Miten meidät opetettiin ajattelemaan metsistä?

Talouskasvun merkitys on vahva oppikirjoissa, mutta riveillä ja niiden välissä risteilee merkityksien moninaisuus.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen rahoitettiin merkittäviltä osin metsätalouden tuottaman pääoman avulla. Metsäteollisuuden osuus Suomen tavaraviennistä on edelleen noin 18 prosenttia. Metsäalan tietojen mukaan alan vuosittainen verokertymä on vajaa neljä prosenttia koko Suomen verokertymästä.

Talouskehityksen oheisena vakiintui vuosikymmenien kuluessa ajattelutapa metsästä nimenomaan taloudellisen vaurauden lähteenä. Jo 1960- ja 1970-luvuilta lähtien ovat etenkin ympäristöliike sekä useat tutkijat pyrkineet tuomaan esiin metsän ekologisia, kulttuurillisia ja virkistyksellisiä merkityksiä. Nämä jäivät kuitenkin kansantalouden ja hyödyn kehitystarinan sivuhuomautuksiksi. Viime vuosina metsien moninaiset merkitykset sekä metsälajien ahdinko ovat nousseet julkisen keskustelun paraatipaikoille, ajallemme tyypillisesti varsin poleemisin äänenpainoin.

Koneen säätiön Metsän puolella -aloitteen rahoittamassa tutkimushankkeessa selvitämme, mitä metsän merkityksiä Suomen ja Ruotsin peruskoulujen oppikirjat ovat pyrkineet välittämään peruskoulun 1970-luvun alkuvuosista tähän päivään saakka. Oppikirjat ovat opetussuunnitelmien jatkeena oiva materiaali sen tutkimiseen, mitä oppilaille on kunakin ajanjaksona haluttu opettaa. Oppikirjat yhtäältä peilaavat ja toisaalta pyrkivät vakiinnuttamaan tai muuttamaan yhteiskunnallisia asenteita. Oppikirjojen tekijöiden haasteena on tiedon pakkaaminen tiiviisti ja kirjoittaminen peruskoululaisille ymmärrettävällä tasolla ja kiinnostavasti.

Oppikirjoissa on myös keskenään ristiriitaisia merkityksiä. Jo hankkeemme pilotointivaiheessa on ollut kiinnostavaa todeta, miten selkeästi oppikirjoissa on jo vuosikymmeniä sitten tuotu esiin kriittisiä äänenpainoja metsätalouden yksipuolisuutta kohtaan. Toisaalta metsien ekologinen kunto esitetään vieläkin usein alisteisena metsien tuottamalle taloudelliselle hyvinvoinnille. Metsä- ja lajikadon ongelmat tunnustetaan ikään kuin lisähuomautuksina sille, että Suomessa, “metsien maassa” metsät hyödyttävät yhteiskuntaa ja kansalaisia taloudellisesti.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana metsien moninaisten merkitysten esille tuominen on vahvistunut etenkin biologian oppikirjoissa. Vieläkin metsä- ja luontokato saatetaan esittää tapahtuvaksi ennen kaikkea trooppisissa sademetsissä, kaukana Pohjois-Euroopasta. Uudemmissa kirjoissa metsätalouden ongelmakohdista keskustellaan kuitenkin monipuolisesti. Lähinnä suojelualueiden kautta toteutettavan metsänsuojelun rinnalla on voimistunut jo vuosikymmeniä sitten lanseerattu ajatus metsien “monikäytöstä” ja mahdollisuuksista luonnonhoidollisiin toimenpiteisiin talousmetsissä. Suoraa kritiikkiä isoja hakkuita toteuttavia, paljon kuitupuuta käyttäviä valtiollisia ja yksityisiä toimijoita kohtaan on uudemmistakin oppikirjoista silti vaikea löytää. Niiden voiton tavoittelemiseen perustuvia intressejä ei juuri avata saatikka kyseenalaisteta.

