Tarinat ja julkaisut

15.06.2017

Locating: Museum of Impossible Forms

Museum of Impossible Forms (MIF) on vuonna 2017 perustettu, Kontulassa toimiva vaihtoehtoinen kulttuurikeskus. Sen muodostavat taiteilijat, näytteilleasettajat, taidealan työntekijät ja ”Muut”. Olennainen osa MIF:n toimintaa ovat tutkimus sekä kokemusten että rinnakkaisten henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten historioiden esitteleminen. Pyrkimyksemme on ymmärrettävyys – uudenlainen sanasto. MIF:n ytimen muodostavat monikielinen kirjasto, multimedia-arkisto sekä työpaja- ja näyttelytila. Keskus järjestää ohjattuja diskursiivisia taidehankkeita ja tilaisuuksia normikriittiseen keskusteluun dekolonialismista, postkolonialistisesta feminismistä ja queer-teoriasta. MIF on tarkoitettu vapaaksi tilaksi, jossa on tarkoitus käyttää omaa kompetenssiaan ja osaamistaan sen yhteisön hyväksi, jonka osa me olemme, ja tukea kulttuurityötä, joka on aivan liian usein alipalkattua ja aliarvostettua. MIF haluaa tehdä kulttuurista entistä hajautetumpaa ja vähemmän elitististä sekä tuottaa sitä yhdessä yhteisön kanssa omana luovana yhteisönään.

Kontula syntyi utopistisena projektina itsenäisen Suomen 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Se rakennettiin pääasiassa 1960- ja 1970-luvuilla. 1990-luvun alussa Kontulaa koettelivat Neuvostoliiton romahduksen aiheuttaman laman seuraukset ja maahanmuuttoaalto Lähi-idästä, Afrikasta, Itä-Euroopasta ja Venäjältä. Nykyään Kontulan ostoskeskuksen, jossa MIF:kin pitää majaansa, liikeyritykset palvelevat demografisesti yhä laajenevan yhteisön tarpeita (irakilaisia ja syyrialaisia ruokapaikkoja, maahanmuuttajien pitämiä partureita, kampaamoja ja leipomoja). Siitä on syntynyt yhteisöllisiä hybridiympäristöjä, jotka ovat elvyttäneet kuolevia ostoskeskuksia palvelemaan omia tarpeitaan ja yhteydessä oman kulttuurinsa esitysperinteisiin luovat uudelleen oman keskuksensa nykyaikaisena instituutiona.

Me Museum of Impossible Formsin jäsenet haluamme kietoa oman taiteellisen ja kuratoriaalisen toimintamme näihin hegemoniavastaisiin konteksteihin. MIF:n jäseniä voi luonnehtia ilmaisulla “border thinkers[2]”. He ovat taustaltaan suomalaisia, ulkomaalaisia ja/tai maahanmuuttajia. Tällaiset hankkeet ovat merkityksellisiä, sillä ne toimivat marginaalissa – marginaalissa suhteessa kaupungin kaupallisiin, historiallisiin ja poliittisiin keskuksiin. Historiasta tiedämme, että vaikka marginalisoidut alueet ovat kulttuurisesti alikehittyneitä, se ei tarkoita, etteikö niissä olisi kulttuuria. Se vain on yleensä ollut näkymättömissä ja kuulumattomissa hallitsevan keskuksen näkökulmasta. Voimmeko muodostaa näihin yhteisöihin yhteyksiä, jotka ovat aitoja, eettisiä ja sisäsyntyisesti merkitseviä? Haluamme viedä kulttuurilta sen keskitetyn ja elitistisen aseman. Tavoitteemme ei ole viedä kulttuuria “kulttuurisiin autiomaihin”, vaan luoda kulttuuria yhdessä yhteisön kanssa, sen omana luovana kollektiivina. Tämä projekti kyseenalaistaa dynamiikan, joka määrää taiteen roolin omassa ympäristössään.

MIF-kollektiivin perustivat Punavuoressa kolmen vuoden ajan menestyksekästä galleriaa pitäneen Third Space -kollektiivin entiset ja nykyiset jäsenet. Third Spacen synnytti pakkotilanne, jonka aiheutti Suomen taidemaailman marginaalissa olevien taiteilijoiden pula sopivista tiloista. Pakkotilanteella tarkoitamme tarvetta arvioida uudelleen Suomen taidegalleriajärjestelmän ylläpitämää elitismiä, tarvetta itsenäisyyteen ja kriittisyyteen olematta silti irrallaan yhteiskunnasta sekä tarvetta tilalle, jossa epäonnistuminen on tervetullutta vastanormatiivista toimintaa. Koska työskentelemme kollektiivina, tämä pakkotilanne kohtasi toistuvasti näiden marginaalien toiseuden

