Tiede, taide ja karjalainen itkuvirsiperinne nyky-Suomessa

Kyynelkanavat-hanke syventyy karjalaisesta rituaalisesta perinteestä juontuvaan nyky-Suomessa elävään itkuvirsiperinteeseen tieteen ja taiteen keinoin. Ensimmäisen toimintavuotensa aikana hanke on saanut osakseen yllättävän paljon huomiota niin perinteisessä mediassa kuin somessa, kertoo hankkeen työryhmä.

Viime kesän Kyynelkanavat-tapahtuma Ilomantsissa herätti paljon kiinnostusta ja poiki hedelmällisiä keskusteluja. Sosiaalisessa mediassa hanke on kerännyt paikoin kärkästäkin kritiikkiä, jonka taustat ovat hanketta laajemmat. Etenkin kulttuurisen omimisen kysymykset ovat nousseet odotettua suurempaan asemaan, ja tieteen, taiteen ja opetuksen etiikan syvällinen pohtiminen on tullut entistä keskeisemmäksi osaksi hankkeen työskentelyä.

Viime vuosisadan kuluessa Karjalasta uusiin konteksteihin kulkeutunut, sopeutunut ja sopeutettu perinne on versonut moniin suuntiin esittävästä taiteesta terapeuttiseen itseilmaisuun. Nyt 2020-luvulla ilmiökenttään on tullut mukaan entistä vahvemmin myös vähemmistökulttuuria koskevat poliittiset keskustelut ja dekolonisaation teema.

Kyynelkanavat-hankkeen tavoitteena on selvittää, minkälaisia merkityksiä itkuvirsiperinteelle annetaan, mikä on sen rooli nykyajassa ja minkälaisista ilmiöistä itkuvirsiperinteen kenttä muodostuu 2020-luvun Suomessa. Hankkeen kolme taiteilija–tutkija-työparia tarkastelevat aihetta muun muassa uskonnollisuuden, tunteiden, yhteisöllisyyden ja kehollisuuden sekä muuttuvan perinteen näkökulmista.

Kiinnostusta ja kriittistä keskustelua

Hanke on ensimmäisen toimintavuotensa aikana herättänyt positiivista kiinnostusta niin itkijöiden ja kansanmuusikoiden keskuudessa kuin laajemminkin tieteen ja taiteen kentillä.

Itkemiselle ja surulle tuntuu nyky-yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa olevan tilaa kovin vähän, vaikka näinä monien kansainvälisten kriisien aikoina tarve on aiempaa suurempi. Yhteisöllisenä surun kohtaamisen keinona itkuvirsillä on potentiaalia vastata tähän tarpeeseen, ja tämä on selvästi tunnistettu.

Heti hankkeen alettua työryhmä kutsuttiin vierailulle Hangon Le Petit Festival -teatterifestivaaleille pitämään itkuvirsi-iltapäivä, johon kuului aiheeseen johdatteleva luento, konsertti ja pieni työpaja. Hankkeen Helsingin työpari Emmi Kuittinen ja Viliina Silvonen kävivät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Keskustelemuksia-podcastissa puhumassa itkuvirsiperinteestä, ja Yle Radio 1:n Sydänjuurilla-ohjelma omisti jakson itkuperinteelle (kuunneltavissa 18.4.2023 saakka).

Kriittisiä ääniä on kuulunut karjalaisaktivistien suunnasta, mikä on entisestään korostanut vähemmistön perinteeseen liittyvien eettisten kysymysten pohtimisen roolia hankkeessa. Etenkin kysymykset siitä, kenellä on oikeus esittää ja tutkia aihetta, ovat keskusteluttaneet paljon. Tällaisiin kysymyksiin ei ole yksioikoisia ja selviä vastauksia. Näitä kulttuurisen omimisen kysymyksiä sekä sitä, minkälaisia vastuita tutkijoilla ja nykyitkijöillä on, pohditaankin toukokuun lopulla hankkeen ja Kalevalaseuran yhteistyössä järjestämässä keskustelutilaisuudessa Joensuussa.

Hankkeessa olemme sitoutuneet tiukasti hyvään tieteelliseen käytäntöön, ja tutkimusetiikan perustana on aina tutkittavan kulttuurin kunnioittaminen. Hankkeessa kunnioittamisella tarkoitamme erityisesti sitä, että pidämme esillä nyky-Suomessa tunnetun itkuvirsiperinteen karjalaisessa ja inkeriläisessä perinteessä olevaa taustaa.

Kaikki hankkeen herättämä keskustelu osoittaa, että aihe on tärkeä ja sen teemat ulottuvat itkuvirsiperinnettä laajempiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin niin yksilön hyvinvointiin, yhteisöllisyyden kaipuuseen kuin vähemmistöjen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kohtaamisia Kyynelkanavat-tapahtumissa

Kyynelkanavat-hankkeen toiminnassa keskeisessä osassa ovat myös yleisölle suunnatut tapahtumat, joissa kaikki itkuvirsiperinteestä kiinnostuneet pääsevät mukaan keskusteluihin ja kokemaan itkuja niin kuulijoina kuin työpajoissa. Kesällä 2021 Ilomantsissa järjestetyssä tapahtumassa keskustelu oli hedelmällistä ja aiheet vaihtelivat perinteen muutoksista sukupuoleen ja taiteellisesta ilmaisusta tutkimusetiikkaan.

Tulevan kesän Kyynelkanavat-tapahtuman taiteellisen ohjelman teemana on karjalainen hääperinne, jossa morsian eli antilas on valmisteltu uuteen rooliinsa ja asemaansa yhteisössä itkuvirsin ja runolauluin. Hääitkuissa aiheet vaihtelevat lapsuudenperheen ja huolettoman nuoruusajan jättämisen tuomista suruista uuden elämänvaiheen mukanaan tuomiin koettelemuksiin. Itkuin on pohdittu myös sulhasen ominaisuuksia ja luonnetta.

Yleisöseminaarissa pureudutaan viime aikoina virinneeseen keskusteluun karjalaisuudesta ja karjalaisista perinteistä suomalaisessa yhteiskunnassa, perinteen muuttuvaan luonteeseen ja itkuvirsiperinteen nyky-yhteiskunnassa saamiin merkityksiin.

“Seminaarin lisäksi olemme halunneet varata kesän tapahtuman ohjelmaan myös muuta aikaa vapaamuotoiselle keskustelulle ja kohtaamisille. Viime kesän tapahtuman perusteella kiinnostusta on paljon ja avoin ajatustenvaihto on tärkeä”, toteaa hankkeen johtaja, tutkija Elina Hytönen-Ng.

Kyynelkanavat 2022 -tapahtuma järjestetään Ilomantsissa ja Joensuussa 17.–19.7.2022

Lue lisää Kyynenkanavat 2022 -tapahtumasta

Teksti: Viliina Silvonen / Kyynelkanavat-hanke