Moniääninen äitiyspakkaus ja hyvinvointivaltion sosiomateriaalinen kokemus 1930-luvulta 2000-luvulle

Aina kun Kela julkistaa uuden äitiyspakkauksen, herää sosiaalisessa mediassa vilkas keskustelu: onko pakkauksessa jotakin kokonaan uutta, onko jotakin poistettu? Mikä on uusimman haalarin kuosi ja väri? Vaikka sosiaalisen median alustoilla saatetaan ajautua kiivaaseenkin väittelyyn koskien äitiyspakkauksen sisältöä, tai viime aikoina esimerkiksi sen kestävyyttä, laajemmin yhteiskunnassa käytävä keskustelu viestii äitiyspakkauksesta, josta on vuosikymmenten kuluessa tullut hyvinvointivaltion lähes yksituumainen symboli.

Vuonna 1937 nykymuodossaan ensimmäisen kerran esitelty ja vuodesta 1949 lähtien miltei kaikille perheille jaettu äitiyspakkaus esiintyy osana suomalaisen hyvinvointivaltion historiankirjoitusta, mutta sen historiaa ajassa, paikassa ja muuttuvissa konteksteissa merkityksensä saavana esineenä ei juurikaan ole aikaisemmin tutkittu. Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessamme Äitiyspakkaus tunne-esineenä: hyvinvointivaltion sosiomateriaalinen kokemus 1930-luvulta 2000-luvulle tarkastelemme äitiyspakkauksen historiaa sen universaaliutta korostavaa kertomusta moniäänisempänä kokemuksena. Näemme, että moninaisille konteksteille herkkä kokemushistoriallinen tarkastelu rikastuttaa keskustelua myös koskien äitiyspakkauksen tulevaisuutta. 

Kontekstistaan irrotettuna esineenä äitiyspakkaus on pelkkä pahvilaatikko, joka sisältää erilaisia tarvikkeita vastasyntyneen hoitoon. Kuitenkin heti kun valtio lahjoittaa pakkauksen pienokaistaan odottaville vanhemmille, se latautuu merkityksillä. Äitiyspakkaus on yhtä aikaa osoitus niin hyvinvointivaltion huolenpidosta, normeista ja kontrollista kuin osa vanhemmuutta ja perheiden arkea. Äitiyspakkaus on myös tunne-esine, joka välittää tunteisiin liittyviä merkityksiä – kokijastaan ja kontekstista riippuen joko positiivisia tai negatiivisia, tai jotakin siltä väliltä. 

Hankkeessamme katsomme, että äitiyspakkaus on avain hyvinvointivaltion tunne- ja kokemushistorian, muistamisen ja materiaalisuuden sekä kuulumisen ja toiseuden kokemusten tutkimukselle. Hankkeessamme äitiyspakkausta tarkastellaan tieteen ja taiteen vuorovaikutuksessa. 

Äitiyspakkauksen monet kokemukselliset kontekstit 

Äitiyspakkauksen synty kuvaa hyvin sitä, miten historialliset ilmiöt, asiat ja esineet saavat eri merkityksiä erilaisissa konteksteissa. Valtion jakaman äitiysavustuksen avulla haluttiin 1930- ja 40-luvuilla sekä tukea vähävaraisia synnyttäjiä että houkutella heidät äitiyshuollon palveluihin. Taustalla oli huoli korkeasta imeväiskuolleisuudesta ja syntyvyyden laskusta. Rahallisen tuen oheen tuli tavarana annettu apu ja syntyi käsite äitiysavustuspakkaus. Tavarana annettu apu sisälsi esimerkiksi vuodevaatteita, pesulappuja sekä lastenhoito-oppaan.  

Lapsen saaminen köyhiin oloihin ei ollut pelkästään positiivinen kokemus. Monilapsisten perheiden äidit saattoivat hävetä ja peitellä raskauttaan peläten kyläyhteisön paheksuntaa. Lapsen saanti tarkoitti lisääntyviä taloudellisia huolia. Alkuperäinen köyhäinapuna annettu äitiysavustus saattoikin lisätä köyhyyden stigmaa, hyvästä tarkoituksesta ja tarpeellisuudestaan huolimatta. Tunne-esineenä sen merkitys oli ristiriitainen. Näitä ristiriitaisia kokemuksia tarkastelee hankkeessamme Henrik Mattjus. Äitiyspakkauksen alkuvaiheet kuvastavat laajemmin hyvinvointivaltion yhteiskunnallista kehitystä, jossa kansalaisten ja viranomaisinstituutioiden välille alettiin kehittää yhteistä ja molemminpuolista luottamusta. Tämä ei ollut itsestään selvää vielä 1900-luvun alkupuolen suomalaisessa yhteiskunnassa.  

