Saharan eteläpuolinen Afrikka ilmastokriisin ’etulinjassa’, uskonnollisen murroksen keskellä

Merkittävällä osalla maailman väestöstä luontokäsitys nojaa uskontoon. Siksi uskonto on oleellinen tekijä, kun pohditaan ilmastonmuutoksen ja sen mukanaan tuomien ympäristöongelmien syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Saharan eteläpuolinen Afrikka on ilmastokriisin ’etulinjassa’ ja käy samalla läpi suurta uskonnollista murrosta.

Ilmastokriisi on ihmislähtöinen kriisi. Ilmasto muuttuu jatkuvasti, mutta ongelmia tuottaa nimenomaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.

Jos ajatus ihmislähtöisyydestä halutaan ottaa vakavasti, niin silloin ilmastokriisiä ei voida tarkastella puhtaasti luonnontieteelliseltä tai teknologiselta näkökannalta.

Ihmisten arvomaailma, ajattelu- ja käyttäytymistavat, toisin sanoen heidän kulttuurinsa, ovat ratkaisevassa asemassa, kun pohditaan kriisin syitä, siihen sopeutumista tai sen ratkaisemista. Humanistiselle ja yhteiskuntatieteelliselle ilmastotutkimukselle on kiistatta tarve.

Ihmisen oikeanlainen suhde muihin elollisiin olentoihin ja ympäristöön on keskeinen elementti eri uskonnollisissa maailmankuvissa. Merkittävällä osalla maailman väestöstä luontokäsitys nojaakin juuri uskonnolliseen perustaan.

Esimerkiksi Tea Virtasen tutkimien Kamerunin islaminuskoisten mbororojen kohdalla kuvaavaa on se, että heidän kielestään ei löydy suoraa vastinetta ympäristölle tai luonnolle. Lähimmäksi tulevat jumalan luomistyötä koskevat ilmaisut, jotka käsittävät sekä ihmiset että eläinkunnan, kasvikunnan, maan, vuoret ja vesistöt. Tärkeä osa tässä kokonaisuudessa on myös erilaisilla henkiolennoilla, jotka siis kuuluvat yhtä lailla mbororojen ’ympäristösuhteeseen’ kuin kasvit, eläimet ja muu ’luontoon’ liittyvä. On tärkeä myös huomata, että koska ihminen kuuluu tähän luotujen kokonaisuuteen, häntä ei nähdä erillisenä jostain ’ympäristöstä’, johon hänellä olisi suhde.

Koska uskonto on niin tärkeä osa ihmisten luontokäsityksiä, on selvää, että se on myös hyvin oleellinen tekijä, kun pohditaan ilmastonmuutoksen ja sen mukanaan tuomien ympäristöongelmien syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja.

Uskonnolla on hyvin ambivalentti ja monimutkainen suhde ilmastokriisiin ja siitä on vaikeaa sanoa mitään kovin yleispätevää. On olemassa paljon uskonnollista ilmastoaktivismia, mutta toisaalta on myös olemassa uskonnollisperustaista ilmastodenialismia. Sellaisten uskontojen piirissä, jotka keskittyvät voimakkaasti tuonpuoleisuuteen, saatetaan ilmastoasiat nähdä suhteellisen vähäpätöisinä, mikä voi tehdä niiden jäsenistä välinpitämättömiä kaikenlaisten ympäristökysymysten suhteen.
  

Länsi-, Itä- ja Keski-Afrikka ilmastokriisin ’etulinjassa’

Kaikki hankkeemme tutkijat ovat pitkänlinjan Afrikan-tutkijoita, ja Afrikassa ilmastonmuutos tulee tutkijaa vastaan väkisinkin. Keskeinen motivaatio tutkimukselle onkin ollut se, että tutkimamme ihmiset ja alueet ovat ilmastokriisin ’etulinjassa’.

