Perusteellinen kirja hyppyhämähäkeistä

Tietokirjailija Sami Karjalainen laati maailman ensimmäisen hyppyhämähäkkejä laajasti esittelevän kirjan.

Tavoitteeni tietokirjailijana on edistää luonnontuntemusta ja luontoharrastusta. Valitsen aiheita, joista ei ole koskaan tai vuosikymmeniin tehty kunnollista tietokirjaa. Kirjojeni tietosisältö perustuu tieteelliseen tietoon, mutta pyrin selkokielisyyteen, joten kirjat sopivat kenen tahansa luettavaksi.

Suomen hyppyhämähäkit -kirjalla on kaksi tavoitetta. Ensinnäkin tavoitteena on lievittää suomalaisten hämähäkkikammoa näyttämällä, kuinka viehättäviä hämähäkit voivat olla. Hyppyhämähäkit ovat niin hurmaavia, että kirjaa voi selailla pelkkänä kuvateoksena.

Toinen tavoite on tarjota mahdollisimman helppokäyttöinen ohjeistus kotimaisten hyppyhämähäkkien lajinmääritykseen.

Aloitin hyppyhämähäkkeihin tutustumisen laatiessani edellistä kirjaani Suomen leppäkertut. Leppäkerttujen etsimisen ohessa löysin runsaasti hyppyhämähäkkejä, joista valokuvasin toista sataa yksilöä. Ajattelin määrittäväni ne kuvista talven aikana, joten kysyin hämähäkkiasiantuntijoilta, mikä olisi paras opas tarkoitukseen. Sain vinkin Sven Almquistin kirjasta Swedish Araneae (2006). Hankin sen. Tämä Ruotsin lajistoa käsittelevä teos on laadukas ja sopii käytettäväksi Suomessakin. En saanut sillä kuitenkaan määritettyä ainuttakaan otosteni hyppyhämähäkeistä. Kirjassa esitetyt tuntomerkit keskittyvät genitaaleihin, mutta sukuelinten rakenne ei näy valokuvista. Myöskään kirjan muista piirroskuvista ei ollut aloittelijalle apua.

Tutustuessani kirjallisuuteen laajemmin kävi ilmi, että muukin kirjallisuus keskittyy genitaaleihin. Muista kuin genitaalituntomerkeistä löytyy vain vähän tietoa ja sekin on hajallaan eri lähteissä.

Minulle oli nopeasti selvää, että haluan julkaista kirjan, joka on täysin erilainen kuin aiemmat aiheen julkaisut Suomessa ja koko maailmassa.

Niinpä tämän kirjan tavoite on, että lukija kykenee määrittämään suurimman osan löytämistään aikuisista hyppyhämähäkeistä ulkomuodon perusteella ilman genitaalien tarkastelua. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että yksilöä ei tarvitse tappaa. Genitaalimääritys edellyttää nimittäin lähtökohtaisesti kuolleen yksilön mikroskopointia.

Olen kerännyt ulkoisia tuntomerkkejä koskevaa tietoa kirjallisuudesta ja pyrkinyt itse keksimään eroja lajien välillä. Ruumiin väritystä ja kuviointeja koskevien tuntomerkkien hyödyntämistä vaikeuttavat saman lajin yksilöiden väliset erot. Monien lajien tunnistamiseen ulkomuodosta oli kuitenkin mahdollista kirjoittaa selkeät ohjeet.

Kirjan anti ei rajoitu määritysohjeisiin ja valokuviin, vaan kirja kertoo myös hyppyhämähäkkien ekologiasta ja käyttäytymisestä tuoreimpaan tieteelliseen tutkimukseen perustuen.

Koska kyseessä on lajiopas, kirja kertoo kustakin Suomen hyppyhämähäkkilajista paljon muutakin kuin tuntomerkit, mm. yleisyyden, elinympäristön ja levinneisyyden. Lisäksi esittelen kirjassa Suomen lähialueiden lajiston.

Kirjan kohderyhmä

Pyrin rakentamaan kirjan niin, että se sopisi erilaisille lukijoille.

Niin kuin jo esipuheen alussa mainitsin, kirjaa voi selata pelkkänä kuvateoksena, mikä toivottavasti lievittää mahdollista hämähäkkikammoa.

Kirja palvelee tiedonnälkäistä antamalla tietoa hyppyhämähäkeistä ja muista hämähäkeistä.

Kirja soveltuu hämähäkkiharrastusta aloittavalle, sillä laadin sen aloittelija mielessäni. Terminologia on yksinkertaista. Lajinmääritysohjeet perustuvat kuviin ja niitä tukeviin lyhyisiin teksteihin, ei vaikeaselkoisiin määrityskaavoihin. Kirja esittelee myös harrastusmenetelmät.

Kirja soveltuu tietysti myös asiantuntijoille ollessaan perusteellisin teos Suomen hyppyhämähäkeistä. Heitä varten kirja sisältää myös genitaalikuvat. Muut lukijat voivat hypätä näiden sivujen yli ja keskittyä nauttimaan kirjan muista osista.

Vaikka kirja käsitteleekin Suomen lajistoa ja on kirjoitettu suomeksi, uskon, että kirja kiinnostaa aiheeseen vihkiytyneitä Suomen ulkopuolellakin, koska vastaavia teoksia ei ole julkaistu missään muualla.

Kuinka tällainen kirja syntyi?

Kirja ilmestyy vain kaksi vuotta edellisen kirjani, Suomen leppäkertut, jälkeen. Aloitin hyppyhämähäkkien kuvaukset kuitenkin jo työstäessäni leppäkerttukirjaa, niin kuin edellä kerroin.

Tämäntyyppisen kirjan laatiminen edellyttää hurjan työmäärän. Yksi isoista töistä oli kuvien editointi, kun raakakuvia kertyi yli 250 000 ja niistä lopulliseen kirjaan päätyi yli tuhat. Työhöni kuuluu myös huomattava määrä hyppyhämähäkkien kasvatusta, mikä edellytti myös ravintoeläinten kasvatusta niille.

Omaa työtäni tehosti se, että minulla oli alusta alkaen selkeä tavoite. Tiesin mihin pyrin ja millainen valmiin kirjan tulee olla. Aiempi kokemus vastaavista projekteista oli tietenkin suureksi hyödyksi. Motivaationi oli huipussaan, kun olen siinä luulossa, että tällaisten kirjojen laatiminen on tärkeää.

Työtäni tukivat apurahoin Koneen Säätiö, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Taiteen edistämiskeskus ja Helsingin hyönteistieteellinen yhdistys.

Tutustu Suomen hyppyhämähäkit -kirjaan täällä