Roskat ja paikan identiteetti

Olen saanut Koneen Säätiöltä kaksivuotisen apurahan kuvataiteelliseen työskentelyyn, jossa lähestyn merellistä ylirajaisuutta eri näkökulmista. Projektini taustalla ovat Itämerellä sijaitsevan Utön saaren ja Pohjoiseen jäämereen rajautuvan Varanginvuonon rannoilta keräämäni roskat. Roskat kertovat kiinnostavalla tavalla paikan identiteetistä sekä vaikutuspiireistä, joihin paikka kuuluu.

Pohjois-Norjassa sijaitseva Varanginvuono kuuluu Barentsinmereen, joka on osa Pohjoista jäämerta. Suurimmat Varanginvuonon rannalla sijaitsevat kaupungit ovat Kirkkoniemi (Kirkenes) ja Vesisaari (Vadsø). Tässä tekstissä esittelen muutamia Varanginvuonon rannoilta keräämiäni roskia ja niiden pohjalta tekemiäni piirustuksia, sekä kerron, miten roskat kuvastavat alueen ominaispiirteitä.

Kalastus, ravunpyynti ja laivateollisuus ovat tärkeitä elinkeinoja Varanginvuonon alueella, mikä näkyy rannoilta löytyvissä roskissa. Näihin elinkeinoihin kytkeytyy paljon poliittisia kysymyksiä, joista tärkeimmät liittyvät rahaan, ympäristöuhkiin sekä paikalliskulttuurin säilymiseen. Yksi esimerkki, jossa nämä kaikki kysymykset yhdistyvät, on kuningasravun leviäminen.

1960-luvulla Murmanskiin siirrettiin Tyyneltä valtamereltä kuningasrapuja, jotka ovat sittemmin levittäytyneet laajalle alueelle pitkin Venäjän ja Pohjois-Norjan rannikkoa. Kuningasrapu on kalastajille arvokas tulonlähde, mutta ympäristön kannalta ongelmallinen, koska suurina populaatioina se tyhjentää merenpohjan muusta elämästä. Ympäristövaikutusten lisäksi kuningasrapu on muokannut myös paikallisten yhteisöjen rakennetta ja toimintaa. Oheisessa kuvassa on piirustus ravustuksessa käytettävästä syöttikotelosta, jonka löysin Varanginvuonon rannalta.

Myös turismi on tärkeä elinkeino Varanginvuonon alueella; matkailijat saapuvat sinne maanteitse, lentäen sekä laivoilla. Matkustajamääriltään merkittävimpiä ovat säännöllisesti liikennöivät Hurtigruten-laivat, sekä eri varustamoiden risteilyalukset.

Kysymykset rahasta, ympäristöuhista sekä paikalliskulttuurin säilymisestä koskevat myös matkailua, joka väistämättä muokkaa kohdettaan. Oheisessa piirustuksessa on Yhdysvalloissa valmistettu Upstate Farms -jogurttipurkki, joka on todennäköisesti tipahtanut mereen kansainväliseltä risteilyalukselta. Se on yksi esimerkki matkailun jättämistä jäljistä Varanginvuonon alueella.

Varanginvuonon alue oli strategisesti hyvin merkittävä toisessa maailmansodassa, ja Kirkkoniemi oli yksi sodan pommitetuimmista paikoista. Alueella on edelleen paljon sotilaallista aktiivisuutta, koska Venäjällä on Murmanskin ympäristössä useita sotilastukikohtia. Alueen sotilaallisesta aktiivisuudesta kertoo myös Varanginvuonon rannalta löytämäni Venäjän armeijan hiusgeeliputkilo.

Kiinnostukseni meren rannoilta löytyviä roskia kohtaan kumpuaa siitä, miten yksittäiset roskat toimivat viittauksina laajempiin, alueen identiteettiä määrittäviin kysymyksiin. Roskat myös kulkeutuvat meressä valtionrajoista välittämättä.

Olen tehnyt Varanginvuonon rannoilta keräämieni roskien pohjalta sadasta piirustuksesta koostuvan teoskokonaisuuden Roskaa – Varanginvuono (2022). Teokset ovat kooltaan 30 cm x 30 cm ja ne on tehty puukynillä paperille.