Tarinat ja julkaisut Kaivolla-blogi 20.05.2024 Pölyttäjien varassa Voimme valita monimuotoisen tai yksitotisen tulevaisuuden. Ilman pölyttäjiä maailma olisi karu ja väritön. Kuva © Janne Toriseva Teksti: Mia Rönkä. Kuvitus: Janne Toriseva. Mia Rönkä on ympäristöekologian dosentti Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä. Janne Toriseva on kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Yhdessä he muodostavat tiedettä ja taidetta yhdistävän Pölyttäjien kirjo -hankkeen työryhmän. Avainsanat biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus, luontokato, pölyttäjät Jaa: Pölyttäjiä juhlistetaan vuosittain maailman mehiläispäivänä 20. toukokuuta. Pölyttäjät ovat kuitenkin läsnä elämässämme ja olemme niistä riippuvaisia vuoden jokaisena päivänä. Samoin meillä on joka päivä mahdollisuus tehdä arjessamme valintoja, jotka hyödyttävät myös pölyttäjiä. Karu maailma ilman pölyttäjiä Millainen olisi maailma ilman pölyttäjiä? Se olisi maailma ilman kukkaloistoa, ilman monia hedelmiä, marjoja ja muita ravintokasvejamme, ilman kimalaisten pörinää kesäpäivänä, ilman hunajaa aamuteessä. Lapset eivät olisi koskaan istuneet katsomassa Maija Mehiläistä, eikä Kimalaisen lentoa olisi sävelletty. Kaikkiaan pölyttäjien katoamisen vaikutukset olisivat toki paljon laajemmat kuin nämä muutamat arkielämän esimerkit. Maailmasta puuttuisivat kokonainen ekosysteemien toiminto sekä pölyttäjät, eli laaja joukko eri lajiryhmiin kuuluvia eliöitä. Samalla menettäisimme myös kaikki pölytyksestä ja pölyttäjistä riippuvaiset muut eliöt, kuten eläinpölytystä tarvitsevat kasvit sekä ne eläimet, jotka käyttävät pölyttäjiä ravinnokseen. On vaikea arvioida tarkalleen, millaiseen maailmaan ilman pölyttäjiä luiskahtaisimme, mutta niukka, karu ja väritön se ainakin olisi. Maailmanlaajuisesti kaikista kukkakasveista jopa 90 % vaatii ainakin osittain eläinpölytystä. Viljelykasveistamme noin kolme neljäsosaa on riippuvaisia tai hyötyy eläinpölytyksestä. Pölytys on yksi luonnon ihmiselle tarjoamista hyödyistä eli ekosysteemipalveluista. Tarkemmin se on luokiteltu säätelypalveluksi, eli sellaiseksi luonnon toiminnoksi, joka säätelee ekosysteemien toimintaa. Mantukimalainen rypsillä. Kuva © Janne Toriseva Pölyttäjät pulassa Pölyttäjien väheneminen on viime aikoina herättänyt laajaa huolta. Maailmanlaajuisesti hyönteiskannat ovat huvenneet hälyttävästi. Esimerkiksi Saksassa lentävien hyönteisten määrä on vähentynyt yli 75 prosenttia 27 viime vuoden aikana. Kaikista pölyttäjähyönteisistä 40 prosenttia on uhanalaisia. Suomessakin moni pölyttäjälaji on uhanalainen ja jotkin ovat jo hävinneet lajistostamme vähintään alueellisesti. Pölyttäjiä uhkaavat maankäytön muutokset. Tehomaatalous ja -metsätalous vähentävät pölyttäjille sopivia elinympäristöjä. Yksitotiset viljelykset ja puupellot eivät tarjoa pölyttäjille ravintoa eivätkä suojaa. Kasvinsuojeluaineet ja ympäristömyrkyt haittaavat myös pölyttäjiä. Vaikka ne eivät näitä hyönteisiä suoraan tappaisi, ne voivat haitata esimerkiksi niiden viestintää tai suunnistamista ja