Tekoälyä tuntuu nykyään olevan kaikkialla ja sitä hyödynnetään myös taiteen alalla. Tutkijatohtori Riina Lundman on haastatellut Suomessa asuvia taiteilijoita siitä, miten he ovat käyttäneet tekoälyä työssään. Tekoäly on monille kiehtova työkalu, joka johdattaa uusille ja yllättäville alueille. Taiteilijoilla olisi paljon annettavaa etenkin tekoälyn eettiselle kehittämiselle.

Tekoäly ja siihen pohjaavat menetelmät yleistyvät yhteiskunnassa ja ovat päätyneet myös taiteen piiriin. Tietokoneiden parantunut laskentatehokkuus, räjähdysmäisesti kasvanut datan määrä sekä uudet avoimeen koodiin perustuvat tekoälyohjelmat mahdollistavat sen, että tekoälyperusteiset työkalut ovat helpommin eri toimijoiden saatavilla.

Samalla eettiset kysymykset tekoälystä ja datasta muuttuvat konkreettisiksi yhteiskunnallisiksi ja sosiaalisiksi haasteiksi, joihin monet taiteilijat ottavat kantaa teoksillaan.

Tekoälyn ja luovuuden välisestä suhteesta on viime aikoina kirjoitettu paljon eri yhteyksissä, mutta taiteilijoiden omia näkemyksiä tekoälystä on tarkasteltu vähemmän.

Koneen Säätiön rahoittamassa LuotAI-hankkeessa olemme kysyneet suoraan tekoälyä hyödyntäviltä taiteilijoilta heidän ajatuksiaan tekoälyn kanssa työskentelemisestä ja laajemmin, millaisia vaikutuksia he uskovat tekoälyllä olevan taiteelle ja toisinpäin, miten taide voi vaikuttaa tekoälyyn.

Seuraavassa on esitetty tiivistetysti haastattelemiemme taiteilijoiden näkemyksiä tekoälystä ja taiteesta nyt ja tulevaisuudessa.

 

Mitä annettavaa tekoälyllä on taiteelle?

Ensisijaisesti tekoäly näyttäytyy monelle taiteilijalle mielenkiintoisena työkaluna ja välineenä taiteen tekemistä varten.

Sisällöllisessä mielessä tekoälyn ansiosta voidaan tehdä esimerkiksi taidetta, joka muuttuu ja muotoutuu teoksen aikana uusiin ja yllättäviin suuntiin.

Koneoppimisella ja neuroverkoilla pystytään luomaan unenomaisia kuvia asioista, joita ei ole olemassa reaalimaailmassa.

Konenäköön perustuvien menetelmien ansiosta voidaan puolestaan edistää teoksen ja yleisön välistä vuorovaikutusta näyttelytilassa.

Kiintoisaa on tekoälyn vaikutus taiteilijoiden luovaan prosessiin. Monet haastatelluista taiteilijoista kuvaavat, miten tekoäly antaa heille uusia ideoita ja näkökulmia, muuttaa ajatuksen ja prosessin suuntaa sekä johdattaa kokonaan uusille alueille ja mielikuvituksen ”toiselle puolelle”.

Yhteistyötään tekoälyn kanssa he kuvailevat leikkinä, kokeilemisena ja jammailuna, mutta myös kovana työnä, jossa on läsnä yllätys ja pelko siitä, miten tekoäly toimii vai kaatuuko koko järjestelmä.

Laajassa mielessä tekoälyn vaikutukset taiteelle nähdään mielenkiintoisena mahdollisuutena rikkoa taiteen perinteisiä konventioita ja saada aikaan jonkinasteinen murros taiteen kentällä. Tämä liittyy osittain ajatukseen siitä, miten tekoälyohjelmien helpompi saatavuus demokratisoi taidetta ja tuo luovat menetelmät kaikkien ulottuville.

Toisaalta näkemystä myös kritisoidaan, ja muutamat taiteilijat pohtivat, mitä tällöin tapahtuu taiteelle ja tuleeko luovuudesta vain napin painallus.

 

Entä mitä annettavaa taiteella on tekoälylle?

Siinä missä tekoälyä hyödyntävillä taiteilijoilla on suhteellisen selkeä näkemys tekoälyn roolista taiteen kentällä, mielenkiintoiseksi kysymykseksi nousee pohdinta siitä, mitä annettavaa taiteella voisi olla tekoälylle.

Taiteilijat voivat tuoda tekoälyn kehittämiseen uusia ja vaihtoehtoisia näkökulmia ja tekemisen tapoja. He ovat usein vapaita kokeilemaan ja testaamaan tekoälytyökaluja osana luovaa prosessia, mitä voidaan hyödyntää menetelmien jatkokehittämisessä.

Kaikkea taiteilijoiden toimintaa ei kuitenkaan pidä nähdä vain hyötynäkökulmasta, vaan taiteilijat voivat tutkia epäolennaisia asioita, tehdä virheitä ja olla epätäydellisiä.

Kun asioita tehdään vähemmän hyödyllisesti, tavoitteellisesti ja tulospaineisesti, voidaan löytää yllättäviäkin ratkaisuja eri haasteisiin.

Tekoälyn etiikan ja estetiikan saralla taiteilijoilla on merkittävä rooli. Heillä on teostensa ja työskentelynsä ansiosta mahdollisuus ohjata huomio tekoälyn kriittisiin kysymyksiin ja epäkohtiin.

Keskeisiä asioita ovat esimerkiksi datan moninaisuuden sekä tekoälyn mahdollistaman valvonnan kommentointi taiteen keinoin. Taiteilijat voivat tulkinnoillaan edistää kommunikaatiota eri toimijoiden välillä, tuoda tekoälyä lähemmäksi ihmistä ja tehdä sitä tutummaksi suurelle yleisölle.

 

Mitä seuraavaksi?

Aidosti taidetta luova itsenäinen ja luova kone on vielä utopiaa, ja monet taiteilijat eivät sellaisen saavuttamiseen edes pyri. Heille taiteen tekeminen tekoälyn avulla tai kanssa on yhteisluovaa toimintaa, jossa kone ja ihminen täydentävät toisiaan.

Tämän vuoksi tekoäly näyttäytyy taiteilijoille pikemminkin mahdollisuutena kuin uhkana. Vaarana on lähinnä tekoälyyn liitettävä tehokkuuden ihannointi.

Jotkut taiteilijat kokevat, että tekoälyn korostaminen taiteessa on ohimenevä muoti-ilmiö, ja pian tekoäly tulee olemaan väline muiden joukossa. Samalla taitelijoiden haastattelut kuitenkin osoittavat, että kyseinen väline on kiehtova, inspiroiva ja monella tapaa yllättävä.

Tekoäly on tullut taiteeseen jäädäkseen, ja onkin osittain taiteilijoiden omalla vastuulla, miten he tulevat käyttämään tekoälyä niin sisällöllisesti, teknisesti kuin eettisestikin osana taidettaan. Sillanrakentaminen taiteen, tieteen ja tekniikan välillä on tässäkin yhteydessä keskeisessä roolissa.