Tarinat ja julkaisut

Kaivolla-blogi

19.04.2022

Mansia verkossa – Siperian alkuperäiskansan omakielinen media

Kuva / photo: Csilla Horváth

Mansi on vakavasti uhanalaisen alkuperäiskansan kieli, jota puhutaan enimmäkseen Venäjän federaation Hantien ja mansien autonomisessa piirikunnassa Länsi-Siperiassa. Kieli kuuluu uralilaiseen kielikuntaan, ja sillä on Venäjän uusimman väestönlaskennan mukaan noin 900 puhujaa. Postdoc-tutkijat Csilla Horváth ja Susanna Virtanen sekä mansinkielinen toimittaja Tamara Merova ovat laatimassa mansinkielistä oppikirjaa yliopisto-opiskelijoille.

Mansin kielen kulttuurin systemaattinen tutkimus ja dokumentointi alkoivat vasta 1800-luvun puolivälissä. Lähes sadan vuoden ajan erityisesti suomalaiset ja unkarilaiset tutkijat matkustivat Länsi-Siperiaan kerätäkseen aineistoa sukukieliään puhuvien kansojen perinteistä ja nykyelämästä. Tutkijoiden kiinnostusta ei motivoinut pelkästään kielitieteellinen uteliaisuus vaan myös halu ymmärtää paremmin suomalaisten ja unkarilaisten esihistoriaa.

Oppikirja moderniin käyttöön

Tutkimuksen painopiste on 2000-luvulle tultaessa muuttunut. Mansin kielen tarkastelusta on tullut paitsi juurien tai kansallisen identiteetin etsintää, myös yleiskielitieteellisen tutkimuksen ja uhanalaisten kielten suojelun kannalta oleellista. Koneen Säätiön rahoittaman hankkeemme tavoitteena on toimittaa ja julkaista mansin kielen alkeisoppikirja yliopisto-opiskelijoille. Periaatteenamme on käsitellä mansia elävänä kielenä, joka on matalasta puhujamäärästään huolimatta yhtä tehokas käytettäväksi jokapäiväisessä viestinnässä kuin mikä tahansa muu elävä kieli. Emme tarjoa opiskelijoillemme kansanrunoustekstejä tai muita perinteisesti käytettyjä lähteitä vaan romantisoimatonta realistista tietoa nykyajan mansin kielestä ja mansien elämästä.

Perinteisestä moderniin: kaksi akany-nukkea (alun perin luotu kuolleiden perheenjäsenten muistamiseen, nykyään myös lelu) ja Saint-Exupéryn Pikku Prinssin mansinkielinen käännös. 2022.

Maailman kielten tarkka kokonaismäärästä tai uhanalaisten kielten tarkka määrä ei edes ole tiedossamme. Valitettava totuus kuitenkin on, että suurin osa nyt puhutuista uhanalaisista kielistä ei todennäköisesti selviä seuraavan vuosisataan asti. Kielitieteilijät ja muut asiantuntijat reagoivat tilanteeseen erilaisin dokumentointi- ja elvyttämisohjelmin estääkseen kielellisen monimuotoisuuden katoamisen. Koska uhanalaiset ja alkuperäiskansojen kielet kuitenkin sijaitsevat epätasaisesti eri puolilla maailmaa, myös niitä tutkivat asiantuntijat joutuvat tekemään valintoja tutkimusmatkakohteiden suhteen.

Vaikka ulkomaisten tutkijoiden läsnäolo Venäjällä on ollut enemmän tai vähemmän jatkuvaa vuosisatojen ajan, kontaktit Siperiaan ovat olleet satunnaista ja täynnä haasteita. Lyhyen suhteellisen vapaan tutkimusajanjakson (Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1991) ja Internet-kattavuuden leviämisen (2000-luvun jälkipuoliskolta alkaen) jälkeen elävät yhteydet ja nykytietämys ovat jälleen harvinaisuudessaan arvokkaita. Venäjän ja Ukrainan välinen sota tekee kenttätöiden suunnittelun ja uusien kontaktien luomisen lähes mahdottomaksi.

Tamara Merova Helsingissä. Kaksi kuukautta kestäneen oleskelunsa aikana Merova dokumentoi innokkaasti näkemäänsä ja kokemaansa mm. kuvaten lyhyitä videoita mansinkielisen ääniselostuksen kanssa. 2020.


Oppikirjan pääasialliset toimittajat ovat postdoc-tutkijat Csilla Horváth ja Susanna Virtanen, joista molemmilla on pätevyys ja laaja kokemus kielipedagogiikasta ja mansin kielen tutkimisesta sekä myös kenttätyöstä. Projektin kolmas osallistuja on mansinkielinen toimittaja Tamara Merova, joka on paitsi mansin kielen kehittämisen ja säilyttämisen johtavia asiantuntijoita, myös pätevä mansin kielen opettaja.