vaikeuttaa siten ravinnonhankintaa. Pölyttäjiä uhkaavat myös ilmastonmuutos, vieraslajit sekä erilaiset loiset ja taudinaiheuttajat. Uusia loisia ja taudinaiheuttajia voi levitä maahamme esimerkiksi vieraslajien mukana ja ne voivat saada täältä jalansijaa ilmastonmuutoksen avittamina. Keitaita autiomaahan Meillä jokaisella on arjessamme mahdollisuus tehdä pieniä, helppoja tekoja pölyttäjien hyväksi ja niiden tärkeän tehtävän turvaamiseksi. Pölyttäjiä pystyy auttamaan jo pelkästään omalla tai taloyhtiön pihalla tai mökkitontillaan. Teoksi riittää helpoimmillaan tekemättä jättäminen. Luonnon kasvillisuutta ja niin sanottua hallittua hoitamattomuutta suosimalla pystyy helposti turvaamaan ruokailu- ja suojapaikkoja pölyttäjille ja varmistamaan siten myös vaikkapa omenapuidensa pölytyksen. Helppo keino tarjota pörriäisille ruokailupaikkoja on sallia pihalla tai sen reunamilla voikukkia ja pajuja. Matalaksi ajeltu nurmikko on pölyttäjille lohduton autiomaa. Siten nurmikonleikkuun parissa ahertamisen sijaan voisi ainakin kasvien kukinta-aikaan nautiskella kimalaisten pörinästä apilankukilla. Pörriäisten suosimia pihakasveja voi halutessaan ostaa myös puutarhaliikkeistä. Nykyään useissa liikkeissä on erikseen merkitty pölyttäjiä tai perhosia houkuttelevat kasvit. Jos kasvit ovat tarjolla liikkeen ulkopihalla, voi asiantuntijoina käyttää myös pölyttäjiä itseään ja valita niitä kasveja, joilla käy vilkkain pörinä. Kuivina ja helteisinä kesinä pörriäisille voi tarjota laakeasta astiasta vettä. Uuvahtaneen kimalaisen saattaa puolestaan pystyä elvyttämään lentokuntoon antamalla sille juotavaksi sokerivettä. Myös monet päivä- ja yöperhoset toimivat pölyttäjinä. © Janne Toriseva Pörriäisten asunnonvälittäjäksi Erilaisilla hyönteishotelleilla pystyy houkuttelemaan pihanaapureikseen esimerkiksi erakkomehiläisiä, kuten rusomuurarimehiläisiä. Yksinkertaisimmillaan hotelli on lehtipuupölli, johon on porattu reikiä, tai pesty kartonkitölkki täynnä katkaistua järviruokoa. Kesän mittaan pääsee seuraamaan, ilmestyykö reiän tai ruo’on suulle vaalea savitulppa, joka kertoo kyseisen huoneen olevan varattu. Suoja- ja majapaikkoina hyönteisille toimivat myös vaikkapa risu- tai kivikasat. Ihmisasumukseen eksyneen pörisijän saa palautettua vapauteen vaikkapa juomalasissa. Luonnon monimuotoisuutta kunnioittavaa maa- ja metsätaloutta pystyy tukemaan kuluttajaratkaisuillaan, äänestyskäyttäytymisellään sekä esimerkiksi osallistumalla luonnonsuojelujärjestöjen työhön. Pörriäisistä ja niiden suojelusta on olemassa myös paljon hyödyllistä tietoa, jota voi osaltaan välittää eteenpäin. Maailman mehiläispäivää on vietetty vuodesta 2017 alkaen. YK:n julistaman päivän tarkoituksena on jakaa tietoa pölyttäjien tärkeydestä ja edistää niiden suojelua. Samoihin päämääriin pyrkii myös Koneen Säätiön rahoittama Pölyttäjien kirjo -hanke, jonka toteuttavat työryhmänä ympäristöekologian dosentti Mia Rönkä Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä ja kuvittaja Janne Toriseva. Lisätietoja hankkeesta saa hankkeen omilta sivuilta.