Mitä sä änkytät? Yhteiskunnallista vaikuttamista tieteen ohella

Änkyttämiseen liittyy monia ennakkoluuloja, joilla on negatiivisia vaikutuksia änkyttävien henkilöiden hyvinvointiin. ”Mitä sä änkytät” -hankkeessa tutkitaan änkytykseen kohdistuvia asenteita ja pyritään vähentämään änkyttämiseen liittyvää stigmaa sekä lisäämään tietoisuutta änkytyksestä.

Milloin viimeksi olet kuullut, kun joku änkyttää? Minkälaisia ajatuksia se sinussa herätti, tai mitä ylipäätään tiedät änkytyksestä? Onko sinulla kenties jotain ennakkokäsityksiä tai stereotypioita änkytykseen liittyen? ”Mitä sä änkytät?” on Koneen Säätiön rahoittama hanke, jonka tavoitteena on tutkia änkytykseen kohdistuvia asenteita suomalaisessa yhteiskunnassa, lisätä ymmärrystä erilaisten puhetapojen monimuotoisuudesta, vahvistaa änkyttävien yksilöiden toimijuutta sekä vähentää erilaisiin puhetapoihin liittyviä ennakkoluuloja ja syrjintää.

Änkytykseen liittyvät ennakkoluulot ja stigma

Kehityksellinen änkytys on jo lapsuudessa ilmenevä ominaisuus, jossa puheessa esiintyy tahattomia äänteiden ja tavujen toistoja, venytyksiä ja jumiutumisia. Noin prosentti kaikista aikuisista änkyttää. Aikuisilla ilmenevä änkytys on yleensä pysyvä puheen ominaisuus, eikä siihen ole tällä hetkellä saatavilla parantavaa hoitoa. Yhteiskunnassamme onkin siis paljon henkilöitä, jotka kuuluvat vähemmistöön änkytyksestä johtuvan poikkeavan puhetavan vuoksi.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että änkyttävään puheeseen liitetään erilaisia ennakkoluuloja, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti änkyttävien henkilöiden hyvinvointiin ja osallisuuteen monella elämän osa-alueella. Änkyttävien henkilöiden voidaan esimerkiksi ajatella olevan luonnostaan persoonaltaan ujoja, vetäytyviä ja jännittyneitä, mikä ei pidä paikkaansa. Usein myös virheellisesti ajatellaan, että änkytys johtuu psykologisista syistä.

Erilaiset änkytykseen liitetyt ennakkoluulot ja stigma voivat johtaa siihen, että yhteiskunnassamme änkyttäviä henkilöitä väheksytään ja syrjitään useissa eri tilanteissa. Esimerkiksi työpaikoilla änkyttävien henkilöiden ammattitaitoa voidaan epäillä ja sopivuutta erilaisiin työtehtäviin rajoittaa. Änkytys ja siihen liitetty stigma lisäävät myös riskiä erilaisille mielenterveyden häiriöille.

Änkytystietoisuuden lisääminen ja stigman vähentäminen

Tieteen tekemisen ohella Tampereen yliopistossa koordinoidun hankkeemme yksi keskeisistä tavoitteista on tuoda änkytys näkyvämmäksi osaksi yhteiskuntaamme lisäämällä änkytystietoisuutta sekä keskustelua änkyttävien ja ei-änkyttävien henkilöiden välille.

Vuosittain 22. lokakuuta vietetyn kansainvälisen änkytystietoisuuspäivän kunniaksi hankkeemme avasi nettikeskustelupalstan, jonne kuka tahansa taustasta riippumatta sai osallistua nimettömästi keskustelemaan änkytyksestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Hankkeemme jäsenten lisäksi keskustelupalstalla kävi kommentoimassa ihmisiä monista eri taustoista lähtien. Mukana oli muun muassa änkyttäviä henkilöitä, ei-änkyttäviä henkilöitä, änkyttävän henkilön läheisiä, puheterapeutteja ja puheterapeuttiopiskelijoita.

Keskustelussa nousi esille useita eri teemoja. Änkyttävät henkilöt olivat tulleet hakemaan toisiltaan vertaistukea. Lisäksi keskustelualueella pohdittiin, miten änkytyksen kanssa voisi toimia avoimemmin esimerkiksi työpaikoilla. Eräs änkyttävä osallistuja kommentoikin, kuinka änkyttävä henkilö voi olla erilaisen puhetapansa vuoksi ikään kuin ”kaapissa”, jolloin änkytyksestä ei todellisuudessa tiedä kovinkaan moni. Tällainen piilottelu voikin olla ajoittain raskasta, ja piilottelun lopettaminen voi puolestaan antaa mahdollisuuden olla enemmän oma itsensä. Toinen työelämään liittyvä teema koski uravalintoja ja sitä, mihin ammatteihin änkyttävä henkilö voikaan hakeutua. Yhteiskunnassamme olisikin tärkeä pohtia, että onko änkytys todellisuudessa este kovinkaan monelle ammatille, vai onko ajatus änkytyksen rajoittavuudesta tietyissä ammateissa enemmänkin seurausta vääränlaisista ennakkoluuloista ja käsityksistä.

Myös ei-änkyttävät henkilöt jakoivat palstalla kokemuksiaan. Eräs osallistuja ei ollut itse tavannut änkyttävää henkilöä työpaikallaan, mutta hän kertoi miehensä kokemuksista. Mies oli kuvaillut, kuinka oli kovasti tehnyt mieli täydentää änkyttävän työkaverinsa lauseita loppuun tämän puolesta. Tällainen ei-änkyttävien usein hyvää tarkoittava toiminta voidaan kuitenkin kokea loukkaavana, sillä änkyttävä henkilö tietää kyllä itse, mitä haluaisi sanoa ja miten lauseensa lopettaa. Siksi olisikin tärkeä lisätä keskustelua änkyttävien ja ei-änkyttävien henkilöiden välille siitä, miten änkyttävään puheeseen olisi hyvä suhtautua vuorovaikutus- ja kommunikointitilanteissa. Myös ei-änkyttävät henkilöt kokivat tällaisen änkytystietoisuuden lisäämisen hyödylliseksi.

Änkytystietoisuuspäivän tempauksen lisäksi hankkeemme on tehnyt yhteiskunnallista vaikuttamista myös sosiaalisessa mediassa. Tutkimusapulaisemme Oskari Piilonen, juuri puheterapeutiksi valmistuva änkyttävä henkilö itsekin, on tehnyt videoita, joissa käsitellään muun muassa änkytyksen ilmenemismuotoja ja taustoja sekä ihmisten yleisiä ennakkoluuloja änkytykseen liittyen. Videoilla on ollut satojatuhansia katsojia. Änkytystietoisuuspäivän keskustelupalstalla usea änkyttävä henkilö kertoi, kuinka he ovat kokeneet videot sekä änkytyksen näkyville tuomisen todella tärkeiksi. Myös somekanavien kautta saamamme palaute kertoo, kuinka paljon tarvetta tällaiselle hankkeelle on ollut.

”Mitä sä änkytät” -hanke kannustaakin jokaista pohtimaan omia ajatusmalleja ja ennakkoluuloja erilaisia puhetapoja kohtaan. Lisätietoa hankkeesta löytyy nettisivuiltamme (https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/puheen-monimuotoisuus-ja-siihen-kohdistuvat-yhteiskunnalliset-asenteet) sekä sosiaalisen median tileiltämme Instagramista (https://www.instagram.com/mitasaankytat/) ja TikTokista (https://www.tiktok.com/@mitasaankytat).