Helenillä joka päivä, etenkin kehitystoiminnassa ja tavoitteiden taustoittajana. Arjessa tutkimuksesta tulee totta!” Jantunen neuvoi viestimään energiayhtiölle yksinkertaisesti, tiiviisti ja esimerkiksi Twitterin kautta.

Toimittaja Jani Kaaro pohti tilaisuuden innoittamana tiedetoimittajien lähteitä, jotka ovat varsin yhteneviä. Moni toimittaja käyttää esimerkiksi yhdysvaltalaista tiedepalvelua EurekAlertia ja jalostaa muiden toimittamia materiaaleja. Miten parempaa tiedetoimitusta tehdään? Kaaro vihjasi leikkisästi: ”Älkää antako freelancereiden tehdä, vaan osallistukaa itse keskusteluun!”     Iltapäivällä tutkijat pääsivät kunnolla ääneen ja pohtivat ryhmissä ongelmia ja ratkaisuja viestimiseen. Mikä omassa tutkimuksen viestimisessä pelottaa, mikä on haaste? Moni koki pelottavana esiintymisen yleisölle, liittyen niin esiintymisvarmuuteen kuin varmuuteen tutkimuksen tuloksista ja laadusta. Osa koki, että tieteellisellä uralla ei ole aikaa viestimiseen. Osa oli epävarma viestimistavoista ja osa pelkäsi leimautumista. Tutkijoiden kauhukuvana oli Pekka Himasen saama negatiivinen palaute, erään tutkijan sanoin ”paskamyrsky”. Kysymys ”Miksi viestin?” voi myös johtaa henkilökohtaiseen ja pelottavaan kysymykseen ”Miksi tutkin?”

Tilaisuudessa kannustettiin ajattelemaan somea ja toimittajaa ystävänä. Harjoittelemalla ja itsekritiikkiä vähentämällä viestiminen alkaa sujua. Ajankäyttö helpottuu, kun osaa viestiä. Jos on tiedottajakontakti esimerkiksi Twitterissä, voi jakaa hänelle jutun tekemättä varsinaista lehdistötiedotetta. Leimautumisen pelossa voi tehdä vaikka kaksi Twitter-tiliä, joista toinen on tiedeminälle. Mediamyrskyn riski on todellisuudessa pieni. Keskusteluun osallistumisen voi aloittaa alan seminaareissa ja liittymällä sähköpostilistoille, joita esimerkiksi Ympäristötiedon foorumi tarjoaa. Viestinnässä kannattaa miettiä, voiko tutkimusaiheesta löytää taloudellista puolta, esimerkiksi säästövaikutuksia tai julkisuusarvoa ympäristöystävällisyydestä.

Päivän päätteeksi viestimistä harjoiteltiin Twitterissä: hashtagilla #‎tutkijavaikuta voit lukea tilaisuuteen osallistuneiden tutkijoiden tutkimusaiheista.   Päivän materiaalit ovat saatavilla osoitteessa http://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/viestinta-ja-vaikuttamiskoulutus-ymparistotutkijoille/