Luokka ruumiissani

Miten luokkataustani tulee näkyväksi ruumiillisuudessani? Mitä työväenluokkaisuus 2010-luvulla merkitsee? Minkälaista ruumiillisuutta ja toimijuutta historiani piirtää minuun? Miten taustani läpäisee kehonkuvani? Entä liikkeeni? Näihin kysymyksiin pureutuu Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke, johon kirjoittajat Laura Lehtinen ja Elsa Heikkilä ovat saaneet ponnistusapurahan Koneen Säätiöltä.

Elsa: Havahduin oman työväenluokkaisen taustani vaikutukseen identiteetissäni, minuudessani sekä toimijuudessani, tutustuessani Joensuun yliopistonlehtori Mari Käyhkön tutkimukseen aiheesta. Myöhemmin löysin muitakin kiinnostavia tutkimuksia, jotka pureutuvat samoihin kysymyksiin sekä sosiologiasta että feministisestä tutkimusperinteestä.

Olen kasvanut työläisperheessä, jossa kokoonnuttiin vappuisin kunnioittamaan luokkasodassa aatteensa puolesta surmattujen työläistovereiden muistoa. Äitini on aktivisti ja isäni kirvesmies. Perheeni ensimmäiset korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat omat sisarukseni. Ajattelen, että tämä on vaikuttanut monella eri tasolla identiteettiini ja kehonkuvaani.

Minulla on oma historiani ja se, miten se on läsnä ruumiissani. Minulla on ruumiini. Ruumiissani luokkani tulee joka päivä näkyväksi eleissäni, olemisessani, puheessani, vaikka olen korkeakoulussa oppinut uudenlaisia tapoja puhua ja olla. Akateemisessa ympäristössä olen toisinaan kokenut tarvetta piilotella omaa taustaani, omaa vajavaista sivistystäni tai huonoa englannin kielen taitoani.

Laura: Minä tulen akateemisesti kouluttamattomasta yksinhuoltajaperheestä, jossa oli pärjäämisen ja ulospäin näyttämisen tarve. Melkein kaikkea toimintaani sävyttää riittämättömyyden tunne sekä niin kutsuttu huijarisyndrooma eli pelko huijariksi paljastumisesta, siitä, etten todellisuudessa ole niin kyvykäs kuin minun kuvitellaan olevan ja etten olekaan ansainnut asemaani. Huomaan toistavani samankaltaisia toiminta- ja ajattelumalleja kuin sukuni edellisten sukupolvien naiset – tosin varmasti hiukan erilaisilla elämänaloilla. Kokemukseni riittämättömyydestä liittyvät niin älyllisiin resursseihini kuin ruumiinkuvaani. Luokkia käsittelevät sosiologian tekstit, joihin olen tutustunut, kertovat, etten ole kokemusteni kanssa yksin. Työväenluokkaisella taustallani voi olla vaikutusta kokemaani häpeään ja alemmuuteen. Toisaalta olen hyvin ylpeä punaisesta taustastani ja siitä, että äidinäitini on ollut poliittisesti aktiivinen työikäisenä ja vielä eläkkeelläkin. Tästäkin huolimatta kokemusmaailmassani on olemassa jotakin sellaista rakenteellista ja ääneenlausumatonta, joka saa tuntemaan yhteiskunnallista arvottomuutta.

Erityisesti kanavoin tätä tyytymättömyyden ja riittämättömyyden tunnetta ruumiiseeni, sillä ruumiini on – ainakin periaatteessa – muokattavissa, toisin kuin muka vajavainen älyllisyyteni tai rahvas taustani. Voin ajatella, että kun työstän ruumistani vähän enemmän tiettyyn suuntaan, lopulta voin hyväksyä sen tai piilottaa sen täydellisyyden alle heikkouteni. Tai kun saavutan jonkun ihannekehon, joka pystyy kaikkeen, voin tuntea itseni varmemmaksi ja voimakkaammaksi ammatissani, koreografina ja tanssijana. Tämä on tietysti järjetöntä, mutta näin häpeän psykologia taitaa toimia. Toisaalta tyytymättömyys ja paljastumisen pelko ajavat minua työskentelemään aina täysillä ja yrittämään yhä enemmän. Siinä on positiivisetkin puolensa.

Elsa: Olen kokenut taiteen tekemisessä paljon ulkopuolisuutta ja riittämättömyyttä. Minulla oli vahva kokemus siitä, että puhun väärällä tavalla ja että joidenkin muiden puhe tai työ on arvokkaampaa. Tällaiset kokemukset ovat olleet osa ammatti-identiteettiäni pitkään. Nyt tuntuu tärkeältä syventyä luokkakysymyksiin ja antaa tilaa työväenluokkaisesta taustasta tuleville taiteilijoille.

Hankkeeseemme kuuluu kolme vaihetta: 1) taustoitus avoimissa työpajoissa 2) teosprosessi ja esitykset sekä 3) seuraukset ja jatkoelämä. Työpajavaiheessa kutsumme esittävien taiteiden ammattilaisia avoimiin, maksuttomiin lukupiireihin ja tutkimuksellisiin, liikkeellisiin työpajoihin kevään 2019 aikana. Lukupiireissä ja työpajoissa syvennytään eri luokkataustoista tulevien taiteilijoiden kokemuksiin ja niistä kumpuavaan ruumiillisuuteen. Aihetta taustoitetaan teksteillä, jotka käsittelevät erityisesti luokan kulttuurisia merkkejä sekä luokkaretkeilyä eli luokasta toiseen siirtymistä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Avoimien työpajojen aikataulu

Lukupiiri: 02.05.2019, klo 10–14, Oodi-kirjasto, Helsinki

Liikkeelliset työpajat: 23.05.2019, klo 10–14, Teatterikorkeakoulu, 24.05.2019, klo 10–14, Teatterikorkeakoulu.

Facebook-sivu ja -tapahtuma

Lisätiedot ja ilmoittautumiset:

Elsa Heikkilä, nollapiste.tanssi@gmail.com, 040 765 57 23