Vähemmistökielen näkyvyyden rajat

Vaikka mansin kielen ja kulttuurin arvostus on viime aikoina noussut, kielen rooli venäjävaltaisessa monikielisessä ympäristössä on vähäinen. Mansin kielen käyttö on melko rajallista: perhepiirissä puhutun kielen ja viimeaikaisten ruohonjuuritason aloitteiden lisäksi kieltä ei juuri käytetä virallisemmissa yhteyksissä. Hallinnosta ja koulutuksesta se puuttuu lähes kokonaan. Myös mansiyhteisön etujen edistämismahdollisuudet ovat varsin rajalliset, koska mansia ei useinkaan edes käsitellä yhtenä itsenäisenä kielenä, vaan yhdessä nipussa hantin ja alueen muiden alkuperäiskansojen kielten kanssa.

Mansit ja hantit joutuvat jakamaan yhteisen käyttötilan myös mediassa. Vuonna 1989 perustettu merkittävä mansinkielinen sanomalehti Luima Seripos (”pohjoinen aamunkoitto”) julkaistaan ​​yhdessä hantien sanomalehden Hanti Jasangin (”hantien sana”) kanssa. Mansilehdistö (yhdessä hantinkielisen vastineensa kanssa) on paikallishallinnon rahoittama ja – kuten kaikki mediayritykset – Venäjän federaation joukkoviestimien valvonnasta vastaavan toimeenpanoviraston valvonnassa.

Omakielisen median ulottuvuudet

Luima Seripos ja Hanti Jasang pyrkivät ensisijaisesti tiedottamaan paikallisille alkuperäiskansojen lukijoille piirikunnan tapahtumista, mutta lisäksi he pyrkivät pitämään lukijat ajan tasalla alkuperäiskansojen elämästä. Koska monet etniset hantit ja mansit, kuten myös muiden kansallisuuksien edustajat puhuvat vain venäjää, mansin- ja hantinkielisten uutisten lisäksi lehtien toimittajat ovat julkaisseet myös mansin- ja hantinkielisten artikkeleiden venäjänkielisiä käännöksiä vuodesta 2013 lähtien. Samalla alettiin julkaista myös suoraan venäjäksi kirjoitettuja uutisia.

Hanti-Mansijskin Mona Lisa. Katutaiteilija J84 (Vladislav Aleev). Fresko opiskelijoiden ruokasalissa. Maalauksen taustalla on länsisiperialaisia ​​maisemia ja perinteisiä alkuperäiskansojen telttoja. Kuva on koottu mosaiikeista, jotka kuvaavat nykyajan kaupunkielämän elementtejä. 2015.

Lehtien digitaalinen alusta Ханты манси мир (”hantien ja mansien maailma”) on linkitetty sosiaalisen median eri kanaviin laajemman julkisuuden saamiseksi, ja sosiaalisen median seurantatilastojen mukaan näin on onnistuttukin löytämään uusia lukijoita. Erityisesti politisoitumattomat yhteiskunnalliset kehityshankkeet, kuten koulujen ja sairaaloiden rakentaminen tai saneeraus, ovat suosittuja, mutta viime aikoina on kiinnitetty paljon huomiota myös Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäykseen. On syytä mainita, että vaikka valtion rahoittaman ja valtion ylläpitämän median on täytettävä valtion propagandan vaatimukset, mansinkielisen lehden toimittajat ovat kuitenkin onnistuneet välittämään eriäviä ​​mielipiteitä myös Ukrainan sodasta.

Uusille käsitteille uudissanoja

Luima Seriposille työskentelevät toimittajat eivät ole koulutettuja toimittajia, mutta lähes kaikki ovat päteviä mansin kielen ja kirjallisuuden opettajia. Koulutuksesta riippumatta heidän työnsä on korvaamatonta, paitsi kansalaisten tiedonsaannin ja näkökulmien välittämisen kannalta, myös kielen kehittämisen ja täysimittaisen käytön kannalta. Kun mansinkielisessä lehdessä esitellään uusia aihepiirejä, toimittajat eivät vain kirjoita reportaasia, vaan heidän on myös luotava uusia mansinkielisiä sanoja ja fraaseja uusille ilmiöille. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Internet, joka mahdollistaa tämänkin kirjoituksen julkaisemisen, Luima Seriposin lukemisen ja yhteydenpidon natiiviasiantuntijaamme: Internet on mansin kielellä ищхӣпыӈ ут, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”ihmeellinen asia”, siis jonkinlainen nykymaailman ihme.

Mansien lehti Luima Seripos raportoi Helsingin yliopiston mansin kielen etätunneista.

Kirjoituksen ovat laatineet postdoc-tutkijat, mansin kielen oppikirjan toimittajat Susanna Virtanen ja Csilla Horváth.

Kuvat: Csilla Horváth.

Kirjoituksen yhtenä lähteenä on käytetty Tamara Merovan laatimaa esitystä Анализ национальных медиаресурсов ”Ханты Ясанг” и ”Луима Сэрипос” на предмет читательской активности  (”Lukija-aktiiviuteen perustuva analyysi alkuperäiskansojen mediaresursseista Hanty Jasang ja Luima Seripos”), jonka hän piti alkuperäiskansojen oikeuksien ja etujen suojelua käsittelevässä tieteellisessä konferenssissa (Защита прав и интересов коренных малочисленных народов севера посредством междисциплинарных исследований) maaliskuussa 2022.