Materiaalisen avun lisäksi pakkaus on aina sisältänyt myös epäsuorempia käsityksiä siitä, millainen on kunnollinen vanhempi, miten Suomen kansalaiseksi kasvetaan ja kasvatetaan, ja millaisena hyvinvointi ja välttämättömyys on nähty. Hankkeemme lähtökohtana on ollut tarkastella myös yhteiskunnan marginaaliin jäävien ryhmien kokemuksia äitiyspakkauksesta osana hyvinvointivaltion historiaa ja nykyisyyttä. Yksi hankkeen tutkimuksista käsittelee äitiyspakkauskokemuksia jälleenrakennusajan Lapissa, joka on historiassa usein leimattu hyvinvointivaltion periferiaksi ja joka kattaa myös saamelaisten kotiseutualueen.  

Väitöskirjatutkija Jenni Räikkösen kiinnostus pakkauksen pohjoiseen historiaan lähti liikkeelle huomiosta, että ainakin 1970-luvun alkuun viranomaisten pakkaukselle kuvittelema vastaanottaja oli suomalainen, suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuva avioitunut nainen.  

Vähemmistöjen, kuten saamelaisten ja romanien kohdalla pakkaus on linkittynyt neuvotteluihin kuulumisesta ja toiseudesta ja merkinnyt ainakin osaltaan suomalaisen valtakulttuurin tapojen omaksumista. Esimerkiksi pohjoissaameksi äitiyspakkauksen materiaalit on käännetty ensimmäisen kerran vasta vuonna 2007 ja lapsen ensikirjan on saanut kaikilla kolmella Suomessa puhutulla saamen kielellä ensimmäistä kertaa vasta tänä vuonna. Pakkauksen kuvitteellinen vastaanottaja onkin vähitellen laajentunut samalla kun yhteiskunnalliset ja kulttuuriset arvot ja normit ovat muuttuneet.   

Hankkeessa on huomioitu myös vasta hiljattain Suomeen muuttaneet vähemmistöt, joille äitiyspakkaus on uusi suomalaisen kulttuurin tuote vailla aiempien sukupolvien muistoja. Maiju Remes tutkii pro gradu- tutkielmassaan Suomessa asuvien eteläaasialaisten kokemuksia äitiyspakkauksesta. Pakkaus ja sen tuotteista keskusteleminen toimivat samalla väylänä tarkastella laajemmin vanhemmuuden rakentamista Suomessa.  

Vaikka äitiysavustus ymmärrettiin universaalina etuutena vuodesta 1949 eteenpäin, se ei alkuvaiheessa kuitenkaan ollut aivan kaikkien äitien saavavilla. 1970-luvulle asti köyhäinhoidon varassa eläneet ja vangit oli rajattu etuuden ulkopuolelle. Näyttelijä Hanna Vahtikarin huomio kiinnittyi tähän yksityiskohtaan äitiyspakkauksen historiassa. Heräsi ajatus tarkastella hyvinvointivaltiota ja sen rakastettua symbolia naisvankien näkökulmasta: minkälaisin eri tavoin ja merkityksin he sanoittavat suomalaisen hyvinvointivaltion tarinaa? Vahtikari ja hänen työparinsa teatteripedagogi Elina Ylisuvanto toteuttivat kevään 2022 aikana työpajakokonaisuuden Kestilän uudessa naisavovankilassa. Työskentely perustui soveltavan teatterin menetelmiin ja sisälsi muun muassa ”unelmien äitiyspakkauksen” valmistamisen – lahjan lapsille, jotka asuvat erossa äideistään ja isoäideistään. 