On ymmärrettävää, että metsätalouden suuren kansantaloudellisen merkityksen vuoksi metsien roolia “vihreänä kultana” on korostettu kouluissamme ja oppikirjoissa. Yksi peruskoulun tärkeimmistä tehtävistä on itsenäisesti ja kriittisesti ajattelevien kansalaisten kouluttaminen. Tehtävän onnistumiseksi on tärkeätä nostaa esiin metsäsuhteemme ongelmallisia ja kuluttavia puolia. Näihin kuuluu metsien liikakäytön haittavaikutukset niin muille eliölajeille kuin lajikadon kerrannaisvaikutusten kautta myös meille ihmisillekin. Tärkeää on myös yhä paremmin ymmärtää ihmisen roolia osana ekosysteemejä, ei niistä erillisenä “luomakunnan kruununa”.

Metsiemme luonto- ja lajikadon edelleen jatkuessa on ilahduttavaa, että keskustelu metsien merkityksistä on virinnyt uudella tavalla paitsi oppikirjoissa, myös laajemmin julkisuudessa. Metsäteollisuuden suuret toimijat tunnistavat nykyään paremmin luontovaikutusten arvioimisen tarpeen, kuten muun muassa tänä vuonna julkaistu Luontoviisas metsätalous -esiselvitys paljastaa. Julkinen ja kaupallinen paine metsätalouden ja metsäkeskustelun monipuolistamiseksi on kasvanut viime vuosina.

Tutkijoina tavoitteenamme ja velvollisuutenamme on tuottaa mahdollisimman perusteellista, puolueetonta sekä yhä yksityiskohtaisempaa tietoa metsien moninaisten merkitysten muutoksista ja jatkumoista. Näin voimme tukea koulujamme, jotta oppilaat saavat laaja-alaisen ja syvällisen ymmärryksen yhteiskunnasta ja sen haasteista. Samalla olemme mukana luomassa pohjaa hedelmälliselle, kunnioittavalle ja avoimesti kuuntelevalle metsäkeskustelulle maissamme.

Sammanfattning på svenska

I vårt projekt studerar vi skogsnarrativ i svenska och finska läroböcker från början av grundskoleperioden fram till idag (1972-). I vår förstudie konstaterade vi att läroböckerna ger skogen motstridiga betydelser. Ett exempel är biologiböckerna där man ser en betydande kritik mot skogsbolagens och statens ensidiga skogsbruk redan på 1970-talet. Tanken om skogen som Finlands och Sveriges “gröna guld” är å andra sidan stark ända in i våra dagar och den tenderar att överskugga andra betydelser av skogen.

Med tanke på skogsbrukets nationalekonomiska betydelse är det förståeligt att det ekonomiska narrativet varit och är starkt. Samtidigt är en av grundskolans huvudsakliga uppgifter att uppfostra kritiska samhällsmedborgare som är kapabla att handskas med dagens och framtidens samhälleliga utmaningar. Våra skolor kan lyckas med detta uppdrag bara om läromedlen öppet diskuterar problemen med skogsbruket i Norden och erbjuder perspektiv som utmanar tanken om skogen som en primärt ekonomisk resurs. Om skolorna ska lyckas med detta uppdrag bör åtminstone läroböckerna, som fortfarande spelar en stark roll i undervisningen, öppet diskutera problemen med skogsbruket i Norden. Det är viktigt att erbjuda perspektiv som utmanar tanken om skogen som en primärt ekonomisk resurs.

Summary in English

In our project, we study the ways school textbooks in Finland and Sweden have portrayed the forests of each country during the comprehensive school period (1972–today). We place a special focus on the meanings these books give to forests: do they portray forests primarily in terms of economy and productivity, cultural recreation, ecology, or climate change mitigation (carbon sinks)?

Already in the pilot study for our project we discovered that the national economic narrative is strong in the textbooks, and up to the present day: forests are still seen as the “green gold” of the Nordic region. At the same time, even a single textbook often includes conflicting meanings and narratives. Especially in biology textbooks, we see an important ecological criticism toward the one-sided way forestry has been carried out in Finland and Sweden. This critique is already present in the textbooks from the 1970s even though the discussion of more sustainable forestry has gained ground in the public sphere in Finland and Sweden only quite recently.

Given that forest economy is an important part of the national economies of both countries, it is in many ways understandable that the national economic narrative of forests has received considerable attention in the textbooks. One of the principal goals and purposes of the Nordic comprehensive schools is to foster citizens who can face current and future societal challenges. To meet this goal, the schools and textbooks will need to talk critically about environmental destruction in our forests and challenge the idea of forests as primarily an economic resource.