Metsäsanoista metsätekoihin -hankkeessa tutkitaan metsädiskursseja

Sanonnan mukaan on helpommin sanottu kuin tehty, mutta sanonta jättää huomiotta sen, miten sanotaan. SeedLING-tutkimushanke keskittyy juuri tähän. Miten metsäpuhe kielentää metsätoimia ja piilottaa niiden todellisia vaikutuksia ja tarkoituksia?

Miten erilaiset toimijat käyttävät kieltä ja kehystävät metsien käyttöön liittyviä toimintatapojaan? Miten kansalaiset voisivat ymmärtää paremmin, mistä metsäkeskustelussa on kyse? Nämä ovat työskentelymme avainkysymyksiä. Tutkimushankkeen lähtökohtana on ekolingvistiikka eli kielentutkimus, joka tarkastelee, miten ihmisen ja luonnon suhde rakentuu kielen välityksellä. Tavoitteenamme on tunnistaa sekä tuottaa vaihtoehtoisia diskurssimalleja, joiden avulla metsäsanat voivat johtaa kestävämpiin metsätekoihin.

Kielitieteellistä osaamista ryhmäämme tuovat hankkeen vastuullinen johtaja, kielten oppimisen ja opettamisen professori Minna Maijala ja englannin yliopistonlehtori Attila Krizsán. Salla-Riikka Kuusalu on ekologi ja sekä englannin kielen että biologian yliopisto-opettaja. Digitaalisen kielentutkimuksen professori Veronika Laippala ja projektitutkija Telma Peura vahvistavat ryhmää kvantitatiivisten menetelmien tuntemuksellaan. Toisena projektitutkijana työskentelevä Assi-Jutta Kuusela työskentelee raakkuaineiston parissa ja hoitaa hankkeen viestintää.

Sanojen ja tekojen välinen yhteys metsäkeskustelussa

Suomessa monet haluavat olla metsän puolella, ja tämä näkyy myös kielen käytössä. Metsäyhtiöt arvostavat puuta hyödykkeenä, kun taas luonnonsuojelun näkökulmasta metsä on arvokas sekä itsessään, että lukuisten eliöiden monimuotoisena elinympäristönä. Molemmat osapuolet toivovat metsiemme hyvinvointia, mutta siinä missä metsätalous haluaa edistää suorarunkoisten ja tuholaisvapaiden puiden määrää, sekä yhden tai kahden puulajin puusukupolvi kerrallaan tapahtuvaa kasvatusta, luonnonsuojelun näkökulmasta terveessä metsässä on myös lahopuuta, useita puusukupolvia ja mahdollisimman monia eri puulajeja, sekä näiden kanssa tasapainossa eläviä eliölajeja. Samoista sanoista kumpuavat asenteet ja teot voivat siis olla hyvinkin erilaisia. Tällaisia ristiriitoja pyrimme tuomaan esille ekolingvistisestä näkökulmasta. Hankkeen aikana tehdään myös käytännöllinen opas kaikkia saataville metsädiskurssien ymmärtämiseksi. Ehkä työstämme voisi muodostua kartta, jonka avulla metsäpuheen ryteikköihin ei enää eksy.

Tutkimusta ohjaavan ekofilosofiamme taustalla on ajatus metsien käytön ja suojelun vahvemmasta tasapainosta ekologisen kantokyvyn ja muunlajisten eliöiden näkökulmasta. Elokuinen raakkutapaus herätti meissä surua uhanalaisten simpukoiden puolesta mutta toisaalta myös tutkijoille ominaisen uteliaisuuden. Millaisin kielen keinoin tapausta käsiteltiin? Kenen näkökulmasta raakkutuhosta kerrottiin? Kuultiinko raakkujen omaa ääntä lainkaan? Tutkimme kolmen median uutisotsikointia tapahtuneesta, sillä tahdoimme antaa oman panoksemme raakkujen puolesta kielitieteellisen analyysin kautta. On ollut mielenkiintoista huomata, että otsikoissa käytettiin paljon eri alojen asiantuntijoiden sitaatteja, mutta raakkujen oma ääni jäi muiden toimijoiden varjoon.

Suomalaisten asenteet metsiä kohtaan

Yhtenä hankkeen tavoitteena on selvittää, mitä metsistä puhutaan ja millaisia asenteita metsiä, metsänkasvatusta ja metsien suojelua kohtaan voidaan löytää suomalaisten käymistä keskusteluista. Aineistona ovat metsäaiheiset postaukset Suomi24-keskustelufoorumilta, joka tunnetaan yleisenä suomalaisten mielipidevarastona. Vuosikymmeniä kattavan aineiston analyysissa hyödynnettiin algoritmia, joka etsi foorumilta keskusteluja, joissa mainittiin metsänhoitoon ja muuhun metsän käyttöön liittyviä avainsanoja. Laajan aineiston lukemiseen käytimme topiikkimallinnusta, jonka avulla aineistosta voidaan tunnistaa automaattisesti teemoja ja niihin liittyviä avainsanoja. Löytämämme topiikit painottuivat metsänhoitoon, metsätalouteen ja erityisesti avohakkuisiin.

Alustavista tutkimustuloksista on käynyt ilmi, että talousnäkökulma hallitsee suomalaista metsäkeskustelua. Tutkitun aikavälin loppupuolella hiilinielukeskustelu ja ilmastonäkökulma ovat kuitenkin kasvaneet. Kaikkia aiheita yhdistää keskustelun polarisoituminen, ja alansa asiantuntijoita kokivat olevansa niin metsänomistajat kuin luonnonsuojelun puolestapuhujat. Ratkaisujen löytyminen vaatii kuitenkin yhteisymmärrystä globaalien haasteiden edessä. Tutkimushankkeen yhtenä tärkeänä haasteena tuleekin olemaan se, miten saisimme metsäkeskustelussa kuuluville sen äänen, joka puhuu metsien itsensä, niissä elävien eliöiden, sekä koko planetaarisen terveyden puolesta.