Esimerkiksi metsäpaloilla Ghanassa, kuivuudella Kamerunissa ja trooppisilla myrskyillä Madagaskarilla on ollut suuri vaikutus aikaisemmin tutkimiemme yhteisöjen elämänkulkuun ja tulevaisuuden näkymiin.

Afrikka on maanosa, joka käy läpi suurta uskonnollista murrosta. Tällä hetkellä helluntailais-karismaattiset kirkot ovat voimakkaassa kasvussa, samoin kuin salafistiset ja suufilaiset islamilaiset herätysliikkeet. Niin ikään afrikkalaisperäiset uskonnot sekä vanhemmat islamilaiset ja kristilliset liikkeet omaksuvat uudenlaisia selviytymisstrategioita vastatakseen kilpailuun kannattajista. Uskonnollisilla toimijoilla on myös merkittävää vaikutusvaltaa poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon eri puolilla Afrikkaa. Esimerkiksi länsiafrikkalaisessa Ghanassa, jossa Timo Kallinen on tehnyt tutkimusta, helluntailais-karismaattisilla uskonnollisilla johtajilla on hyvin läheiset suhteet poliittiseen eliittiin ja he ottavat myös julkisuudessa voimakkaasti kantaa kaikenlaisiin maan kehitystä koskeviin kysymyksiin. Yksi viimeaikainen merkittävä julkisen keskustelun aihe on ollut Ghanan julistaminen kristityksi valtioksi.

Tässä kontekstissa uskonto tarjoaa monille ihmisille näkökulman, jonka kautta hahmottaa ja käsitellä ympäristön ja yhteiskunnan muutoksia. Ei esimerkiksi liene sattumaa, että islamistisen äärijärjestö Boko Haramin toiminta- ja rekrytointialue osuu Länsi- ja Keski-Afrikassa maantieteellisesti yksiin ilmastokriisistä pahimmin kärsivien alueiden kanssa.

Uskonnollisperustaisissa käsityksissä ilmastonmuutoksesta myös sosiaalinen ja moraalinen ulottuvuus

Sellaiset ihmiset, jotka kohtaavat ilmastokatastrofin jatkuvasti jokapäiväisessä elämässään, eivät lokeroi omia vastoinkäymisiään samalla tavalla kuin ne, jotka tarkastelevat niitä etäältä.

Myrskyn runnomaa taloa korjatessa kysymys siitä, johtuiko myrsky ilmastonmuutoksesta, ei tunnu kovin oleelliselta.

Tässä piilee tietynlainen viisaus.

Ajattelemme helposti niin, että globaali ilmaston lämpeneminen aiheuttaa paikallisia ympäristötuhoja, ja siten kaiken taustalla olisi melko yksinkertainen syy–seuraus-suhde. Todellisuudessa paikalliset ympäristökatastrofit ovat aina hyvin monenlaisten globaalien ja paikallisten osatekijöiden summa, ja monet tekijöistä ovat luonteeltaan poliittisia ja taloudellisia. Siten kaikenlaisten ongelmien varustaminen ilmasto-etuliitteellä saattaa antaa liian yksinkertaistetun kuvan todellisuudesta.

Ihmisten omassa puheessa konkreettiset ympäristöongelmat saatetaan liittää juuri uskontoon. Esimerkiksi Jenni Mölkäsen tutkimuskentällä Koillis-Madagaskarilla paikallisten maanviljelijöiden maailmankuvassa jumala – joko kristinuskon tai esivanhempien uskon jumala – on luonut maailman.

Tällöin kysymys, miksi sää on viime aikoina vaihdellut paljon, ja mistä trooppiset myrskyt johtuvat herättävät ihmiset pohtimaan heidän suhdettaan jumalaan tai toisiin ihmisiin. Syy poikkeaville sääilmiöille voidaan jäljittää ihmisten synteihin tai siihen, että he eivät kunnioita esivanhempien tapoja. Sää tai trooppinen myrsky ei siis ole ’luonnollinen’ tai tieteellinen kysymys vaan sosiaalinen ja moraalinen.