Äitiyspakkaus ylisukupolvisena esineenä 

Tanja Vahtikarin tutkimus hankkeessa keskittyy äitiyspakkaukseen muistelukerronnassa merkityksiä saavana ja kokemuksia rakentavana ylisukupolvisena tunne-esineenä. Miten eri ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat henkilöt muistelevat kohtaamisiaan äitiyspakkauksen kanssa nykypäivässä ja minkälaisia tunteita he näihin kohtaamisiin liittävät? Äitiyspakkausmuistojaan kirjoittaneet rakentavat muistelussaan moninaisia jatkuvuuksia menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välille. Heidän muistonsa tuovat esille ylisukupolvisen kokemuksen. 

Esimerkiksi vauvan nukuttaminen äitiyspakkauksen laatikossa saa erityisen merkityksen, koska myös pienokaisen vanhemmat ja isovanhemmat ovat itse nukkuneet samanlaisessa laatikossa, ja koska näin on monissa muissakin suomalaisissa perheissä tehty. Kokemukset äitiyspakkauksesta eivät ole pelkästään yksilöiden kokemuksia, vaan myös yhteiskunnassa laajemmin jaettuja kokemuksia. Äitiyspakkausmuistot liittyvät osaksi laajempaa hyvinvointivaltion ja kansakunnan kokemuksen historiaa. Vaikka muistelijat ovat lähes yksituumaisia äitiyspakkauksen tärkeydestä, heidän kertomuksensa eivät silti ole identtisiä: myös äitiyspakkausmuistoja kuvaa niiden moniäänisyys. 

Entäpä miten äitiyspakkaus nähdään tulevaisuudessa? Todennäköisesti sen tarina saa jatkoa, mutta toivottavasti myös uusia merkityksiä. Pakkauksen sisältö on koko sen historian ajan kehittynyt suhteessa perheiden muuttuviin tarpeisiin. Äitiyspakkaukseen kytkeytyvä moniäänisyys saattaisi jatkossa tarkoittaa esimerkiksi perheiden suurempaa vapautta valita pakkauksen sisältämiä vaatteita ja tavaroita. Tällöin pakkauksista tulisi enemmän perheidensä näköisiä – kulttuurisesti tutumpia ja inklusiivisempia tai ympäristön kannalta kestävämpiä. Millä tavoin hyvinvointivaltion jaettu kokemus muuttuisi sisällöltään räätälöidyn äitiyspakkauksen myötä?  

*** 

Lue lisää hankkeesta:

Äitiyspakkaus tunne-esineenä: hyvinvointivaltion sosiomateriaalinen kokemus 1930-luvulta 2000-luvulle -hankkeen kotisivu

Kirjallisuutta: 

Harjula, Minna: Hoitoonpääsyn hierarkiat. Terveyskansalaisuus ja terveyspalvelut Suomessa 1900-luvulla. Tampere University Press, 2015. 

Helsti, Hilkka: Kotisynnytysten aikaan. Etnologinen tutkimus äitiyden ja äitiysvalistuksen konflikteista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2000. 

Kivimäki Ville, Suodenjoki Sami & Vahtikari Tanja (toim.): Lived Nation as the History of Experiences and Emotions in Finland, 1800-2000. Palgrave Macmillan, 2021. 

Koivu, Annariina, Y T. H. Phan, Ella Näsi, Jad Abuhamed, Brittany L. Perry, Salla Atkins, Mikko Perkiö, and Meri Koivusalo. The baby box: Enhancing the wellbeing of babies and mothers around the World. Kela Research: Kela, 2020. 

Korppi-Tommola, Aura: Terve lapsi – kansan huomen: Mannerheimin lastensuojeluliitto yhteiskunnan rakentajana 1920–1990. Mannerheimin lastensuojeluliitto, 1990. 

Reid, James, and David Swann. “Decolonising the Finnish Baby Box: A Sociomaterial Approach to Designing Interventions for Infant and Maternal Health and Well-being in Zambia.” Varhaiskasvatuksen Tiedelehti / Journal of Early Childhood Education Research 8, no. 2 (2019): 312–31.

Särkelä, Sanna: Vaippoja ja valistusta. Äitiyspakkauksen näkyvä ja näkymätön sisältö. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Kansantiede, 2013. 

Vahtikari, Tanja: Finns start life safe and sound with a baby box from the government, Psyche, 29 June 2021.