Näiden pakkotilanteiden aiheuttama jännitystila on suunnannäyttäjä The Museum of Impossible Forms -kollektiiville, joka pyrkii luomaan kuraattorin ja kriitikon Okwui Enwezorin sanoin ”taiteellisen tuotannon rinnakkaisia talouksia”, ei ”vaihtoehtoisia tiloja” – tarkoituksena tavoittaa Helsingin taidemaailman lisäksi myös itse marginalisoidut yhteisöt. Talous on arkipäiväinen käsite, joka herättää suuria tunteita. Aina, kun leikittelemme käsitteellä – esimerkiksi kun ajattelemme sitä vaihtoehtoisilla tavoilla tai pyrimme luomaan ”rinnakkaista taloutta” – se herättää huomiota. Otamme normaalin arkijärjen osaksi muodostuneen käsitteen ja pyrimme hyödyntämään sitä ei-kapitalistisen kehityksen projekteissa. Jos hylkäämme tämän käsitteen ja turvaudumme talouden ulkopuoliseen ontologiaan, vaarana on, ettei meitä huomioida. Jos taas käsittelemme yhdessä ”taloutta”, ”rinnakkaisuutta” ja ”yhteisöä”, käytössämme on nykyajalle merkityksellisiä arvoja, kuten yhteiskunnallinen osallistaminen ja keskinäiset riippuvuussuhteet, ja pystymme muuttamaan ”talouskäsitteen” alustaksi eettisten selviytymisen ja menestymisen menetelmien tutkimiselle.

Ensimmäisen vuotemme näyttelyjen teema on Pedagogical Forms. Miten kirjojen tekeminen, monikielisen kirjaston luominen, suomen kielen kokemuspirin ja rajoitusten ulkopuolisen kirjallisuuden edistäminen Helsingissä sekä taiteen käytäntöjen sisällyttäminen kouluopetukseen muodostavat vaihtoehtoisen pedagogian? Tämä on tavallaan kunnianosoitus Kontulan monikulttuuriselle tilalle ja yksi askel The Museum of Impossible Forms -kollektiivin sulauttamiseen osaksi sitä. Tätä tarkoitusta varten Ruskeat Tytöt Media tarjoaa tiloissamme jaetun työtilan; kirjailija Hassan Blasim järjestää kirjoituskurssin maahanmuuttajille; taiteilijat Anastasia Artemeva ja Arlene Tucker toimivat paikallisten koulujen kanssa Dear You -projektinsa puitteissa tavoitteenaan oman toimintansa kautta selkeyttää entisestään, mitä vaihtoehtoisen pedagogian luominen käytännössä tarkoittaa. Kutsumme Renuka Rajivin, populaarikulttuuria ja kritiikkiä käsittelevän taiteilijan ja pienlehtien tekijän, taiteilijaresidenssiin.  Toimimme parhaillaan yhteistyössä Aalto-yliopiston maisterikoulutusohjelmien kanssa, jossa järjestetään yleisölle avoimia luentoja, keskustelutilaisuuksia ja työpajoja aiheista Visual Culture and Contemporary Art (ViCCA) ja Curating, Managing and Mediating Art (CuMMA). Ennen kaikkea kutsumme ihmisiä osallistumaan The Museum of Impossible Formsin toimintaan.

 

Projekti on saanut tukea Koneen Säätiöltä.

 

Katso lisätietoja ja päivityksiä toiminnastamme sivustostamme ja seuraa meitä sosiaalisessa mediassa:

www.museumofimpossibleforms.org | museumofimpossibleforms@gmail.com

Instagram @MuseumofImpossibleForms | Facebook: /MuseumofImpossibleForms

 

[1] The location of culture, Homi K Bhabha, London ; New York : Routledge, 1994.

[2] “Border thinkers” on käsite, jota käytti dekolonisaatioteorian kontekstissa ensimmäisenä Gloria Anzaldúa kirjassaan Borderlands/La Frontera: The New Mestiza. Käsitettä ovat sen jälkeen kehittäneet edelleen dekolonialistiset ajattelijat, erityisesti Walter Mignolo. Border thinking tarkoittaa ulkopuolelta tulevaa ajattelua, jossa käytetään vaihtoehtoisen tiedon perinteitä ja vaihtoehtoisia kielellisiä ilmaisuja.

[3] Toiseus tarkoittaa tässä psykoanalyyttistä ja fenomenologista termiä, jota käytetään toiseuden diskurssissa – toiseuden tunnetta suhteessa siihen entiteettiin, jota vasten oma identiteetti muodostuu, mikä osoittaa kykyä erottaa minän ja ei-minän välinen ero. Sen voi myös lukea postkolonialistisen teoreetikon Gayatri Chakravorty Spivakin käyttämässä kontekstissa. Hän käyttää termiä ilmaisemaan vaihtoehtoisten historioiden mahdollisuuksia Näin ilmeni toinen ”pakkotilanne”: tarve tutkia, miksi suomalaisessa yhteiskunnassa kaikkialla läsnä olevat maahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt ovat suhteettoman vähän edustettuina kulttuurikentässä yleensä ja erityisesti taidemaailmassa.

Kirjoittaja