Tarinat ja julkaisut Kaivolla-blogi 31.03.2025 Pakolaisuuden juurisyyt ovat Yhdysvaltain median sokea piste Presidentti Trump ja Yhdysvaltain rajavartiolaitoksen johtaja Rodney Scott USA:n ja Meksikon rajamuurilla Arizonassa, kun muuria oli valmiina 200 mailia eli yli 322 kilometriä. Kuva: Shealah Craighead/Valkoinen talo Teksti: Kirsi Cheas Avainsanat emootiotutkimus, journalismi, Latinalaisen Amerikan tutkimus, maahanmuuttopolitiikka, Yhdysvallat Jaa: Jotta Yhdysvaltain ulko- ja maahanmuuttopolitiikan vaikutukset Keski-Amerikasta pakenevien turvapaikanhakijoiden elämään tulisivat näkyväksi, yhdysvaltalaistoimittajien olisi astuttava maansa rajojen ulkopuolelle ja kohdattava todellisuus paikan päällä. Donald Trump on sekoittanut maailman viime viikkoina. Ukrainalaisten ja gazalaisten lisäksi hänen puheensa ja tekonsa ovat syvästi järkyttäneet Yhdysvalloista turvaa hakeneita maahanmuuttajia. Trump on luonnehtinut esimerkiksi meksikolaisia ja keskiamerikkalaisia yleistäen “raiskaajiksi” ja “rikollisiksi” sekä El Salvadoria, Haitia ja Afrikan maita “persläpimaiksi” (shithole countries). Vierailullani entisessä kotikaupungissani New Yorkissa tammi-helmikuussa 2025 seurasin paikallisuutisista, kun Trumpin yllyttämät Immigration and Customs Enforcementin eli ICEn edustajat rynnivät yksityisasuntoihin ympäri kaupunkia pidättämään laittomasti maassa olleita. Monet latinotaustaiset työntekijät jättivät saapumatta työvuoroihinsa ravintoloihin ja hotelliini, sillä he pelkäsivät ICE:n tarkastuksia. Tyttäreni entisessä koulussa Pohjois-Manhattanilla, jossa valtaosa on latinotaustaisia maahanmuuttajia ja osa paperittomia, oli poikkeuksellisen hiljaista. Todistin myös metroissa makeisia myyvien, vauvaansa nyytissä selässään kantavien keski- ja eteläamerikkalaisten naisten pelkoa: metroissa alati kytevän väkivallan uhkan lisäksi heidät saatettaisiin nyt milloin tahansa pidättää ja käännyttää takaisin olosuhteisiin, joista he olivat paenneet oman ja perheensä hengen uhalla. Yhdysvalloissa keskustelu maahanmuutosta on poikkeuksellisen polarisoitunutta. Konservatiivien mielestä “muukalaiset” (aliens) tulee karkottaa ja pitää maan rajojen ulkopuolella, sillä he tekevät väitetysti rikoksia, vievät työpaikat tai heittäytyvät veronmaksajien elätettäviksi. Vastapuolella vaaditaan köyhien ja kärsivien suojelemista solidaarisuuden ja länsimaisten arvojen puolustamisen nimissä. Julkisesta keskustelusta puuttuu usein täysin Yhdysvaltain hegemoniaan ja siitä seuraavaan vastuuseen liittyvä näkökulma. Esimerkiksi Kylmän sodan aikana Yhdysvallat tuki avokätisesti El Salvadorin ja Guatemalan sotilashallituksia, jotka murhasivat ja kiduttivat kommunismin kitkemisen nimessä satoja tuhansia syyttömiä siviilejä. Professori Robin Andersen on huomauttanut, että Yhdysvaltain sotilaalliset ja taloudelliset interventiot Keski-Amerikkaan ovat juurisyy kyseisten maiden väkivaltaisuuden ja köyhyyden kierteelle ja näistä olosuhteista johtuvalle pakolaisuudelle Meksikon rajan yli Yhdysvaltoihin. Trumpin ja hänen kannattajiensa välinpitämättömyys on omaa luokkaansa. Kuitenkin professori Aviva Chomsky on korostanut kirjassaan Central America’s Forgotten History (2021), että useimmat yhdysvaltalaiset ovat autuaan tietämättömiä pakolaisten taustoista ja Yhdysvaltain roolista keskiamerikkalaisen demokratian ja turvallisuuden tuhoamisessa. Tietämättömiin lukeutuvat myös monet maahanmuuttajien kaltoinkohtelun tuomitsevat tahot ja demokraattisen puolueen edustajat. Virtuaalisen yhteistyön rajoitteet Tietämättömyys yhdistetään usein yhdysvaltalaisen journalistisen median kyvyttömyyteen taustoittaa Keski-Amerikkaa koskevaa uutisointiaan. Allekirjoittanut tarkasteli Suomen Akatemian rahoittamassa tutkijatohtorihankkeessaan yhdysvaltalaisten, meksikolaisten ja keskiamerikkalaisten tutkivien toimittajien yhteistyötä vuosien 2016 ja 2024 välillä. Analysoiduissa yhteistyöhankkeissa tutkittiin väkivaltaa alueella sekä väkivaltaa pakeneviin keskiamerikkalaisiin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia. Puolet