Taiteella voi vaikuttaa ihmisoikeusongelmiin

Vammaisten tarinoita nykypäivänä kertovat usein fyysisesti etuoikeutetut ihmiset, sanoo tekstiili- ja käsitetaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen. Hänen mielestään vammattomien kuvaukset siitä, millaista olisi vammautua tai olla vammainen, usein lisäävät stereotypioita vammaisista.

Miten päädyit taiteilijaksi? Taideala ei ollut erityisesti suunnitelmissa, mutta lukion käsityön tunnilla tehdyn torkkupeiton innoittamana päätin hakea Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan tekstiilitaidetta. En päässyt opiskelemaan, mutta aloitin opinnot Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Myöhemmin hain uudestaan TaiKiin, ja valmistuin sieltä taiteen kandidaatiksi.

Mihin hait apurahaa Koneen Säätiöstä? Kutsun hankettani nimellä Resitatiivi osallisuudelle. Hankkeen tarkoituksena on pureutua vammaisten osallisuuden puutteeseen ja purkaa vammattomien luomia stereotypioita vammaisuudesta.

Ennen Koneen Säätiön apurahan hakemista minulla oli tapahtumien, viestinnän ja yhteisötaidehankkeiden perusteella positiivinen kuva säätiöstä. Sen lisäksi säätiö on tukenut aiemminkin vammaistaiteilijoita.

Koen myös, että hankkeeni on vaikea mahtua perinteisiin lokeroihin, joilla taidetta jaotellaan. Tekstiilitaiteen ohella teen myös esimerkiksi lyhytelokuvia ja performansseja.

Mitä teet tällä hetkellä? Tällä hetkellä käytän paljon aikaa taiteelliseen työskentelyyn. Työhuoneella viettämäni ajan ohella joudun myös liikkumaan paljon ympäriinsä. Osallistun muun muassa erilaisille festivaaleille ja teoksiani pyydetään esille erilaisiin paikkoihin.

Työhöni kuuluu myös se, että kierrän erilaisia vammaisjärjestöjä. Saan eri järjestövierailuilla paljon ensikäden tietoa siitä, mitä kentällä tapahtuu parhaillaan.

Dokumentoin jatkuvasti videokameralle työtäni ja teosteni taustaa. Käytän työn ohessa kuvaamaani materiaalia esimerkiksi lyhytelokuvaprojekteissani.

Millä tavalla hankkeesi on rohkea avaus? On todella pelottavaa haastaa tahoja, joista on itse riippuvainen, kuten Kelaa, arkkitehtejä ja viranomaisia.

Tärkein tavoitteeni on muuttaa ihmisten ajattelua sekä suhtautumista vammaisiin. Kohdatessani ihmisiä olen huomannut esimerkiksi sen, että he usein yllättyvät kuullessaan, miten heikosti vammaisten oikeudet toteutuvat Suomessa. Suomi oli yksi viimeisiä EU-maita, joka ratifioi YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen.

Olen usein kuullut sanottavan, että poliittista taidetta ei enää ole, mutta itse koen tekeväni sitä. Uskon, että taiteella voi vaikuttaa esimerkiksi ihmisoikeusongelmiin.

Mikä sinua innostaa työssäsi? Ainakin se, että tämä on maailman hauskin työ. Aamulla on aina kivaa mennä työhuoneelle. On hienoa, että pystyy vaikuttamaan maailmaan ympärillään ja toivon, että omasta työstäni seuraisi jotain hyvää. On aina mielenkiintoista tavata uusia ihmisiä ja kuulla heidän tarinoitaan.

***

TaK Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen on tekstiili- ja käsitetaiteilija ja Koneen Säätiön apurahansaaja. Koneen Säätiö on tukenut Wallinheimo-Heimosen Resitatiivi osallisuudelle -hanketta.

Hankkeeseen liittyvä näyttely Vammaisuus sopii kaikille – täydellisyyden häirintää oli esillä Vantaan Tikkurilassa Galleria K:ssa 21.7.–13.8.2017. Tekstiiliveistosten ohella näyttely koostui muun muassa lyhytelokuvista ja performanssitaltioinneista.

Wallinheimo-Heimosen lyhytelokuvia on vuonna 2017 esitetty festivaaleilla Yhdysvalloissa, Kanadassa, Brasiliassa ja useissa Euroopan maissa.

Lue ja katso lisää Jenni-Juulian näyttelystä ja työskentelystä:

Vammainen voi olla myös vihainen, vaarallinen ja onnellinen: ”Haluan häiritä taiteellani täydellisyyden kuplaa” (Yle 23.8.2017)

Vammaispoliittinen taide kiinnittää huomion vammaisten asemaan  (Yle 24.8.2017)

Teksti: Maija Koivisto