tutkimistani projekteista oli toteutettu lähiyhteistyössä: yhdysvaltalaiset toimittajat matkustivat Meksikoon ja Keski-Amerikkaan tekemään tutkimusta ja todistamaan väkivaltaa omin silmin paikallisten partneriensa rinnalla. Näissä projekteissa Yhdysvaltain vastuuta alueen väkivaltaisuuden ja epätasa-arvon jatkumisessa avattiin suorasanaisesti ja syvällisesti. Sen sijaan virtuaalisesti toteutetuissa yhteistyöprojekteissa Yhdysvaltain hegemoniaa ja sen historiallista roolia Keski-Amerikan väkivallan ja köyhyyden kierteen syntymisessä ei käsitelty lainkaan. Jälkimmäisille projekteille oli myös tunnusomaista, että keskiamerikkalaiset ja meksikolaiset toimittajat olivat yksin vastuussa vaativasta ja vaarallisesta kenttätyöstä kotimaissaan, siinä missä yhdysvaltalaiset kollegat johtivat projekteja Meksikon rajan pohjoispuolelta käsin. Riippuvuus vaikeuttaa vuorovaikutusta Yhteistyö yhdysvaltalaisten kanssa on meksikolaisille ja keskiamerikkalaisille toimittajille tärkeä tapa suojautua heihin kohdistuvalta poikkeuksellisen väkivallan uhalta kotimaissaan. He kärsivät myös resurssipulasta. Kaikki tutkimani projektit olivat pääosin tai täysin yhdysvaltalaisten rahoittamia. Vaikuttaakin siltä, että virtuaalisissa ympäristöissä keskiamerikkalaiset ja meksikolaiset pidättäytyivät ilmaisemasta Yhdysvaltoja koskevia kriittisiä näkemyksiään yhdysvaltalaisille kollegoilleen, koska he ovat yhdysvaltalaisista monin tavoin riippuvaisia. Mediatutkijat ja toimittajat ovat hehkuttaneet teknologian mahdollisuuksia journalistiselle yhteistyölle. Tähän mennessä on kuitenkin tehty vain vähän empiiristä tutkimusta siitä, miten ja missä määrin eri kulttuurisista taustoista tulevat toimittajat voivat oppia luottamaan toisiinsa, kun he eivät työskentele samassa fyysisessä tilassa. Näistä lähtökohdista ammentaa myös uusi Koneen Säätiön hankkeeni, jossa vertailen lähi- ja etäyhteistyössä toteutettuja tutkivan journalismin projekteja Yhdysvaltain ja Meksikon sekä Haitin ja Dominikaanisen tasavallan rajaseuduilla. Keskeinen kysymykseni kuuluu, millä tavoin ja missä määrin geopoliittisesti ja sosioekonomisesti eri asemissa olevat toimittajat ja heidän yhteistyökumppaninsa uskaltavat tuoda erilaisia emootioitaan esiin virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä. Totuus on tärkeää demokratialle On selvää, ettei Trumpin kaltaisen etuoikeutetun liikemiehen ymmärrys riitä erilaisten ja alistettujen ihmisten todellisuuksien käsittämiseen. Häntä ja hänen kannattajiaan ei myöskään kiinnosta, millä tavoin Yhdysvallat on aiemmin riistänyt maailman maita. Sen sijaan he häpeämättömästi jatkavat imperialistisia pyrkimyksiään. Trumpin Truth Social -alustalla ja muilla äärioikeistolaisilla sivustoilla viihtyvät kannattajat eivät tule perehtymään laadukkaaseen tutkittuun tietoon Yhdysvaltain hegemoniasta ja sen aiheuttamasta kärsimyksestä, vaikka sellaista olisikin tarjolla. Yhdysvalloissa kuitenkin myös riittää vielä myös totuuden ja demokratian puolustajia. Heidän olisi tärkeää varmistaa, että heidän kohtaamansa erimaalaiset ja -taustaiset ihmiset kertovat heille todellisen kokemuksensa Yhdysvaltain toiminnan vaikutuksesta elämäänsä sen sijaan, että peittelevät tosiasioita rahoituksen ja suojelun päättymisen pelossa. Tutkimukseni perusteella yhdysvaltalaisten on usein astuttava ruutujensa ja maansa rajojen ulkopuolelle, jotta tämä voi tapahtua. Hankkeen verkkosivu: https://www.journalismbeyondthewall.org/en/ Kirsi Cheasin Koneen Säätiön hanke (2024–28) keskittyy yhteistyöhön tutkivassa journalismissa, joka selvittää turvapaikanhakijoihin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia Yhdysvaltain ja Meksikon sekä Haitin ja Dominikaanisen tasavallan rajaseuduilla. Hankkeen keskeinen tavoite on ymmärtää, kuinka globaalin pohjoisen ja etelän väliset valtasuhteet ja globaali eriarvoisuus muokkaavat tunneilmastoja virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä ja miten nämä tunneilmastot vaikuttavat tutkivan journalismin laatuun.